Tulevaisuuden Suomi koostuu paristasadasta kunnasta, jotka tuottavat palvelunsa pääsääntöisesti itse. Laadukkaat palvelut rahoitetaan valtionosuuksia lisäämällä ja kuntien veropohjaa laajentamalla. SDP:n ja Vasemmistoliiton näkemykset unelmien kunnasta ovat hyvin samanlaiset.
Vasemmistopuolueiden unelmien kunta syntyy samanlaisista aineksista. Julkisia palveluja vasemmisto puolustaa Jutta Urpilaisen (sd.) ja Paavo Arhinmäen (vas.) johdolla yhteistyössä sekä eduskunnassa että kuntasektorilla.
Kuntalehti pyysi SDP:n puheenjohtajaa Jutta Urpilaista ja Vasemmistoliiton puheenjohtajaa Paavo Arhinmäkeä hahmottelemaan, millainen olisi hyvä ja elinvoimainen kunta. Vasemmistopuolueilla on kuntapolitiikassa lähes samat sävelet: hyvinvointi luodaan kunnissa ja se perustuu laadukkaille, julkisesti tuotetuille palveluille. Pystyäkseen järjestämään palveluita kuntien on oltava taloudellisesti riittävän vahvoja.
SDP hyväksyi puoluekokouksessaan toukokuun lopussa Varjosta valoon -tulevaisuusasiakirjan, jossa linjataan, että vuonna 2020 Suomessa olisi 150–160 kuntaa. Vahvat peruskunnat rakentuvat työssäkäyntialueiden varaan.
– Kunta ei voi olla liian haavoittuva, sen on kestettävä eteen tulevissa myrskyissä. Ei voi olla niin, että muutama huostaanotto tai suuri erikoissairaanhoidon lasku kaataa kunnan talouden, Urpilainen sanoo.
– Oleellista ei ole kuntien koko tai määrä vaan se, että kunnat ovat järkeviä kokonaisuuksia, joissa palvelut ovat tarpeeksi lähellä ja työssä käydään kunnan alueella järkevällä tavalla. Hyvä määrä olisi 150:n ja 200:n välillä. On tärkeää, että kuntalaiset pääsevät itse päättämään kuntaliitoksista, Arhinmäki sanoo.
Jos kunnat ovat hyvin pieniä, vaarana on Arhinmäen mukaan palvelujen siirtyminen kuntayhtymille ja siten pois valtuustojen päätöksenteon piiristä.
Kuntien ydinpalveluita ei vasemmistopuolueiden mielestä tule ulkoistaa.
– Lähtökohtaisesti kuntien peruspalvelut pitää tuottaa omina palveluina vakituisissa työsuhteissa olevilla työntekijöillä. Ei pidä tehdä sitä virhettä, että päästetään yksityiselle jokin tietty kokonainen ala, jota ei sitten ikinä saada takaisin, vaikka nähtäisiin sen toimivan huonosti, Arhinmäki varoittaa.
– Helsingissä on valtavasti esimerkkejä siitä, että kun halvimman tarjouksen mukaan on annettu vaikkapa ruokakassien kuljetus vanhuksille, taso on romahtanut. Ensimmäisenä viikonloppuna kaikki eivät saaneet ruokaa ollenkaan, ruoka oli kalliimpaa ja vanhuksille vietiin viimeisen päivän tuotteita.
Arhinmäki muistuttaa, että yritysten tehtävä on tuottaa voittoa.
– Jostain ne voitot pitää ottaa. Se tarkoittaa joko huonompia palveluja, huonompia palkkoja tai myöhemmin nousevia maksuja. Yleensä näitä kaikkia.
Sekä SDP että Vasemmistoliitto hyväksyvät sen, että julkista palvelutarjontaa täydennetään yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen tuottamin palveluin. Jos kunta ostaa palveluja yksityisiltä, sen pitää Vasemmistoliiton mielestä kuitenkin kilpailuttaa työt niin pienissä osissa, että paikalliset pienyrittäjät voivat saada niitä. Joskus paras asiantuntemus voi tulla kunnan ulkopuolelta.
