Kiireellisen sijoituksen lakimuutos ihmetyttää

Vuoden 2016 alussa voimaan tuleva lapsen kiireellistä sijoitusta koskeva lastensuojelulain muutos herättää voimakasta ihmetystä Kuntaliitossa ja kunnissa.

Nykyinen lakiteksti mahdollistaa kiireellisen sijoituksen, kun lapsi on ”välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen tai sijaishuollon tarpeessa”. Muutoksen jälkeen tekstistä poistuu kohta ”tai muutoin kiireellisen sijoituksen tai sijaishuollon tarpeessa”.

Lakimuutoksen taustalla on halu vähentää kiireellisten sijoitusten määrää ja kiireellisten sijoitusten tekemistä liian herkästi. Kuntaliiton mukaan muutos kiristää tarpeettomasti kiireellisen sijoituksen edellytyksiä.

Lain esittelijä, hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila STM:stä sanoo, että lakimuutos on osa kokonaisuutta, jonka taustalla on kiireellisten sijoitusten määrän 60 prosentin kasvu vuoden 2007 lastensuojelulain voimaantulon jälkeen.

Viime vuosina kasvu on hidastunut, ja Kuutoskaupunkien tuore raportti osoittaa kiireellisten sijoitusten vähentyneen suurissa kaupungeissa.

Hämeen-Anttila ei pidä uudistusta radikaalina.

– Uudistus tarkoittaa käytännössä, että on mietittävä, miten päätökset kirjoitetaan kun ne tehdään, hän sanoo.

– Käytettävissä olevien tietojen perusteella on arvioitava, voiko lapsi olla turvallisesti kotona ja olisiko tilanne turvattavissa muilla keinoin.

– Lakimuutoksella pyritään saamaan perheille apua riittävän aikaisessa vaiheessa. Lakiin on tuotu uusia välineitä toimia kriisiytyneissä tilanteissa, Hämeen-Anttila sanoo.

Kuusikkokuntien raportin taulukko:

Ehtojen kiristyminen huolestuttaa asiantuntijoita

Kuntaliiton lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen ja Kuntaliiton sote-yksikön johtava lakimies Sami Uotinen kirjoittivat Helsingin Sanomissa heinäkuussa huolesta, jota lakipykälän muutos on aiheuttanut.

– Voimaan tullessaan lakimuutos voi jättää sosiaalityöntekijät keinottomiksi tilanteissa, joissa välittömän vaaran edellytys ei yksiselitteisesti täyty ja joissa ei voida edetä vanhempien suostumukseen perustuvan avohuollon sijoituksen suuntaan. Joko 12 vuotta täyttänyt lapsi tai vanhemmat voivat esimerkiksi vastustaa ehdotettuja tukitoimia, Puustinen-Korhonen ja Uotinen kirjoittivat.

Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen lastensuojelun lakimies Kati Saastamoinen on ollut mukana keskusteluissa ministeriön kanssa siitä, mistä lakimuutoksessa pohjimmiltaan on kyse. Työssään hän ei ole havainnut, että lapsen tilanteisiin puututtaisiin liian herkästi.

– Ehkä jopa päinvastoin. On lukuisia tilanteita joissa ei ole lain edellyttämällä tavalla puututtu, Saastamoinen arvioi.

Myöskään kuntien näkemykset eivät näytä tukevan sitä, että kiireellisiä sijoituksia tehtäisiin liian herkästi tai liian paljon.

Kunnissa pelätään, että välittömän vaaran tulkinta jää yksin sosiaalityöntekijän harteille. Tai että kun näyttö välittömästä vaarasta viimein saadaan, se on lapsen kannalta myöhäistä. Tai että lapsen turvallisuus ja henki vaarantuvat ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä jää siitä vastuuseen, koska hänellä ei ole todellisia keinoja auttaa.

– Sosiaalityössä on paljon arkuutta ja pelkään että tämä lisää sitä entisestään. Vaikkei tarkoitus olisi muuttaa käytäntöjä, niin jokainen lainmuutos sisältää riskejä ja kun käytäntöön vieminen vie aikaa, niin siihen väliin putoaa aina lapsi, Saastamoinen muistuttaa.

