Oikeusministeriön selvitys: Korruptio saa rehottaa rauhassa kunnissa

Kunnissa ja kuntayhtymissä ei ole riittävän täsmällistä ja kattavaa tilannekuvaa tai edes tietoisuutta korruptiosta ja sen ilmenemismuodoista.

Tämän kertoo oikeusministeriön julkaisema selvitys, jonka mukaan korruption keskeisenä piirteenä on yleisen edun loukkaaminen ja oikeudettoman yksityisen edun tavoittelu.

Korruptio moninaisena ilmiönä olisi oltava nykyistä paremmin tunnistettuna, jotta kuntien johtamisen, hyvän hallinnon ja riskienhallinnan menettelyiden perustat olisivat vahvempia.

Kuntien on arvioitava korruptioriskejä hallinnossaan ja toiminnassaan.

– Vain näin voidaan havaita tilanteita, joissa vaikutusvaltaa käytetään väärin oikeudettoman edun tavoittelemiseksi, selvityksessä kerrotaan.

Selvityksen ovat ministeriön tilauksesta laatineet sisäisen tarkastuksen asiantuntijat Markus Kiviaho ja Mikko Knuutinen.

Suojelu- ja peittelykulttuuri ongelmana

Kuntien johtamisesta ja hallinnon lainmukaisuudesta vastaavien suhtautuminen korruptioon ja sen torjuntaan on vaihtelevaa.

Rakenteellista korruptiota, maan tapaa ja hyvä veli -verkostoja, ei pääsääntöisesti tunnisteta vakaviksi korruption ilmenemismuodoiksi, selvityksessä sanotaan.

Osasyy tilanteelle on selvityksen mukaan se, että rakenteellinen korruptio kytkeytyy ylimmän luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdon valta-asemiin, yhteistyöhön ja keskinäiseen lojaliteettiin.

Olennainen osa ilmiötä ovat myös osaan kuntia hiljalleen kehittynyt puuttumattomuus sekä peittely- ja suojelukulttuuri.

Korruptiosta uskallettava puhua

Kiviahon ja Knuutisen selvityksessä nähdään, että korruptiontorjunnan toimenpiteille on merkittävä tarve kunnallishallinnossa.

Tuloksellisen korruption torjunnan lähtökohdaksi on otettava oikeusvaltioperiaate sekä hyvän hallinnon perusteet.

Lisäksi selvityksessä linjataan, että toimintamallin rakentamisen olisi kuuluttava kunnanhallituksen ja ylimmän tilivelvollisen johdon vastuulle.

Kunnissa on oltava turvallinen ja luottamuksellinen keino ilmoittaa epäillystä korruptiosta.

Lähtökohtana on se, että tiedostetaan yleisesti, miten korruptio voi ilmetä esimerkiksi omassa kunnassa.

Analysoinnin kautta saatava ymmärrys ja arvio nykytilasta mahdollistavat sen, että kuntien ylin luottamushenkilö- ja viranhaltijajohto kykenevät määrittämään korruptiota tehokkaasti ennaltaehkäiseviä menettelytapoja.

Samalla on määriteltävä näiden menettelytapojen toimeenpanon varmistavat tehtävät ja vastuut.

Korruptiontorjunnan eri toimijoiden roolien, tavoitteiden ja keinojen määrittelyn on oltava täsmällistä ja kohdentua oikeasuhtaisina korruption riskialueisiin ja ilmenemismuotoihin.

Korruptiontorjuntaan tähtäävien suunnitelmien toimeenpanon tuloksellisuutta olisi seurattava ja arvioitava vuosittain.

Tilintarkastajan riippumattomuuden oltava kiistatonta

Julkiset hankinnat ovat viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa tunnistettu yhdeksi korruption riskikohteista, mihin vaikuttaa erityisesti hankintojen suuri taloudellinen merkitys, selvityksessä huomautetaan.

Hankintatoimen asiantunteva organisointi, riittävä resursointi, läpinäkyvyys, eri toimijoiden toimivaltuuksien, tehtävien ja konkreettisten valvontatoimenpiteiden määrittely edistävät korruption ennaltaehkäisemistä sekä havaitsemista.

Selvityksessä on kerrottu myös, että kattavat tiedot luottamushenkilöiden, viranhaltijoiden ja työntekijöiden sivutoimista ja sidonnaisuuksista mahdollistavat riskien havaitsemisen.

Valvonnan järjestäminen edellyttää koko hankintatoimen organisoinnin ja hankintaprosessin läpäisevää riskien tunnistamista sekä täsmällisesti kohdennettujen valvontatoimenpiteiden määrittelyä

Selvityksessä nostettiin esille havaittuja tilintarkastuksen riippumattomuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä laadun ongelmakohtia, joita voidaan pitää varsin vakavina kunnallishallinnon hyvän hallinnon ja korruption torjunnan näkökulmasta.

Tilintarkastajan riippumattomuuden on oltava muodollisesti ja asiallisesti kiistatonta, selvityksessä painotetaan.

Lisäksi kuntien tilintarkastajien on noudatettava hallintolain esteellisyyssäännöksiä.

Selvityksessä kerrotaan, että kymmenen suurimman kaupungin ja viiden suurimman sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tilinpäätöstietojen perusteella on havaittavissa, että tilintarkastusyhteisö on voinut laskuttaa muista kuin tilintarkastuspalveluista moninkertaisesti verrattuna tilintarkastuspalkkioihin.

Selvityksessä huomautetaan tilintarkastajan riippumattomuuden vaarantuvan, jos tilintarkastajan ansaintalogiikka perustuu halvan hinnan vuoksi tilintarkastuspalvelun sijaan muihin tilintarkastusasiakkaalle myytäviin palveluihin.

Luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö uhkana

Korruptioon liitetään yleisesti eri tutkimuksissa näkökulmina vastuullisen aseman väärinkäyttö, lahjonta, sopimaton kestitseminen, toimittajayhteistyö julkisissa hankinnoissa ja poliittiset virkanimitykset.

Huonon hallinnon näkökulmasta korruptio voi kunnallishallinnossa ilmetä virkatehtävien ja velvollisuuksien laiminlyöntinä.

Se voi selvityksen mukaan ilmetä myös tosiasioiden ja säännösten valikoivana huomioon ottamisena päätöksenteossa sekä puuttumattomuutena huonoon hallintoon ja jopa sen suojeluna

Selvitys avaa, että kuntaorganisaatioissa yleisimmiksi korruption muodoiksi on tunnistettu laittomuuksien salaaminen ja toimijoiden suojelu. Näihin tunnistettuihin muotoihin kuuluvat myös luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö, asiakirjojen epäeettinen laadinta, asioiden käsittelyn viivyttely, velvollisuuksien laiminlyönti ja välinpitämätön johtaminen.

Asiaa myös hyvinvointialueille

Korruptiontorjunta kunnallishallinnossa -selvitys on laadittu osana korruptiontorjunnan strategiaa sekä harmaan talouden torjuntaohjelman korruptiohanketta, ministeriö tiedottaa.

Ministeriöstä arvioidaan, että askelmerkkejä hyvään hallintoon sisältävä selvitys on hyödyllinen myös toimintansa käynnistäneiden hyvinvointialueiden korruptiontorjunnan kehittämisessä.

Sisäisen tarkastuksen asiantuntijat Mikko Knuutinen ja Markus Kiviaho esittelivät selvityksen oikeusministeriön julkistamistilaisuudessa tiistaina.