Lihavuuden ehkäisy alkaa lasten ja nuorten arjesta

”Lapsillamme ja nuorillamme on oikeus terveempään elämään ja tulevaisuuteen. Kyse ei ole syyllistämisestä tai yksilön ulkonäköön puuttumisesta, vaan päättäjien vastuusta. Suomen lihavuuskehitys on huolestuttava. Suunta ei vaihdu hetkessä, ja siksi sen muuttaminen on aloitettava tänään”, Petra Tirkkonen sanoo.

Kunnat ja kaupungit voivat tukea lasten terveyttä esimerkiksi kouluruokailulla ja madaltamalla liikuntaharrastamisen esteitä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan hyvinvointialueilla tarvitaan perheiden varhaista tukea neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa sekä toimivat lihavuuden hoitoketjut. Hoidossa on huolehdittava elintapaohjauksesta, psykososiaalisesta tuesta ja yksilöllisen tarpeen mukaisesta muusta hoidosta.¹

”Hoidon saatavuutta ja yhdenvertaisuutta tulee parantaa asuinpaikasta riippumatta. Digitaaliset palvelut tarjoavat mahdollisuuksia yksilölliseen hoidon arviointiin, seurantaan ja tukeen”, Tirkkonen sanoo.

Cities for Better Health Turku -yhteistyössä kaupunki, Novo, hyvinvointialue ja paikalliset toimijat edistävät lasten ja nuorten liikuntaharrastamista. Kaupungin Boostii-etu auttaa harrastusmaksuissa, ja yhteistyöllä tavoitetaan perheitä erityisesti alueilla, joilla harrastamisen esteet ovat suurimmat.²˒³

Työikäisten lihavuudella on inhimillinen ja taloudellinen hinta

Nuorten ja lasten lisäksi päättäjien tulisi olla yhtä huolissaan suomalaisten työ- ja toimintakyvystä.

Yli 1,2 miljoonalla suomalaisella on lihavuutta, ja usein taustalla on vahva biologinen perusta. Se lisää muun muassa tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.¹

”Pysyvä painonhallinta ei ole pelkästä tahdonvoimasta kiinni. Muihin pitkäaikaissairauksiin verrattuna lihavuuden hoito on jäänyt jälkeen ja jakautuu epätasa-arvoisesti”, Tirkkonen huomauttaa.

”Kyse on siis ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnista ja elämänlaadusta, mutta samalla myös hoitamattomuuden aiheuttamista kustannuksista suomalaiselle yhteiskunnalle.”

Suurin osa työikäisten lihavuuteen liittyvistä kustannuksista syntyy työkyvyn heikkenemisestä. Vuonna 2025 julkaistussa suomalaistutkimuksessa lihavuuteen liittyvien lisäkustannusten arvioitiin olevan Suomessa yli 2,5 miljardia euroa vuodessa. Epäsuoria kustannuksia syntyy esimerkiksi pitkistä sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.⁴

Nyt on päättäjien vuoro

Ratkaisuksi Tirkkonen esittää tulevalle hallituskaudelle lihavuusohjelmaa, joka kokoaa eri hallinnonalat ja konkreettiset toimet yhteen. Ohjelman tulee sisältää sekä lasten ja nuorten terveellisempien kasvuympäristöjen kehittäminen että lihavuuden yhdenvertainen hoito. Terve ja toimintakykyinen väestö on yhteiskunnan toimintavalmiuden perusta.

”Lihavuuslääkkeiden tulisi olla yhteiskunnan maksamia ainakin niille, jotka niistä eniten hyötyvät. Uudet hoidot tulee ottaa hallitusti käyttöön ja niiden vaikutuksista terveyteen ja yhteiskunnan talouteen tulee kerätä tietoa systemaattisesti. Vaikuttavat lääkehoidot tulee nähdä investointina, ei yksittäisenä kulueränä.”

Sen sijaan että kysymme, onko meillä varaa hoitaa, meidän tulisi nyt kysyä, onko meillä varaa olla hoitamatta. Lihavuuskehityksen suunta on käännettävissä, mutta se on tehtävä yhdessä ja nyt.

Lähteet:

1. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 17.4.2025. Viitattu 15.10.2026. Käypä hoito -suositus.

2. Novo Nordisk. Cities for Better Health Turku. Ohjelman kuvaus ja yhteistyökumppanit. Viitattu 15.10.2026.Cities for Better Health Turku.

3. Turun kaupunki. Boostii-etu uudisti lasten ja nuorten liikuntaharrastamisen tuen. 22.1.2026. Viitattu 15.10.2026. Turun kaupungin uutinen.

4. Vesikansa A, Mehtälä J, Aspholm S, Kallio-Grönroos K, Mutanen K, Lundqvist A, Laatikainen T, Saukkonen T, Pietiläinen KH. Indirect costs constitute a major part of the total economic burden of obesity: a Finnish population-based cohort study. BMC Public Health. 2025;25:1739. doi:10.1186/s12889-025-22978-9