Lakipalsta: Kun laki vaikenee, kulttuuri ratkaisee

Melkein joka työpaikalla on joku, jonka puoleen voi kääntyä, kun kollega käyttäytyy kohtuuttomasti. Esihenkilö, työsuojeluvaltuutettu, henkilöstöhallinto. On myös lakeja, ohjeita, varoituksia ja viime kädessä ovi, jota voidaan näyttää.

Kunnanvaltuustossa on toisin. Ovea ei voi näyttää.

Valtuutetut käyttävät kunnassa ylintä päätösvaltaa: päättävät kouluista, kaavoista ja veroprosentista. Valtuutetut eivät kuitenkaan ole tehtävässään työsuhteessa, eikä heidän keskinäiseen käytökseensä sovelleta työturvallisuuslakia. Kun poliittinen luottamus luottamushenkilöiden välillä rakoilee, ei ole olemassa lakia, joka kertoisi, miten tilanne selvitetään.

Kuntaliiton lakiyksiköltä kysytään usein, miten asia ratkaistaan ”lainmukaisesti”. Joudumme vastaamaan tähän, että laki ei kerro, miten riitely ratkotaan. Vastuu jää kunnalle itselleen.

Koventunut ilmapiiri vähentää halukkuutta asettua ehdolle. Riskinä on, että jäljelle jäävät ne, joita huutelu ja solvaukset eivät haittaa. Huono päätöksentekokulttuuri ei siis ole vain yksittäisten valtuutettujen ongelma, vaan ajan kanssa se halvaannuttaa päätöksentekoa, mikä tulee lopulta kalliiksi kunnalle ja sen asukkaille.

Velvollisuus toimia arvokkaasti ei lopu nuijankopautukseen: se voi ulottua myös vapaa-ajan some-julkaisuihin silloin, kun ihminen esiintyy asemassaan. Valtuutettu ei ole valtuutettu vain salissa, vaan yhä useammin myös silloin, kun hän kirjoittaa illalla sohvalta puhelimellaan.

Kuinka paljon olemme valmiita kestämään? Politiikkaan kuuluu erimielisyys, väittely ja oikeus arvostella vallankäyttöä. Luottamushenkilön on siedettävä ajoittain kovaakin kritiikkiä; se on demokratian ydin.  Raja kulkee siinä, missä lakataan puhumasta asiasta ja arvostellaan ihmistä.

Mitä keinoja on käytössä? Puheenjohtaja voi puuttua käytökseen kokouksessa. Kunnanhallitus voi vaatia selityksen. Äärimmillään valtuusto voi erottaa luottamuksen menettäneen. Mutta yksikään näistä keinoista ei palauta luottamusta. Tilanteen korjaantuminen vie aikaa ja vaatii usein sisäisten pelisääntöjen uudistamista.

Kun laki vaikenee, kulttuuri ratkaisee. Se, miten puhumme ja toimimme, ei synny pykälistä vaan siitä, mitä yhdessä pidämme hyväksyttävänä. Puheenjohtajalla on iso rooli, mutta vastuu ei ole vain hänen – se on jokaisen, joka salissa istuu. Ja jokainen istuu siellä lainassa. Paikkaa ei ole itse otettu, vaan kuntalaiset ovat sen vaalilipukkeella antaneet.

Kirsi Lamberg

Kirjoittaja on Kuntaliiton juristi.