Hankintakäräjille päätyminen on harvinaista, mutta ei ihan tavatonta

Teksti Johanna Mäkinen

Kunnan julkisen hankinnan tarkasteleminen virkarikosprosessissa on harvinaista. Julkisia varoja koskevaan vastuunalaisuuteen liittyy kuitenkin keskeisesti myös hankintamenettelyn asianmukaisuus. Virkavastuu on julkista valtaa käyttävän viranhaltijan ja luottamushenkilön erityistä vastuuta toiminnastaan.

Sen tarkoituksena on vahvistaa luottamusta hallintoon ja varmistaa, että julkista valtaa käytetään lain mukaisesti. Virkavastuu toteutuu vahingonkorvausvastuuna, hallinnollisina seuraamuksina ja ultima ratio -periaatteen mukaisesti viime kädessä rikosoikeudellisena vastuuna.

Laindäädäntö velvoittaa

Rikoslain virkarikosluvun pykälät 7–10 niin sanotuista virkavelvollisuuden rikkomisrikoksista kattavat sekä tahalliset että huolimattomuudesta tehdyt teot. Vähäiset teot, joilla ei ole viran asianmukaisen hoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavampaa merkitystä, jäävät kuitenkin rangaistavuuden ulkopuolelle.

Menettelyn rikosoikeudellisessa arvioinnissa huomioidaan teon toistuvuus, tahallisuus, tekijän asema tai hankittu epäasiallinen hyöty sekä muut tekoon liittyvät seikat, kuten missä olosuhteissa ja tarkoituksessa päätös on tehty.

Hankintalainsäädäntö velvoittaa kuntia kilpailuttamaan hankintoja ja turvaamaan varojensa tehokkaan, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat huomioivan käytön.

Pelkkä hankintalain soveltamisessa virheelliseen lopputulokseen päätyminen ei täytä virkarikoksen tunnusmerkistöä, vaikkakin virkatoiminnassa noudatettavien säännösten tai määräysten sisällön selvittämisen laiminlyönti on lähtökohtaisesti huolimatonta ja johtaa helposti johonkin yksilöitävissä olevaan virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Hankintapäätöksen ja päätöksentekoprosessin puutteet voivat lähtökohtaisesti asettaa päätöksentekijän motiivin ja päätöksentekomenettelyn kyseenalaisiksi.

Eriävä mielipide

Virkavastuu kohdistuu täysimääräisesti päätöksessä harkintavaltaa käyttäneeseen tahoon. Monijäsenisen toimielimen hankintapäätöksen viranhaltijaesittelijä on vastuussa asian valmistelusta, omasta toiminnastaan esittelijänä, ja siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty – jollei hän ole jättänyt eriävää mielipidettä. Eriävä mielipide ei kuitenkaan vapauta vastuusta annettujen tietojen oikeellisuudesta ja selvitysten riittävyydestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2023:17 korostaa jokaisen päätöksentekijän velvollisuutta huolehtia asian riittävästä valmistelusta riippumatta kokemuksesta tai perehtyneisyydestä. Hallintolain 6 rajaa viranomaisen harkintavallan ja 31 1 momentti asettaa huolellisuusvelvollisuuden.

Luottamushenkilön virkavelvollisuus puolestaan on valvoa kunnan etua ja käyttää toimivaltaansa puolueettomasti yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Luottamushenkilöillä on lähtökohtaisesti laaja harkintavalta arvioida, mikä on kussakin asiassa kunnan edun mukaista.

Hankinnoissa tätä harkintavaltaa rajaavat paitsi hallintolain oikeusperiaatteet myös kaikissa julkisissa hankinnoissa noudatettavat periaatteet.

Vaikka hallintolain säännökset eivät yksiselitteisesti määrittele, mitä pidetään riittävänä ja asianmukaisena selvittämisenä, luottamushenkilö on oikeutettu huolellisuusvelvollisuutensa täyttämiseksi luottamaan viranhaltijaesittelijän ja muiden valmistelijoiden virkavastuulla tekemiin selvityksiin.

Keskeinen riskialue

Julkiset hankinnat ovat keskeinen korruption riskialue. Lahjusrikosten lisäksi myös muussa hankintoihin liittyvässä epäasiallisessa menettelyssä kyse voi olla korruptiosta, epäeettisestä toiminnasta tai hallinnon korruptiosta, joka ilmenee esimerkiksi virkavelvollisuuksien laiminlyöntinä.

Kunnan harkintavaltaa menettelyn arvioinnissa rajaa velvollisuus tehdä rikosilmoitus ilmeisestä virkarikoksesta. Asiaa kunnassa arvioitaessa tuleekin ymmärtää ja muistaa hallinnollisen ja rikosprosessin erot.

Tehtyä rikosta ei saa tekemättömäksi, mutta esimerkiksi päätöksen korjaaminen voi kuitenkin olla rangaistusta lieventävä seikka. Riippumatta rikosprosessin lopputuloksesta kunnalla on velvollisuus työnantajana arvioida menettelyä ja esimerkiksi virkamiehen sopivuutta tehtäväänsä.

Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelija Kuntaliiton lakiyksikössä ja opintovapaalla Liedon kaupungin ympäristöterveyspalvelujen toimialajohtajan tehtävästä. Hän on jättänyt rikosoikeuden alaa olevan maisteritutkielmansa virka-aseman väärinkäytöstä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta kuntien hankinnoissa tarkastettavaksi 19.8.2025.