– Ei kunnan tarvitse tuottaa kaikkea itse. Esimerkiksi kolmatta sektoria voi käyttää hyvin erilaisilla osaamisalueilla. HIV-positiivisten narkomaanien tukipalvelujen järjestämiseen ei kaupungilta välttämättä löydy parasta osaamista, vaan se voi olla jollain diakonissalaitoksella. Miksei tällaista erikoisosaamista voitaisi hakea, Arhinmäki sanoo.
Kuntaliitokset Paras-hankkeen paras anti
– Kunnilla on Suomessa vahva itsehallinto. Korvamerkintää pitäisi ehkä joissain asioissa palauttaa. Näin vältyttäisiin esimerkiksi opettajien lomautuksilta ja varmistettaisiin se, että rahat todella menevät luokkakokojen pienentämiseen, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoo.
Paavo Arhinmäen ja Jutta Urpilaisen mielestä Paras-hankkeessa on syntynyt järkeviä kuntaliitoksia. Toisaalta Arhinmäki kritisoi perusterveydenhuollon palveluille asetettua vaatimusta 20 000 asukkaan minimiväestönpohjasta.
– Se on johtanut siihen, että palveluja pohditaan laskukoneen avulla, eikä vain pienissä kunnissa. Esimerkiksi Helsingissä, jossa olen itse kaupunginvaltuutettuna, on perusteltu, että Jakomäen terveyskeskus pitää sulkea, koska sen alueella ei ole ihan 20 000:ta asukasta.
– Tampereen kupeessa Pirkkalassa taitaa olla parituhatta asukasta alle 20 000 asukkaan minimiväestönpohjan. Jos siellä on hyvin toimiva terveydenhuolto ja kuntalaiset ovat siihen tyytyväisiä, onko järkevää lähteä väkisin hakemaan kumppania vain sen vuoksi, että siellä on parituhatta asukasta liian vähän?
Arhinmäki moittii sitä, että kunnat ovat väestövaatimuksen myötä alkaneet rakentaa erilaisia ”himmeleitä ja kummeleita” kuntaliitoksilta välttyäkseen.
– Paras-hanke lähti liikkeelle hyvin. Oli tärkeää, että se toteutettiin parlamentaarisesti ja että valmistelussa olivat mukana myös oppositiopuolueet. Viime vuodet Paras-hanke on mielestäni ollut aika lailla jäissä. Pidän tärkeänä, että Kuntaliiton ajatus kuntalain parlamentaarisesta valmisteluryhmästä lähtisi eteenpäin vielä tällä vaalikaudella, Urpilainen puolestaan sanoo.
Terveyserot huolestuttavat
Vasemmistopuolueiden mielestä terveydenhuollon yhtenä tavoitteena tulee olla terveyserojen kaventaminen.
– Köyhä mies kuolee viisi vuotta aiemmin kuin hyvätuloinen mies. Onhan se huutava vääryys yhteiskunnassa, Paavo Arhinmäki sanoo.
Kaikkea ei voi selittää pelkästään epäterveellisillä elämän-
tavoilla.
– Terveyserot johtuvat siitä, että ne, joilla on varaa ostaa yksityisiä terveydenhuoltopalveluita, saavat hoidon nopeasti. Valtio maksaa Kela-korvausten kautta hoidosta osan. Samoin työterveyshuollon piirissä olevilla on jatkuva seuranta. Julkisessa terveydenhuollossa on pitkät jonot, ja terveyskeskuslääkärit joutuvat tekemään liukuhihnatyötä. Se heijastuu sitten entisestään.
Arhinmäki muistuttaa perusturvan alhaisesta tasosta.