Selkeä laki tärkeä lastensuojelussa

Syyskuussa STM julkaisi kuntainfon, jossa on avattu esimerkein tilanteita, joita uusitun pykälän kohta ”välitön vaara” voi tarkoittaa.

Lotta Hämeen-Anttilan mukaan Aila Puustinen-Korhosen ja Sami Uotisen kirjoituksesta syntyneitä väärinkäsityksiä on haluttu oikaista. Kuntainfosta on hänen mukaansa laadittu mahdollisimman informatiivinen, ja koulutuksella lakiuudistuksen vaikutusta avataan lisää.

Saastamoinen arvioi, että kyseessä on ennemminkin koulutuskysymys kuin lainmuutostarve.

– Kiireellisessä sijoituksessa on varmasti paljon ongelmia ja haasteita. Ne ei kuitenkaan mielestäni ole lainmuutoskysymyksiä vaan ennen kaikkea koulutuskysymyksiä. Niiden takia ei pitäisi lähteä muuttamaan lakia, hän näkee.

Aila Puustinen-Korhonen pelkää, että lastensuojelun todellisuus ei kaikilta osin asettaudu kuntainfon esimerkkitilanteisiin, mistä seuraa kentällä pulmia tulkinnassa.

– Kun lastensuojelussa toimitaan, tulisi lainsäädännön olla hyvin selkeä sekä sitä soveltavalle työntekijälle että lastensuojelun asiakkaalle, näin voidaan vähentää sitä epävarmuutta ja epäluottamusta, joka monesti lastensuojelutyöhön liittyy: miksi toimitaan niin kuin toimitaan ja miten asia osataan asiakkaille, lapsille ja vanhemmille ymmärrettävästi selittää, Puustinen-Korhonen sanoo.

”Välittömän vaaran” lavea kuvailu esimerkein herättää myös ihmetystä.

– Laissa kiireellisen sijoituksen perusteena on jatkossa ainoastaan välitön vaara. Tiedotteessa kuvataan monia tilanteita, jotka on kuitenkin vanhojen perusteiden mukaisia, mutta nyt ne on laitettu välittömän vaaran perusteeseen, Saastamoinen näkee.

Epätietoisuutta myös asiantuntijoilla

Vantaan kaupungin lastensuojelun lakimiehen Johanna Laisaaren mukaan välitön vaara terminä on lastensuojeluun hyvin perehtyneille juristeillekin moniulotteinen ja tästä syystä sen käyttäminen kiireellisen sijoittamisen tilanteessa mahdollistaa laajat tulkintaongelmat kentällä.

– Kaikissa kunnissa ei edelleenkään ole oikeudellista neuvontaa työntekijöillä käytössään. Lastensuojelulain tulisi olla äärimmäisen selkeä, se on kaikkien oikeusturvan mukaista, sekä perheiden että työntekijöiden, Laisaari huomauttaa.

Hän muistuttaa, että välitön vaara käsitetään eri tavoilla pelkästään lakimiesten keskuudessa. Kun se käsitetään eri tavoilla monella eri tasolla – sosiaalityöntekijöiden parissa, perheissä ja nuorissa, joihin toimenpiteet kohdistuvat – asian pulmallisuus voi kumuloitua ja pahimmillaan luottamus lastensuojelussa tehtävään työhön vaarantuu, kun jo käytettävistä termeistä on erimielisyyttä.

– Koulutuksella tähän ei voida pelkästään vaikuttaa, vaan viime kädessä tämä asia jää hallinto-oikeuksien linjauksista syntyvän oikeuskäytännön varaan.

– On olemassa myös riski, että asiaa tulkitaan valtakunnallisesti hyvin eri tavoilla, jolloin yhdenvertaisuus vaarantuu laajasti, Laisaari muistuttaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää koulutustilaisuuden lastensuojelulain muuttuneiden säännösten merkityksestä 11.11.2015. Ohjelma: stm.fi/tapahtumat.

Onko kuntainfolla oikeudellista sitovuutta?

STM:n syyskuun lopussa julkaisema kuntainfo avaa kiireellisen sijoituksen perusteen, välittömän vaaran, tulkintaa esimerkkien avulla.

