Hollanti tarjoaa selkeän vaihtoehdon Suomessa vallitseville sosiaali- ja terveystoimen ajattelutavoille. Hallituspuolueet ovat olleet tiukasti tukkanuottasilla sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuista, mutta asiakkaista, palvelujen tarvitsijoista tai valinnan vapaudesta ei juuri puhuta.

Voisiko Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmään ja valinnanvapauteen saada virikkeitä vaikka Hollannista? Siellä asiakas on nostettu monin ratkaisuin keskiöön hallinnon sijasta. Lisäksi laadukkaita palveluja on hyvin saatavilla.

Hollannissa sote-aloille on luotu laajat markkinat, mukana monia säätiö- ja järjestömuotoisia toimijoita. SITRA:n Kuntaohjelmassa noin 40 suomalaista asiantuntijaa sai marraskuisella matkalla tietopaketin mahdollisesti 2010-luvun megatrendiksi nousevasta valinnanvapauden tavoitteesta ja sen erilaisista toteutusmuodoista.

Suomessa valmistellaan parhaillaan uutta terveydenhoitolakia. Hollannissa terveydenhoitolaki tuli voimaan 2006. Alalle haluttiin yhtenäisyyttä ja järjestelmä, joka kattaa kaikki kansalaiset tarjoamalla laadukkaita palveluja.

Hollannin terveydenhuoltoa suunnattiin markkinaehtoiseksi jo 20 vuotta sitten, mutta tuorein käänne tuli 2000-luvun alussa sysäyksenään kritiikki hoitojonoja kohtaan. Markkinoihin nojaava malli on kuitenkin tarkoin säännelty ja ohjaus vahvaa. Terveysministeriö arvioi hoidon saatavuutta ja laatua, terveysvirasto tarkkailee hoidon hintoja ja tervey-

denhuollon tarkastus valvoo hoidon laatua Hollannin sadassa sairaalassa sekä yksityislääkäreiden työtä.

Gineke Bossema KPMG Rahoituspalveluista arvioi, että merkittävin muutos uuden terveyslain jälkeen oli Hollannissa vakuutusyhtiöiden keskinäinen kilpailu. Yhtiöt panostavat palvelujen laatuun järkevin hinnoin ja palvelujen tuottajat keskittyvät palveluihin sekä niiden laatuun.

– Terveydenhuollon remontti oli välttämätön, mutta ei välttämättä taikakaava menestykseen, Bossema sanoo. Terää tehokkuudelta vie se, että hallitus kattaa kustannusten ylitykset. Terveydenhuollon menot nousevat yhä: hallituksen ja vakuutusyhtiöiden tulisi pelata paremmin yhteen.

Hollannissa jokaisen aikuisen tulee ottaa lakisääteinen terveysvakuutus, joka maksaa noin 1 100 euroa vuodessa. Kukin voi valita vakuutusyhtiönsä. Sen sijaan yhtiö ei voi valita asiakkaitaan: sen tulee hyväksyä kaikki halukkaat.

Lakisääteisen vakuutuksen lisäksi puolet hollantilaisista on ottanut vapaaehtoisen 100 – 200 euron lisävakuutuksen, jolla voi kattaa esimerkiksi hammaslääkäri- tai fysioterapiakuluja. Vakuutusala kilpailee myös vapaaehtoisvakuutuksista, joissa vakuutusyhtiöt voivat päättää turvan laajuudesta. Kaikille samanhintaisen perusvakuutuksen taustalle on luotu yhtiöiden riskejä tasaava järjestelmä, jonka kautta jaetaan kompensaatioita mm. vakuutettujen iän, asuinalueen ja kroonisten sairauksien mukaan.

Viime vuosina terveysvakuutusyhtiöiden piirissä on syntynyt useita fuusioita. Hallinnon kuluja on haluttu vähentää ja keskittyä monenlaisiin laatuhankkeisiin. Nykyisin neljä suurta yhtiötä kattaa 80 prosenttia alan markkinoista.

Uudistettu järjestelmä tuo tuloksia. Asiantuntijoiden mukaan terveydenhuolto on Hollannissa hyvin järjestetty, mutta myös ongelmia on. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon halutaan panostaa, mutta lääkäreille ei pystytty luomaan kunnollisia kannusteita siihen.

Hollannin valtio on joutunut pelastamaan pankkeja miljardeilla. Tämäkin lisää painetta saada terveydenhuollon menot kuriin.

Valinnanvapautta toteutetaan myös pitkäaikaishoidon tueksi kehitettyjen henkilökohtaisten budjettien avulla. Asiakas voi ostaa hänelle myönnetyllä budjetilla apua mm. jokapäiväisiin tarpeisiin, kuten aterioihin ja aamutoimiin. Budjetilla voi myös hakeutua viikonlopuksi hoitoon kodin ulkopuolelle.