– Jos joutuu miettimään, minkä lääkkeen jättää ostamatta, kun kaikkeen ei ole varaa, on turha mainostaa raitiovaunujen kyljissä, että ”vain otettu lääke auttaa, Paavo”.
Eduskunta hyväksyi keväällä lakiuudistuksen, joka antaa sairaanhoitajille oikeuden määrätä vastaanotoillaan hoitamilleen potilaille rajatusti lääkettä apteekista. Arhinmäki moittii uudistukseen kytkettyä asiakasmaksun muutosta.
– Aivan uskomaton päätös hallitukselta oli, että jatkossa myös käynnit sairaanhoitajan vastaanotolla ovat maksullisia. Tällaiset seikat juuri kasvattavat väestön terveyseroja.
Työministeriön työllisyyskatsauksen mukaan terveydenhuolto- ja sosiaalialalla oli työttömiä työnhakijoita huhtikuussa runsaat 16 000, kun viime vuoden huhtikuussa heitä oli vajaat 14 000.
– Jos tutkii viimeisimpiä työttömyystilastoja, nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollossa työttömyys on kasvanut merkittävästi. Kunnat säästävät sosiaali- ja terveydenhuollon ennaltaehkäisevistä palveluista. Määräaikaisia työsuhteita ei jatketa. Se tulee kansantaloudelle pitkällä aikavälillä kalliiksi, Urpilainen sanoo.
Urpilainen kritisoi tulevaa terveydenhuoltolakia, joka jättää paljon auki.
Säännökset palvelujen järjestämisvastuusta jäävät kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin ennalleen eikä rahoitukseenkaan puututa. Sosiaali- ja terveysalueista säädetään tällä hallituskaudella erillinen kokeilulaki.
– On surullista, että hallitus ei päässyt sopuun perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen kokonaisuudistuksesta, vaan päätyi torsoon kompromissiin erilaisten pilottien käynnistämisestä.
Julkisiin terveyspalveluihin enemmän rahaa
Vasemmistopuolueet vaativat pitkäaikaistyöttömille mahdollisuutta säännöllisiin terveystarkastuksiin. Hammashoidon ja mielenterveyspalveluiden järjestämiseen pitää saada lisää rahaa. Vasemmistoliitto haluaa, että terveyskeskusten asiakasmaksuista luovutaan kokonaan.
– Meidän pitäisi vahvistaa julkista terveydenhoitoa ja sen rahoitusta. Lähtökohta pitäisi olla julkisesti tuotetut terveyspalvelut, joita kaikki käyttävät. Kun saamme lisää resursseja julkiselle alalle, terveyskeskuksiin on helpompi palkata lääkäreitä ja heillä on enemmän aikaa potilaille, Arhinmäki sanoo.
– Ei tietenkään voida toimia niin, että Kela-maksut otetaan hetkessä pois muulta kuin julkiselta terveydenhuollolta, mutta pikkuhiljaa siihen suuntaan pitäisi mennä. Ei sekään ole reilua, että varakkaat voivat ostaa ohituskaistan. Kuitenkin ison osan terveydenhoidosta maksavat silloinkin kaikki veronmaksajat.
– Terveyskeskuksia pitäisi kehittää niin, että ne olisivat nykyistä houkuttelevampia työyhteisöjä. Työaikoja pitäisi joustavoittaa niin kuin yksityisellä sektorilla. Terveyskeskuslääkäreille pitäisi myös antaa mahdollisuus erikoistua. Lääkäri-sairaanhoitaja-työparitoimintaa tulisi niin ikään kehittää, Urpilainen sanoo.
Urpilainen ei kannata pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) esitystä kansallisesta terveysrahastosta.
– On järkevää, että kunnat myös jatkossa vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Osana kuntalain kokonaisuudistusta voitaisiin tarkastella kunta-valtio-suhdetta ja miettiä, onko esimerkiksi joitain erikoissairaanhoidon palveluita, joiden rahoitusvastuusta valtio voisi kantaa entistä suuremman osan.
