Sinä olet ihminen, muistatko – Muutoksien sykli on mieletön

Sinä olet ihminen, muistatko. Näin lauletaan Zen Cafen kappaleessa. Biisi putkahti mieleeni, kun luin tuoreimman Kuntalehden selvityksen kuntajohtajien jaksamisesta. Kuntajohtajatyö koetaan pääosin innostavaksi, mutta myös kuormittavaksi. Muutoksien sykli on mieletön. Kuntajohtajien vaihtuvuustahti on tiuha.

Huomaan, että monesti kunnasta puhutaan ikään kuin objektina. Diskurssissamme kunta on usein olemassa sellaisenaan, itsessään. Meillä on ”kunnanmiehiä ja kunnannaisia”. ”Kunta riitelee”. ”Kunta kehittää”. Seuraamme kuntien keskeisiä tilastotietoja suurella mielenkiinnolla ja asettelemme näitä grafiikoita viikoittain erilaisiin rankinglistauksiin.

Kunta on kuitenkin kaikkea muuta kuin objekti. Se on inhimillisyydestä muodostuva elävä organisaatio – onnistumisineen, epäonnistumisineen ja oppimisineen. Ei kunta tee asioita, vaan ihmiset. Jokaista kuntaa sekä kaupunkia johtaa ihminen. Jokaisessa kunnassa tai kaupungissa päätöksiä tekevät ihmiset. Ihmiset, joihin peilaamme omia odotuksiamme tai tunteitamme.

Lopulta monien näiden omissa käsissämme olevien onnistumisien ja epäonnistumisien taustalla ovat yksinkertaiset asiat. Samat inhimillisyyden lainalaisuudet pätevät kaikkialla – ymmärrämme tämän hyvin elämän mielekkyyden peilaamisen kautta. Kaipaamme arvostusta ja yhteenkuuluvuutta. 

Kunnan kehittäminen on mahdollista vain turvallisessa toimintakulttuurissa. Vaikka meillä olisi loputtomasti rahaa sekä kaikista kovinta dataa käsissämme, emme rakenna näillä kestävästi mitään, jos ympäristö ei tunnu meille hyvältä; jos se ei kannusta muodostamaan näistä elementeistä innovatiivisia ratkaisuehdotuksia. Siis jotain sellaista, jolla voidaan ylittää olemassa oleva tila. Jotain, jolla pitää yhteisö elävänä, mielenkiintoisena. Kehittää.


Kunta-alaan viittaaminen objektiivisesti on toisaalta myös ymmärrettävää, koska sen arvo on yhteisölle ja yhteiskunnalle merkittävä. Statusta onkin syytä korostaa, korkean vastuun tehtävissähän me olemme. Mutta myös sitä suuremmalla syyllä meidän olisikin hyvä palata perusasioiden äärelle ja kysyä Zen Cafen sanoin, muistammeko olevamme ihmisiä. 

Maailman kiireiden, odotuksien ja muutoksien keskellä inhimillisyys on se, johon meidän olisi syytä nojautua, jos haluamme itse vaikuttaa muutokseen. Se hyvä tekemisen meininki, joka yhteisössä vallitsee, peilautuu myös koko kunnan elinvoimaan, pitovoimaan ja mikä tärkeintä, kipinävoimaan.

Laura Enbuska-Mäki 

Kirjoittaja on Muonion kunnanjohtaja.