STM:n kanssa lakimuutoksesta käydyissä keskusteluissa mukana ollut lakimies Mirjam Araneva Merikratos Oy:stä ilmoittaa sanoutuvansa irti osasta STM:n kuntainfossa esitetyistä tulkintasuosituksista. Hänen mukaansa kunnissa tulisi huomioida, että lastensuojelulaki ei anna ministeriölle valtuutusta antaa virallisia ohjeita joilla olisi oikeudellista sitovuutta.

– Se miten pykälää tullaan tulkitsemaan, jää hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi, hän näkee.

– Ministeriön ohjeiden luonne voi korkeintaan olla suositus. Jos suositus johtaa väärään laintulkintaan, se on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista.

Araneva muistuttaa, että nykyinen pykälä on ollut samassa muodossa vuodesta 1984.

– On olemassa hallinto-oikeuksien käytäntö, jolla kaksi edellytystä on erotettu toisistaan. Tietyissä tapauksissa täyttyy välittömän vaaran edellytykset, tietyissä muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeet.

– Nyt ohje näyttää siltä, että 1.1.2016 alkaen myös jälkimmäiset edellytykset on väkisin tungettu siihen välittömään vaaraan.

– Miksi välitön vaara ei olisi välitöntä vaaraa enää 1.1.2016 jälkeen? Araneva ihmettelee viitaten hallinto-oikeuksien vakiintuneeseen käytäntöön.

Aranevan mielestä pykälämuutos ei ole loppuun asti harkittu.

– Kaipaisin tilastoja ja selvityksiä siitä, ovatko väitteet, että kiireellisiä sijoituksia tehtäisiin liian herkästi, oikeita.

Karri Välimäki: Lakimuutoksen ideana
muiden keinojen painottaminen

Helsingin sosiaaliviraston johtavan lakimiehen Karri Välimäen mukaan keskustelua herättävän pykälämuutoksen taustalla on halu korostaa kiireellisen sijoituksen viimesijaisuutta ja painottaa enemmän kiireellistä avohuollon tukitoimenpidettä.

– Että painopiste olisi enemmän siellä kuin perheen autonomiaan interventiolla puuttumisessa.

– Yritetään pehmeämmillä keinoilla loppuun asti ja kiireellinen sijoitus jää ihan sinne ultima ratioon, Välimäki sanoo.

Hän näkee pyrkimyksen tämänkaltaiseen käytännön muuttamiseen hyvänä.

– Usein lastensuojeluasioissa kiireellinen sijoitus on se jossa tulee voimakas keskinäinen vihamielisyys ja asiakkaat kokevat lastensuojeluviranomaiset vähemmän mairittelevalla tavalla, ja yhteistyö on sen jälkeen aika jumissa.

Juha Rehula:
Koulutus tukee lakimuutosta

Juha Rehula (Kuva: Kunta.tv).

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula, kesk., sanoo, että lakimuutos korostaa kiireellisen sijoituksen luonnetta turvaamistoimena.

– Lastensuojelun perimmäinen tehtävä on lapsen suojaaminen ja kiireellistä sijoitusta on käytettävä silloin kun lapsen turvallisuuden takaaminen sitä edellyttää. Uskon, että riittävän laajalla ja tarkoituksenmukaisella koulutuksella lakimuutoksen tavoitteet avautuvat vaativaa työtä tekeville aikaisempaa paremmin, Rehula sanoo.

Ministerin mukaan sosiaalihuoltolain uudistukseen kuuluvalla matalan kynnyksen palvelujen lisäämisellä ja eri toimijoiden välisen yhteistyön lisääntymisellä voidaan välttää niiden tilanteiden syntymistä, joissa kiireellistä sijoitusta on käytettävä.

Rehula on tietoinen pykälätekstin muutoksen synnyttämistä keskusteluista.

– Välitön vaara ei ole lastensuojelussa uusi käsite. Lastensuojelussa päätöksenteko yksittäistapauksessa perustuu sosiaalityöntekijän kyseisellä hetkellä tekemään kokonaisarvioon ja sen perusteella tehtävään päätökseen. Täysin tyhjentävää esimerkkilistausta lainsäädännössä tai ohjeistuksessa voidaan siis harvoin antaa.

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 11/2015.