– Kuntalaisille on tärkeää tuntea lähiterveyspalveluista päättävät henkilöt. He ovat niitä tavallisia valtuutettuja, joita voi tavata kaupassa tai päiväkodissa. Kuntalaisten tunne vaikutusmahdollisuudesta katoaa, jos päätöksenteko terveydenhuollosta menee hirveän korkealle tasolle, Arhinmäki pohtii.
Vanhusten ja lasten oikeudet turvattava
– Terveyserojen kaventamisen pitäisi olla seuraavalla vaalikaudella yhtenä terveyspolitiikan keskeisenä tavoitteena, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoo.
Vasemmistopuolueiden mielestä vanhuksilla tulee olla lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa hoito ja hoiva.
– Vanhukset ovat hirveän eriarvoisessa asemassa eri paikkakunnilla. Tarvitsemme vanhustenpalvelulain, Jutta Jutta Urpilainen sanoo.
– Hoitajat joutuvat raatamaan ja tekemään monen ihmisen työt. Silti vanhukset eivät pääse ulos tarpeeksi usein eikä vaippoja ehditä vaihtaa. Siihen eivät riitä Jyrki Kataisen toivotalkoot, että hän hymyilee välillä ja käy työntelemässä vanhuksia vaalien alla. Siihen tarvitaan rahaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa, Arhinmäki jyrähtää.
Koulujen ja päiväkotien ryhmäkokoja pitäisi vasemmmistopuolueiden mielestä ohjata lainsäädännöllä. Eduskunnan sivistysvaliokunnassa käsiteltiin toukokuussa hallituksen esitystä perusopetuslain muuttamiseksi. Muutoksen tarkoituksena on vahvistaa oppilaan oikeutta saada varhaista ja suunnitelmallista tukea opiskelussa.
– Meillä ei ole mitään rajoja luokkakoosta. Sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto yrittivät yhteistyössä saada lakiin rajoituksia. Näyttää hyvältä, kun peruskoulussa luokkien koko on keskimäärin 23 oppilasta, mutta keskiarvo peittää alleen ylilyönnit. Peruskoulussa voi olla jopa 36 oppilaan luokkia, Arhinmäki sanoo.
Sivistysvaliokunnan mietinnössä ei rajattu selvästi opetusryhmien kokoa. Valiokunta tyytyi lausumaan, että ”integroitaessa erityisopetusta saava oppilas tai oppilaita yleisopetukseen on välttämätöntä tarkastella yleisopetuksen opetusryhmän kokoa siitä säädettävän asetuksen mukaisesti”.
Demarit jättivät sivistysvaliokunnan mietintöön eriävän mielipiteensä. Jos opetusryhmään on integroitu erityisen tuen päätöksen saaneita oppilaita, sen enimmäiskoko saisi SDP:n edustajien mielestä olla 16 oppilasta. Vasemmistoliitto on vaatinut, että tavallisissa peruskoulujen opetusryhmissä saa olla enintään 20 oppilasta.
Urpilainen on huolissaan etenkin lastensuojelun palveluista.
– Lähtökohtaisesti peruskouluissa palvelut toimivat ja ovat laadukkaita. Siellä on hyvät opettajat. Ryhmäkoot ovat paikoin liian suuria, ja tukipalvelut puuttuvat. Sen sijaan lastensuojelun palveluissa on todella isoja puutteita. Yhtä sosiaalityöntekijää kohti voi olla ihan mieletön lapsimäärä. Perheille on saatava lisää tukipalveluita, jotta huostaanottotilanteisiin ei ajauduttaisi, Urpilainen vaatii.
Kuntien veropohjaa laajennettava
Vasemmiston unelmakunnassakaan raha ei kasva puissa. Palvelut pitää jotenkin rahoittaa. Klassinen kysymys onkin: mistä rahat?
