Viiden miljoonan asukkaan Suomessa on 336 kuntaa, 70 seutukuntaa, 19 maakuntaa, 20 sairaanhoitopiiriä, 15 ely-keskusta, 6 aluehallintovirastoa, 260 kuntaa sosiaali- ja terveystoimien YTA-alueilla ja taivas varjele mitä muuta.

Väki vähenee 200 kunnassa. Joka toinen kunta on alle 5 000 asukkaan kunta. 70 kunnassa syntyy vuodessa alle 20 lasta ja 150 kunnassa alle 50 lasta. Mediaanikunnan koko on 5 760 asukasta.

Luvut kertovat olennaisen alue- ja hallintorakenteesta: kunta-, alue- ja hallintouudistukset ovat menneet päin hemmettiä vuosikymmenestä toiseen. Uudistuksia ei ole juurikaan tehty vapaaehtoisesti. Se, mitä on tehty, on jäänyt usein uudistuksen irvikuvaksi tai korkeintaan kosmeettiseksi näennäismuutokseksi. Muutosperspektiivi on ollut tulevaisuuden sijaan tässä hetkessä.

Paras-uudistus oli lähtökohdiltaan ensimmäinen vakava yritys valtiolta korjata epätervettä tilannetta. Alku oli lupaava. Vähitellen on kuitenkin törmätty mäntyjen mäntyyn, pyhään kuntarakenteeseen juuri siellä, missä eniten tarvittaisiin uudistuksia ja muutoksia. Asiat ovat usealla alueella, jos mahdollista, vielä enemmän sykkyrässä kuin ennen uudistuksen käynnistymistä.

Rohkenen esittää vain yhden toiveen tulevalle hallitukselle: pistäkää hösseliksi kunta-, alue- ja palvelurakennereformin kanssa. Muistakaa, että jotain on aina parempi kuin ei mitään.

Aloittakaa kunta-, alue- ja palvelurakennereformin läpivieminen 20 suurimmalta kaupunkiseudulta, jossa sijaitsee noin 150 kuntaa. Neljä viidestä suomalaisesta näillä alueella, jotka muodostavat yhtenäisistä työ-, asunto- ja palvelumarkkinoista.  Määrällinen ja valikoiva muuttoliike keskittyy samoihin hyvinvoiviin kasvukuntiin.

Jos halutaan todella viedä iso muutosreformi läpi kuntakentällä, sen painopiste ei voi olla missään muualla kuin suurilla kaupunkiseuduilla. Muu maa kannattaa jättää aluksi rauhaan. Reformeilla ei kannata kiusata yhtään enempää "Savotta-Suomen" pikkukuntia.

Tanskan kunta-, alue- ja palvelurakennereformi antaa hyvän esikuvamallin vahvojen perus- tai suurkuntien muodostamiseksi.  On samalla suden hetki laittaa stoppi suurten kaupunkiseutujen sisäiselle kermankuorinnalle. Reformien läpivieminen edellyttää viettelevien siirtojen, pienten porkkanoiden ja suositusten rinnalle sellaisia rumia sanoja kuin pakko, puolipakko ja vapaaehtoinen pakko.

Tarkoitan 'pakoilla" pakkoliitoksia, väestöpeittoalueiden asukasluvun kasvattamista, valtionosuuksien rukkaamista, seudullisiin sanktioihin perustuvia sitovia neuvottelu-  ja sopimusmenettelyjä jne. Oli niin tai näin mieluummin veret seisauttava kertarytinä kuin jatkuva kitinä.

Timo Aro

Kirjoittaja on Porin kaupungin kehittämispäällikkö.