Hyvinvointialueilla ihmisiä pallotellaan säästöjä hakien ja edessä on entistä suurempi valtioriippuvuus

Mikä Suomea oikein erottaa muista Pohjoismaista?

Pohjoismaisen hyvinvointimallin keskeinen periaate on vastuu lähipalveluista.

Tässä periaatteessa palvelut ovat mahdollisimman lähellä ihmistä ja päätöksenteko kuntatalouden piirissä ja kuntien vastuulla. Näin toimitaan samalla, kun erityispalveluja, kuten sairaalatoimintaa keskitetään.

Tätä edellyttää myös EU:n läheisyysperiaate, jonka mukaan päätökset on tehtävä aina mahdollisimman lähellä ihmistä.

Valtion ja kuntien työnjako ja vastuut ovat olleet selvät. Valtio vastaa turvallisuudesta, tulonsiirroista ja korkeimmasta opetuksesta. Paikallishallinto puolestaan vastaa pääosin julkisesta kulutuksesta eli hyvinvointipalveluista.

Tästä työnjaosta johtuen valtio on rahoittanut toimintansa ensisijaisesti kulutuksen veroilla. Ansiotulojen verotus puolestaan on ollut ensisijaisesti paikallishallinnon vastuulla ja kohdistunut nämä tulot sen vastuulla olevien palvelujen rahoittamiseen. Näin on nytkin muualla Pohjoismaissa.

Sote-uudistuksen myötä nämä periaatteet murrettiin ja siirryttiin käytännössä suunnitelmatalouteen, jossa keskushallinto päättää rahoituksesta ja pitkälti myös toiminnan ohjauksesta. Yhdessäkään muussa Pohjoismaassa sosiaali- ja terveyspalveluita ei ole tungettu yhteen ja samaan hallintoon. Eikä näin ole tehty tietääkseni missään muuallakaan maailmassa.

Tästä on seurannut ja seuraa merkittäviä hallinnollisia, toiminnallisia ja taloudellisia ongelmia erityisesti vanhuspalveluissa, joissa ikäihmisiä siirretään jopa satojen kilometrien päähän kotikunnastaan ja omaisistaan.

Kunnille siirrettiin työllisyysvastuut. Mutta esimerkiksi monet pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon liittyvät kokonaisuudet – kuten päihdepalvelut, mielenterveyspalvelut, velkaneuvonta, perhepalvelut ja kuntouttava työtoiminta – ovatkin toisessa hallintoyksikössä.

Kuntien pitäisi edistää elinvoimaa, jonka merkittävä tekijä on työllisyys, mutta siihen liittyviä välineitä ei olekaan heidän käytettävissään. Onko tässä mitään järkeä?

Ruotsissa käytetään termejä vård och omsorg kuvaamaan hoivaa ja hoitoa ja sitten hälso- och sjukvård kuvaamaan terveyden- ja sairaanhoitoa.

Näin tarkastellen saadaan vastaus myös siihen, mikä toimija on paras tietyn tehtävän hoitamaan ja sitten kehitetään kannusteita ja yhteistyömalleja toimijoiden välille.

Usko siihen, että ratkaisu on siirtää mahdollisimman paljon tavaraa samaan hallintoon, on kovin suomalainen. Sillä tiellä eteneminen siirtää meitä väistämättä vielä kauemmaksi pohjoismaisesta perheestä.

Mitä ilmeisimmin lähiaikoina kootaan parlamentaarinen ryhmä pohtimaan kuntien vastuita ja velvoitteita sekä niiden rahoitusta tilanteessa, jossa maamme on EU:n komission tarkkailussa liiallisen alijäämän ja velkaantuneisuuden johdosta.

Onko edessä jälleen uusi megauudistus Soten tapaan ja miten siinä otetaan huomioon kunnan asukkaan itsehallinto, joka on ollut hyvinvointimallin perusta kaikissa Pohjoismaissa? Kunta on lähellä ihmistä ja asukasta. Hyvinvointialueille ihminen on nykymallissa asiakas, jota pallotellaan paikasta toiseen säästöjä hakien.

Perustuslakia tulkitaan kohta entistäkin tiheämmin samalla kun pohditaan, mihin meillä on varaa ja millä rakenteella. Pöydällä lienee ainakin kuntarakenne, hyvinvointialueiden määrä, kuntien tehtävät ja velvoitteet.

Kun Suomessa lähdettiin tälle Pohjoismaille tutusta hyvinvointimallista erkanevalle tielle, niin paluu voi olla haastavaa, vaikkakin toivottavaa.

Jos nykymenolla mennään, niin edessä on entistäkin suurempi valtioriippuvuus ja vallan keskittäminen keskushallinnolle. Nykymeno on jo antanut osviittaa siitä, mihin se johtaa.

Olisiko nyt viimein korkea aika käynnistää keskustelu siitä, mihin joukkoon haluamme kuulua? Olemmeko osa menneen maailman keskushallintovetoisuutta, jossa entisten sosialistimaiden tapaan valtion ote ja vaikutus on edelleen hyvin voimakas myös ihmisten arkeen?

Vai olemmeko osana kuntien ja alueiden itsehallintoon perustuvia dynaamisia Pohjoismaita?

Kirjoitusta muokattu 10.1. kello 14.35 lisäämällä sana asukas, koska tarkoitetaan nimenomaan kunnan asukkaan itsehallintoa.