Kuntien on järjestettävä varhaiskasvatus, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Varhaiskasvatuksen järjestäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä. Varhaiskasvatuksen järjestämisestä säädetään varhaiskasvatuslaissa. Kunnalla on velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta kunnassa esiintyvää tarvetta vastaavasti.

Miten kunta voi varhaiskasvatuksen järjestää?

Kunta voi järjestää varhaiskasvatuksen itse kunnan omissa päiväkodeissa tai perhepäivähoitona. Kunnat voivat järjestää varhaiskasvatuspalvelut myös yhdessä. Kuntien julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muodoista säädetään tarkemmin kuntalaissa.

Kunta voi järjestää varhaiskasvatuksen myös hankkimalla palvelut sopimukseen perustuen yksityiseltä varhaiskasvatuksen tuottajalta tai antamalla palvelun käyttäjälle palvelusetelin. Kyse on tällöinkin kunnan järjestämisvastuulla olevasta palvelusta. Kunnan on varmistuttava siitä, että palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään kunnalliselta palvelulta sekä hoidettava ns. viranomaistehtävät itse.

Palveluseteli varhaiskasvatuksessa

Palvelusetelin käytöstä säädetään erikseen. Nykyisin varhaiskasvatuksessa sovelletaan lakia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti hallitus on antanut eduskunnalle esityksen uudeksi laiksi varhaiskasvatuksen palvelusetelistä (HE 54/2025 vp). Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. Pääpiirteiltään esitys vastaa nykyistä sääntelyä.

Palvelusetelillä tarkoitetaan varhaiskasvatuksesta järjestämisvastuussa olevan kunnan lapsen huoltajalle myöntämää sitoumusta korvata yksityisen palveluntuottajan antaman varhaiskasvatuksen kustannukset kunnan ennalta määräämään arvoon asti joko tasasuuruisena tai tulosidonnaisena.

Kunta päättää palvelusetelin käyttöönotosta. Kunta päättää myös siitä, missä varhaiskasvatuksen palveluissa palveluseteliä käytetään ja missä laajuudessa. Palveluseteliä ei voi käyttää muissa kunnan palveluissa esimerkiksi esiopetuksen järjestämisessä.

Kunta hyväksyy yksityiset palveluntuottajat ja hyväksymiskriteerien avulla (sääntökirja) määrittelee sen palvelun, joka asiakkaalla on oikeus saada ja palveluntuottajalla on velvollisuus tuottaa.

Kunta päättää palvelunsetelin arvosta. Palvelusetelin arvon tulee olla palvelunkäyttäjän näkökulmasta kohtuullinen. Kunta määrittää palvelusetelin arvon kuntakohtaisten kustannustekijöiden pohjalta. Jatkossa huomioitavaksi on esitetty myös palveluntuottajalle kustannuksia aiheuttavaa lapsen ikää ja tuen tarvetta. Arvon kohtuullisuutta olisi tarkistettava säännöllisesti.

Varhaiskasvatusta ei voi järjestää pelkästään palvelusetelillä. Perheellä on oikeus kieltäytyä palvelusetelillä järjestetystä varhaiskasvatuksesta. Tällöin kunnan on ohjattava heidät kunnan muulla tavoin järjestämään varhaiskasvatukseen. Lapsella on aina oikeus kunnan järjestämään varhaiskasvatuspaikkaan, jonka asiakasmaksut määräytyvät varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain mukaisesti.

Taloudelliset tuet kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen vaihtoehtona

Lapsen huoltajilla, jotka eivät valitse kunnan järjestämää varhaiskasvatuspaikkaa, on oikeus lapsen muulla tavalla tapahtuvan hoidon tai varhaiskasvatuksen järjestämiseksi taloudelliseen tukeen, josta säädetään kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetulla lailla. Esimerkiksi tilanteessa, jossa perhe haluaa käyttää nimenomaan yksityistä varhaiskasvatusta, heillä on oikeus saada siihen yksityisen hoidon tukea.

Palveluseteli ja yksityisen hoidon tuki ovat käytännön soveltamisessa lähellä toisiaan. Oikeudellisesti kyse on kahdesta eri asiasta. Palveluseteli on yksi kunnan varhaiskasvatuksen järjestämistapa. Yksityisen hoidon tuessa on kyse kunnan varhaiskasvatuksen vaihtoehtona maksettavasta taloudellisesta tuesta.

Minna Antila

Kirjoittajatoimii juristina Suomen Kuntaliiton lakiyksikössä vastuualueenaan erityisesti kasvatuksen, koulutuksen ja sivistyksen toimialan lakiasiat.