– Kunnille pitäisi osoittaa valtionosuuksia noin puoli miljardia lisää, jotta ne pystyisivät selviytymään palvelujen rahoituksesta, Urpilainen sanoo.
– Meillä on aika samanlainen näkemys siitä, millainen vaje valtionosuuksissa on. Todella paljon hiertävä yksittäinen asia on se, että pääomatuloja nostavat käyttävät kuntien palveluja siinä missä muutkin, mutta eivät osallistu niiden rahoittamiseen, Paavo Arhinmäki sanoo.
Vasemmistoliiton mielestä kaiken valtion tuloverotuksen pitäisi olla progressiivista. Progressiivisen pääomaverotuksen tuotosta osa on tuloutettava kunnille. Toimeentulotuen perusosan vasemmistoliitto siirtäisi kunnilta Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi. Lisäksi se palauttaisi varallisuusveron.
– Kuntaverojen korottaminen on ongelmallista, koska ne ovat tasaveroja. Korotukset osuvat kovimmin pienituloisiin. Juuri on nostettu esimerkiksi kiinteistöveroja, päivähoitomaksuja ja terveyskeskusmaksuja, Arhinmäki sanoo.
– Jäteveron tuotto pitäisi ohjata kunnille. Se oli osana SDP:n kuntatalouden pelastusohjelmaa, jonka puolue julkisti alkuvuodesta 2009. Samoin voisi ajatella, että yhteisöverotuoton korotettua osuutta jatkettaisiin vuoden 2012 jälkeen, Urpilainen sanoo.
Rahaa jää säästöön, kun palvelujen tuottavuutta parannetaan.
– Kunnissa pitäisi ottaa henkilökuntaa nykyistä enemmän mukaan suunnittelemaan toimintojen järjestämistä. Työntekijöiltä tulevat parhaat ideat, Arhinmäki sanoo.
– Totta kai kunnissa on paljon myös rönsyjä. Siinä, että väitetään kuntia tehottomiksi, on kuitenkin vähän ideologista ajattelua, että kaikki julkisesti tuotetut palvelut olisivat tehottomia ja huonoja ja yksityisesti tuotetut parempia.
– Jos tarkastellaan, miten paljon Suomi käyttää bruttokansantuotteesta rahaa terveydenhuoltoon, onhan se paljon vähemmän kuin muissa OECD-maissa. Siinä mielessä terveydenhuoltojärjestelmämme on tehokas. Samoin kuntien tuottavuus on hyvää tasoa kansainvälisesti vertaillen, Urpilainen sanoo.
Demareiden puheenjohtaja miettisi, miten ammatti-ihmisten aika voidaan käyttää optimaalisesti.
– Hoitohenkilökunnalla menee esimerkiksi hirveästi aikaa tiedon käsittelyyn.
Köyhyydestä eroon työllä ja perusturvalla
Vasemmistopuolueiden näkemykset palveluista ovat hyvin samankaltaiset. Sekä SDP:n että Vasemmistoliiton unelmakunta on sellainen, jossa köyhistä, sairaista ja työttömistä pidetään huolta. Syrjäytymisen torjumisessa keinot ovat samoja: oppivelvollisuus tulee nostaa 18 ikävuoteen ja jokaiselle nuorelle pitää taata peruskoulun jälkeen opiskelumahdollisuus toisen asteen koulutuksessa.
Linjaeroja alkaa tulla hieman esiin silloin, kun puhutaan köyhyyden torjumisesta. Demareiden tavoitteena on 75 prosentin työllisyysaste. Puolueen mielestä köyhyyttä torjutaan ennen kaikkea työllisyyden avulla. SDP esittää työntekijöitä irtisanoville yrityksille suurempia työttömyysvakuutusmaksuja kuin muille. Niin sanotun vakausmaksun avulla työnantajamaksut kohdentuisivat työttömyyden aiheuttajiin.
