Vähän hymyilyttää. Koko käsite salaisesta listasta on absurdi, koska jokaisella meistä on ”suosikkikohteet” siitä, mitä pitää leikata kun pitää leikata. Jopa valtiovarainministeriöllä on viran puolesta päivitettynä oma listansa. Jokaista lista ei joka hetki tarvitse julkistaa, ihan niin avoimeksi yhteiskuntamme ei ole sentään mennyt.

Eikä ole salaisuus, että kunnat ovat mukana leikkauslistalla. Kunnat ovat aina heikoilla, kun julkisuudessa käsitellään julkisia menoja. Mikä olisi sen helpompi ratkaisu kuin vetää kuntien päättäjiä kölin alta ja todeta, etteivät ne siellä kunnassa mitään osaa. Joten viedään loputkin.

Erityisen suosittua tämä kölin alta vetäminen on elinkeinoelämän järjestöjohtajien, yritysjohtajien ja taloustoimittajien keskuudessa.  Mutta tässä valtiovarainministeriön suosikkipuuhassa on unohtunut se, että kölin alta vetäminen se vasta nahkaa parkitseekin. Kuntapäättäjät ovat saaneet lähes kyllästymiseen asti kuulla tuhlailevaisuudestaan.

Arvostelussa on tosin unohtunut, että tuhlailevaisuuden taustalla on kuntalainen ja hänen tarpeensa. Ja kuntalainen on äänestäjä, joka lyö omistajan äänellä nyrkkiä pöytään. Myös yrityksille on kelvannut kunnan rahat tai tukitoimet silloin, kun ne kohdistuvat omaan yritykseen, mutta yleisellä tasolla kunnan rahoja käytetään ihan päin honkia. Näin se menee.

Toivottavasti maahan saadaan pian hallitus, joka tekee TODELLISEN kuntajytkyn: Kun se päättää leikata valtionosuuksia, se lopettaa myös kuntien moittimisen huonoista palveluista ja samalla se lopettaa uusien tehtävien antamisen alimitoitetun valtion rahoituksen turvin.

Hyvä esimerkki todellisesta kuntajytkystä olisi säätää sellainen vanhuuspalvelulaki, jossa valtio sitoutuu uudistuksen 100-prosenttiseksi maksajaksi. Ja samalla valtio lopettaa normien ja säädösten lykkäämisen kuntien niskaan ja antaa niille eväitä toiminnan tehostamiseksi, ei kahlitsemiseksi.​