Edessäni on helmikuun viimeisen viikonlopun Ylen uutinen, jossa kerrotaan kunnanjohtajien käsityksiä sosiaali- ja terveydenhuollosta kuntauudistuksessa. Melkein 60 prosenttia kuntajohtajista on sitä mieltä, että suunnitteilla oleva kuntauudistus ei auta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä.

Mielipiteissä näkyy kahta linjaa. Toisen mukaan esitetty kuntamäärä on aivan liian pieni. ”Parempi tulos saadaan, jos kuntauudistuksen jälkeen kuntia on 120–150”, sanotaan vastauksissa. Tällaisen kannan esittäjät näkevätkin sosiaali- ja terveydenhuollon toteutuvan muunlaisilla yhdistelmillä kuin kuntapohjaisesti. Kannatetaan maakuntatasoista järjestämismallia tai seutukuntamallia. Osassa vastauksia korostetaan erikoissairaanhoidon valtiovastuuta. Vastausten perusteella osa kuntajohtajista on siis valmis viemään sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteon ja toteutuksen pois peruskunnilta isommille alueille ja erikoissairaanhoidon jopa valtiolle.

Toinen mielipide, jonka kannattajamäärä on pienempi, alle 50 prosenttia, näkee sosiaali- ja terveydenhuollon osana kuntaa ja sen päätöksentekojärjestelmää. Sosiaali- ja terveydenhuolto voitaisiin tämän näkemyksen mukaan ”lähteä järjestämään kuntaperusteisesti ”. Tällainen näkemys edellyttää, että kunta on riittävän iso, ja sillä on riittävä rahoituspohja järjestää itsenäisesti oma sosiaali- ja terveydenhuoltonsa.

Olin kuuntelemassa ensimmäistä valtiovarainministeriön kuntauudistustilaisuutta Pohjois-Karjalassa Joensuussa. Tulen seuraamaan myös seuraavat Itä-Suomea koskevat selvitykset Pohjois-Savossa Kuopiossa ja Etelä-Savossa Mikkelissä. Itä-Suomessa on nyt 52 kuntaa ja kuntajakoselvityksen toteutuessa kuntia olisi kahdeksan. Pohjois-Karjalan 14 nykyisestä kuntajohtajasta viisi oli esitetyn kuntauudistuksen takana ja yhdeksän oli vastaan.

Talous- ja väestöennusteet Itä-Suomen kunnissa ovat sellaiset, että jotain on joka tapauksessa tehtävä. Hajontaa kuntien välillä kuitenkin on. Kontiolahdella on odotettavissa lähes 25 prosentin väestökasvu vuoteen 2030 mennessä, mikä on eniten kaikista Itä-Suomen kunnista. Toisessa päässä on Lieksa, jossa on pitkät etäisyydet. Väestö tulee vähenemään yli neljäsosan nykyisestä. Samaan aikaan, kun Kontiolahden huoltosuhde tulee olemaan 72,6 se tulee olemaan Lieksassa 137.

Kuulemistilaisuudessa valtiovarainministeriö toi esille, että uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on hyvinvointipalvelujen turvaaminen. Sitä todistelua vasten tuntuu ihmeelliseltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet on jätetty sosiaali- ja terveysministeriön selvitettäväksi ja tästä selvityksestä irralliseksi prosessiksi. Sote -rakenneselvitys valmistuu kesällä 2012 ja kunnat lausuvat näkemyksensä kuntajakoesitykseen huhtikuun puoleenväliin mennessä.

Toinen merkittävä asia hyvinvointipalvelujen turvaamisen kannalta on valtionosuusuudistus. Siitä ei ole tässä vaiheessa mitään tietoa. Millaiset ovat ne indikaattorit, joilla valtionosuutta palvelujen järjestämiseen kunnille jatkossa annetaan? Ne vaikuttavat siihen, onko kunnalla mahdollisuutta ja kykyä toimia itsenäisenä palvelujen järjestäjänä. Nämä kaksi asiaa olisi ehdottomasti tullut esityksinä olla mukana tässä selvitystyössä. Ne ovat kuntauudistuksen tärkeimpiä sisällöllisiä kysymyksiä, joihin kukaan ei nyt osaa sanoa vastauksia. Tämä on kuntauudistuksen valitettavin asia. Se,  että tarvitaan riittävän isoja kuntia on itse asiassa looginen johtopäätös. Se, millaisilla kuntien ja valtion voimavaroilla esitetyt kunnat toimivat ja millaista sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta uusiin kuntiin nähden istutetaan, ovat tärkeimpiä asioita kuntapäättäjille.

Esitys suurkunnista huolestuttaa monia. Kuunnellessani kuntien johtajia ja päättäjiä, useimmissa puheenvuoroissa pohdittiin palvelujen saatavuutta, pitkiä välimatkoja ja reuna-alueiden kurjistumista. Palvelut ovat osittain karanneet kauas jo nykyisissäkin kunnissa, kun ne hoidetaan kuntayhtymissä. Väestömäärältään pienen Kesälahden kunnan johtaja Jorma Turunen sanoi, että kunnan palvelut hoidetaan jo tällä hetkellä muualla. Väestömäärä vähenee edelleen, itsenäisyys toimivasta kunnasta on jo mennyt. ”Ei ole kuntalaistenkaan etu olla nykyisellään”, hän totesi.

Valtionosuusuudistuksella on mahdollista tukea pitkien etäisyyksien kuntia siten, että riittävä lähipalvelukokonaisuus säilyy muuallakin kuin ison kunnan keskustaajamassa. Nykyisten kuntien keskuksien elämää kannattaa ylläpitää. Koulu, päiväkoti ja terveysasema kylän keskustassa turvaavat yhteisöllisyyttä ja kylien osallisuutta huomattavasti paremmin kuin isojen kuntien osavaltuustot tai osalautakunnat.

Elli Aaltonen

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintovirasto ylijohtaja, YTT