Anna Perho kysyy: “Mitä jos rakennettaisiin keskustoja, joista ei tee mieli pois?”

Alvar Aallon rakennukset saivat heinäkuussa Unescon maailmanperintöstatuksen. Hieno homma, vaikka se sokeripala ei Katajanokalle sovikaan. Mutta Suomi täyttää myös aivan toisenlaisen tunnustuksen kriteerit.

Cambridgen yliopisto julkaisi hiljattain koetutkimuksen, jossa todettiin modernin rakennetun ympäristön aiheuttavan stressiä ja neurofysiologista kuormitusta: määrittelemätöntä epämukavaa oloa, turtumusta ja välinpitämättömyyttä.  

Suomalaisten kuntien keskustat vastaavat täydellisesti jokaista tutkimuksessa mainittua osa-aluetta. 


Julkisen rakentamisen johtava periaatehan meillä on rakentaa mitä vain, kunhan se eroaa mahdollisimman räikeästi ympäröivästä rakennuskannasta.  Lisätään vielä ympäristörikoksen merkit täyttävät mainosteippaukset, ja korvataan istutukset noppakivikoreilla, niin alitajuisesti hiertävä epämukavuuden tunne on taattu. 

Arkkitehtuurin klassiset periaatteet kauneus, kestävyys ja käytännöllisyys kääntyvät meillä muotoon halpuus, rumuus ja tylyys. Se on toki linjassa nautintoja halveksuvan kansanluonteemme kanssa. Ruokakin on hyvää, kunhan sitä on tarpeeksi ja sen voi lämmittää kahdessa minuutissa mikrossa.


Niinpä asiat ovat kunnossa, kunhan saadaan keskusliike romauttamaan hehtaarien kokoinen laatikko keskelle kylää. Tai mieluummin vähän sen ulkopuolelle, jotta saadaan muokattua kuntien keskustoista alueita, joiden rinnalla Tsernobyl vaikuttaa ihan viihtyisältä mestalta elää.

Estetiikka ei ole eliitin asia. Tutkimukset viittaavat siihen, että ihmiset sosioekonomisesta asemasta huolimatta pitävät samanlaisia (harmonisia, luonnon mittasuhteita mukailevia) rakennuksia kauniina. Estetiikan vaalimisella olisi siis merkitystä kaikille kuntalaisille.

Kauneudesta ollaan myös valmiita maksamaan. Ei ole sattumaa, että arvoalueet ovat jokaisessa kaupungissa niitä paikkoja, joita kimaltelevat pleksilaatikot eivät ole päässeet pilaamaan.


Kun kunnissa tehdään valtavasti töitä erilaisten vastuullisuushankkeiden eteen, listalle pitäisi nopeasti lisätä esteettinen ympäristövastuu. Otettaisiin tosissaan se tutkimusten tukema seikka, että rakennetulla ympäristöllä on hyvinvointia tukeva merkitys.

Kunnissa mietitään käsiä puserrellen millä ihmisiä saataisiin houkuteltua veronmaksajiksi. Mitä jos kokeiltaisiin kauniimpaa rakentamista?  

Mitä jos rakennettaisiin keskustoja, joista ei tee mieli pois?

Anna Perho

Anna Perho on kirjoittaja ja yritysvalmentaja, joka asuu kunnassa.