Valtio siirtää kustannuksia kunnille – "Voi olla, ettei tietä ja liittymiä tule"

Teksti Jukka Nortio

Kunnan ja valtion rahanjako väylähankkeessa on konkretisoitunut Mynämäellä, missä valtatie 8:aa ollaan leventämässä Nousiaisista Mynämäelle nelikaistaiseksi moottoritieksi, ja tielle on suunniteltu Mynämäen kohdalle liittymiä.

Leveämpi väylä ja sen liittymät vaikuttavat kunnan maankäyttöön, ja kunnan olisi tarpeen päästä aloittamaan tien varren kaavoitusta. Kaavoituksen käynnistäminen edellyttää tarkempaa tietoa tien linjauksesta ja liittymien paikoista.

– Olemme kiirehtineet ely-keskusta, jotta voimme ryhtyä kaavoittamaan valtatien vartta. Näiden keskustelujen yhteydessä ely-keskus on painottanut, että liittymien kustannuksista tulee kunnan kustannettavaksi vähintään puolet, mutta mahdollisesti kaikki, Mynämäen kunnanjohtaja Carita Maisila sanoo.

Ely-keskus vaatii kunnalta paljon

Valtio eli ely-keskus maksoi kymmenen vuotta sitten tien levennyksen sekä liittymät naapurikuntiin Maskuun ja Nousiaisiin.

– Tuntuu kohtuuttomalta, jos nyt seuraavassa vaiheessa kunta joutuisi osallistumaan kustannuksiin miljoonilla euroilla Maisila sanoo.

Maisila ihmettelee, mikä merkitys ely-keskuksen rakentamilla teillä on, jos niihin ei ole liittymiä. Vai onko niin, että myös kaupunkien pitäisi maksaa moottoriteiden liittymät, hän aprikoi.

Jotta asia etenisi Mynämäellä, on ely-keskus edellyttänyt, että kunta maksaa puolet tien nelikaistaistamisen ja liittymien suunnittelusta. Aluevarausvaiheeseen tarvittava 50 000–100 000 euroa on Mynämäen kokoiselle kunnalle iso kustannus. Kunta on kuitenkin ilmoittanut ely-keskukselle hankkeen tärkeyden ja sen, että rahat aluevaraussuunnittelulle varataan kunnan 2026 budjettiin.

– Jos kehitys menee siihen suuntaan, että kunnat maksavat alueelleen rakennettavat tiet ja radat, pitäisi valtion väylärahat jakaa kuntiin. Tällaista ei ole tapahtunut. Kyseessä on iso periaatteellinen asia, Maisila sanoo.

Aluevaraussuunnittelu on Mynämäellä nyt mahdollista saada käyntiin. Keskustelut jatkon kustannustenjaosta on ely-keskuksen kanssa tällä hetkellä suvantovaiheessa. Ennen niiden jatkumista Maisila toivoo periaatteellista keskustelua valtion ja kuntien kustannusjaosta väylähankkeissa.

LVM: Ely ei voi sanella

Vaikka valtion ja kuntien työnjako on ollut periaatteellisesti selkeä, kunnat huolehtivat alemmasta tieverkosta ja valtio valtaväylistä, käytäntö on kuitenkin usein toinen. Tämän myöntää myös Liikenne ja viestintäministeriön liikenneneuvos Maria Torttila.

Valtio ja kunnat tekevät yhä enemmän yhdessä muun muassa MAL-hankkeita, joissa kunta osallistuu väylien rahoitukseen. Ne perustuvat neuvotteluihin kunnan ja valtion välillä.

Kunta osallistuu yhteisrahoitteisiin hankkeisiin esimerkiksi silloin, kun valtakunnallisesta väyläverkosta tehdään liittymiä kunnan katuverkkoon. Yhteisrahoitus on mahdollinen myös silloin, kun kunta haluaa hankkeen aikana minimivaatimuksia paremman toteutuksen, kuten paremman meluaidan väylän ympärille.

Minkälainen mandaatti ely-keskuksilla on vaatia kunnilta rahoitusta väylähankkeille?

– Valtiolla (ely-keskus) ei tietenkään ole mitään mandaattia sanella, miten kunnan pitää osallistua kustannuksiin. Asiasta pitää perustua sopimuksiin, Torttila sanoo.

Kohtuuttomia vaatimuksia

Kunnat ovat joutuneet osallistumaan jo yli pari vuosikymmentä valtion tiehankkeisiin. Tilanne on jatkuvasti pahentunut kuntien osalta.

– Valtion liikenneviranomaisten kunnille esittämät kustannusjaot valtion tie- ja myös ratahankkeissa ovat yhä kohtuuttomampia, Kuntaliiton kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna sanoo.

Sekä isot kaupungit että pienet kunnat ovat kokeneet viranomaisten taholta koventuneita keinoja, joilla painostetaan hyväksymään maksuosuuksia. Logiikka on Vilkunan mukaan se, että valtio (ely-keskus) esittää yhdelle kunnalle kovat vaatimukset, joihin kunta taivutetaan. Tämän jälkeen sama malli esitetään muille kunnille vallitsevana käytäntönä, jota noudatetaan jatkossa kaikkien kanssa.