Keskimääräinen henkilökohtainen budjetti on 1 800 euroa vuodessa. Enimmäismäärä on 300 euroa/vuorokausi tai 100 000 euroa vuodessa. Henkilökohtainen budjetti myönnetään omasta tai omaisen hakemuksesta.

Floris de Boer Hollannin terveysministeriöstä kertoo, että henkilökohtainen budjetti myönnetään arvioinnin pohjalta vuodeksi kerrallaan. Maksimijakso on viisi vuotta. Uuden innovaation ottivat käyttöön sosiaalidemokraatit 1990-luvulla, muut hallitukset ovat kehittäneet mallia. Rahoitus, 2009 reilu kaksi miljardia, tulee vakuutusyhtiöiltä.

– Henkilökohtaisista budjeteista aloitteen tekivät suuria järjestelmiä vastaan protestoivat poliitikot, terveysministeriön de Boer paljastaa.

Malli on ollut menestys: se koetaan turvalliseksi ja luotettavaksi. Lisäksi malli on kustannuksiltaan tehokas, vaikka vaatii paljon hallinnointia. Henkilökohtainen budjetti ei sovi kuitenkaan kaikille, koska se edellyttää kykyä toimia itse, mm. valita palvelut ja hoitaa myös paperisota.

Kunnallisen terveyspolitiikan mallitapauksena suomalaiset tutustuivat Rotterdamin metropoliin. Euroopan suurin satamakaupunki (600 000 as.) keskittyy yhdessä 20 naapurikuntansa kanssa ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon metropolialueen mitassa (1,2 milj. as.). Ongelmia ovat mm. huumeet, prostituutio, liikennemelu ja korkea työttömyys (n. 10 %). Alueella asuu yli 50 kansallisuutta.

Poliittisina painopisteinä ovat nuorten terveysvalistus ja koulut, ympäristöterveys, epidemioiden ehkäisy, mielenterveystyö sekä muut ehkäisevät toimenpiteet.

Asunnottomuuden maailmankylä on pystynyt poistamaan.

– Asuinpaikan löytäminen

5 000 kodittomalle oli iso haaste, mutta enää kodittomia ei näy kaduilla, iloitsee Pascal Bisscheroux metropolialueen terveysvirastosta.

Kodittomuuden poistaminen on helpottanut muihin terveysongelmiin tarttumista. Joka ta-

pauksessa tehtävät ovat yhä suuret: asukkaiden odotettavissa oleva elinikä laskee, elintasosairauksien määrä nousee ja terveyserot repeävät yhä suuremmiksi.

Kasvaviin terveyshaasteisiin haetaan vastauksia myös kehittämällä tietoperustaa. Metropolialueen kuntien käyttöön on kehitetty 25 indikaattoriin perustuva sosiaalinen indeksi. Sen avulla kunta voi arvioida, mikä lisää hyvinvointia, mikä vähentää sitä. Kuntakohtaisuuden sijasta tärkeintä on ymmärtää kokonaisuutta.

Hämmentävin kokemus SITRA:n opintomatkalaisille oli vierailu Humanitas-säätiön palvelutalossa Rotterdamissa. Säätiö toteuttaa valinnanvapauden megatrendiä sekä monipuolisuuden, hyvän hoidon ja ihmisyyden ideoita äärimmillään.

– Ihminen päättää itse, mikä on hänelle tärkeää, vaikka se olisi yleisesti hyväksyttyjen odotusten vastaista, tohtori Hans Becker selittää säätiön perusideaa.

– Tärkeintä on hallita omaa elämää. Toiseksi tärkeintä on osallistuminen. Kolmas arvo on perhe ja neljäs kyllä-kulttuuri: kaikkiin toiveisiin vastataan.

Humanitas sekoittaa eri ryhmiä: sairaat ja terveet, vanhat ja nuoremmat, rikkaat ja köyhät, paikalliset ja ulkomaalaiset, eri uskontokunnat, heterot ja homot keskittyvät yhdessä elämän onnellisiin asioihin, kuten keskinäiseen seurusteluun sekä hyvään ruokaan ja juomiin. Jotta riittävä palvelutaso voidaan turvata, yksikön tulee olla riittävän suuri. Asukkaita on jo 650. Jonossa odottaa 3000 ihmistä.

– Liika hoito on pahempi kuin liian vähäinen hoito, Becker korostaa.

Asukkaiden itsenäisistä toiminnoista pidetään palvelutalossa kiinni viimeiseen saakka: he asuvat omissa huoneistoissaan, tapaavat toisiaan ja sukuaan avarissa seurustelutiloissa, surffailevat internetissä lastenlastensa kanssa sekä viihtyvät tasokkaassa ravintolassa, joka on Ruotsinlaivaa muistuttavan palvelutalon keskipiste.

 

Hannu Taavitsainen

 

Lisätietoja:

www.sitra.fi

(>Ohjelmat>Kuntaohjelma>Palveluseteli)