Vasemmistoliiton mukaan ei voi olettaa, että kaikki saisivat toimeentulon työstä. Suomessa pitäisi puolueen mielestä siirtyä asteittain kohti perustulojärjestelmää.
Vasemmistoliitto ja SDP tekevät sekä kuntasektorilla että eduskunnassa paljon yhteistyötä. Samanlaiset arvot yhdistävät. Kritiikkiä on toisesta puolueesta vaikea keksiä. Arhinmäki toivoo sosiaalidemokraateilta nöyryyttä.
– Vasemmistoliitto on tehnyt virheitä, me voimme myöntää sen. SDP:kin voisi myöntää omat virheensä. Se toisi uskottavuutta.
Urpilaisen mielestä Vasemmistoliitolla on oma paikkansa suomalaisessa puoluekentässä.
– Vasemmistoliiton haasteena on kuitenkin se, miten he onnistuvat tekemään uskottavaa vaihtoehtoista politiikkaa.
Porvarihallitukselle arvosanaksi välttävä
Vasemmistopuolueiden mielestä hallitus on epäonnistunut erityisesti talouspolitiikassa ja aluepolitiikassa. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen antaa pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen toiminnalle kouluarvosanaksi 6½. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ankarampi: arvosana on 6+.
– Nykyisen hallituksen kaudella työttömyys on lisääntynyt ennätysvauhtia, Urpilainen sanoo ja muistuttaa, että finanssikriisin kurimuksessa rämpivä Suomi ei ole elvyttänyt juuri lainkaan tulonsiirtojen tai julkisten palvelujen kautta.
– Hallituksen talouspolitiikka on tarkoittanut veronalennuksia hyvätuloisille, Arhinmäki sanoo.
Risuja hallitus saa Urpilaiselta myös aluepolitiikastaan.
– Yliopistouudistus oli aluepolitiikan näkökulmasta aivan katastrofaalinen. Sehän on johtamassa siihen, että yliopistot alkavat jakautua liiga- ja divarisarjaan. Uudistuksen aluepoliittisia vaikutuksia on havaittavissa esimerkiksi jo Kajaanissa, jossa opettajankoulutuslaitos lopetetaan. Se oli todella järkyttävä päätös.
– Aluepolitiikan epäonnistuminen näkyy myös aluehallintouudistuksessa ja liikenneinvestoinneissa. Seinäjoki–Oulu-ratahankkeesta uupuu rahaa niin paljon, että on pelkona, että työt joudutaan keskeyttämään syksyllä ja 500 ihmistä lomauttamaan. Hanke tulee yhteiskunnalle 200 miljoonaa euroa kalliimmaksi, kun se tehdään vaiheittain, Urpilainen suomii.
Kuvat: Seppo Haavisto
Jutta Urpilainen
* syntynyt 4.8.1975 Lapualla, nykyinen kotikunta Kokkola
* luokanopettaja, kasvatustieteiden maisteri
* SDP:n kansanedustaja vuodesta 2003 (Vaasan vaalipiiri)
* SDP:n puheenjohtaja vuodesta 2008
* Kokkolan kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2001, kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja 2005–2008, kaupunginhallituksen varajäsen 2001–2004, kaupungin kulttuuri- ja nuorisolautakunnan jäsen 2001–2004, Keski-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja 2007–2009, Keski-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston varajäsen 2001–2004, Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja 2005–2009, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen 2004–2005
Paavo Arhinmäki
* syntynyt 13.12.1976 Helsingissä, kotikunta Helsinki
* valtiotieteen ylioppilas
* Vasemmistoliiton kansanedustaja vuodesta 2007 (Helsingin vaalipiiri)
* Vasemmistoliiton puheenjohtaja vuodesta 2009, Vasemmistoliiton I varapuheenjohtaja 2007–2009
* Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2001, kaupunginhallituksen varajäsen vuodesta 2009, opetuslautakunnan jäsen 1997–2004 ja 2007–2008, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 2005–2007