– Pelin henki on nyt se, että vastaanhangoittelevia kuntia jopa kiristetään. Ely-keskukset esittävät, että heidän esittämä kustannusjako on valtion nykyinen linja. Taustalla on Väylän tai LVM:n ohjaus sekä valtakunnalliseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan (Liikenne 12) kirjatut periaatteet. Niistä ei kuitenkaan ole sovittu millään tavalla kuntien kanssa, Vilkuna sanoo.

Koska Mynämäen tapaus ei ole ainutlaatuinen, kuntien on Maisila mukaan pysyttävä yhteisrintamassa. Yhdessä on pidettävä kiinni siitä, että valtion ja kuntien roolit rahoituksessa pidetään ennallaan.

Neuvotteluilla yhteisrahoitukseen

Ely-keskusten rahat menevät tällä hetkellä pitkälti väyläverkon ylläpitoon ja rahaa ei ole parannusparannushankkeisiin. Kriittisiä hankkeita halutaan kuitenkin viedä eteenpäin.

– Ydinongelma on siinä, että tieinvestointien määrärahat ovat liian pienet. Ainakin täällä Varsinais-Suomessa tilanne on tiukka, kun hankkeita ja tarpeita on paljon ja rahaa on vähän. Siksi ELY-keskus ymmärrettävästi etsii keinoja maksattaa kustannuksia kunnilla, Maisila sanoo.

Mitä tapahtuu, jos kunta ei suostu maksamaan liittymiä?

– En tiedä mitä tapahtuu. Voi olla, ettei tietä ja liittymiä tule, Maisila sanoo.

– Hankkeita voidaan tehdä yhteisrahoitteisesti, kun väyläverkon rakentaminen parantaa liikenteen sujumista ja se on kunnan maankäytölle perusteltua. Yhteistyö pitäisi nähdä positiivisena mahdollisuutena, Torttila sanoo.

Miten tällainen yhteisrahoittamisen lisääminen sopii yhteen sen tavoitteen kanssa, että kuntien rahoitustaakkaa pyritään keventämään?

– Kyllä tässä ilmeinen ristiriita on. Kun valtion rahoitus esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn infra-avustuksiin vähenee, paine kasvaa kaupunkiseuduille.

– Mitään pakottavaa velvoitetta yhteisrahoituksesta ei olla tekemässä, LVM:n Torttila vakuuttaa.

Liikenne 12-suunnitelma

Kuntien ja valtion välistä väylähankkeiden kustannustenjakoa tuotiin esille jo vuoden 2021 Liikenne 12 -suunnitelmassa. Kaupungit ja Kuntaliitto kritisoi sitä jo silloin kohtuuttomaksi, mutta kirjaus jäi suunnitelmaan.

Suunnitelman mukaan valtio maksaa enintään 50 prosenttia niistä valtion hankkeista, jotka parantavat kaupunkiseudun liikennejärjestelmää merkittävästi. Sittemmin on tehty selvitys, joka osoittaa, että on kuitenkin mahdotonta esittää yksiselitteisiä laskennallisia perusteluja sille, kuinka väyläinvestoinnin hyötyjen kohdentuminen voitaisiin lukea kunnan tai valtion eduksi.

Yhteisrahoitusmalli on jäänyt keväällä 2025 päivitettyyn hallituksen parhaillaan lausuntokierroksella olevaan Liikenne 12 -esitykseen.

Vilkunan mukaan kyse on julkisen talouden osaoptimoinnista, joka voi vakavasti heikentää yksittäisten kuntien taloutta.

– Kustannusjaoissa tulisi huomioida valtion ja kuntien vastuut liikennetehtävissä. Kuntien omat investoinnit liikenteeseen ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin hyödyttävät myös valtiota ja kansantaloutta muun muassa parempien työmarkkinoiden ja kasvavien verotulojen kautta, Vilkuna huomauttaa.

Väylähankkeiden rahanjaon muutos on Maisilan mukaan ristiriidassa valtion tavoitteen kanssa, joka pyrkii kuntien vastuiden keventämistä. Tilannetta vaikeuttaa edelleen ely-keskuksen ehdotukset, että valtion alemman tieverkon teitä siirrettäisi kuntien vastuulle ilman, että kunnat saisivat lisää rahoitusta. Oman osansa kokonaisuuteen tuo koko tieverkon kunto, joka vaatii kattavan pelastamisohjelman.

Vilkuna korostaa, että yhteishankkeita tarvitaan, mutta niiden kustannusjaosta pitää sopia tasapuolisesti osapuolten kanssa. Sanelun pitää loppua. Myös ylätason – kuten Liikenne 12:a – linjausten tulisi olla sellaisia, että ne eivät johda käytännössä kohtuuttomiin tilanteisiin.