Mielipide
Kokemustieto haastaa ammattilaisia lastensuojelussa
Ammattilaistiedon ja kokemustiedon yhteensovittaminen on keskeinen haaste, kirjoittaa väitöskirjatutkija Mari Turja.
Perheitä autetaan paremmin, kun palvelujärjestelmässä muodostetaan yhteistä tietoa asiakkaiden ja ammattilaisten kanssa auttamisen keinoista ja sisällöistä.
Palvelujärjestelmän toimintaa kehitetään jatkuvasti ja palvelujen vaikuttavuutta tutkitaan paljon.
Lastensuojelussa voidaan kokemusasiantuntijoiden kokemustiedon avulla huomioida perheiden toimijuutta uudella tavalla ja nähdä perheitä yksilöllisesti.
Palvelujärjestelmän järjestelmälähtöiselle tiedolle on luontaista lokeroida perheitä tiettyyn palvelukategoriaan ja ohjata perheiden kanssatyöskentelyä ennalta määritellyn tiedon mukaan palvelujärjestelmässä sektoreittain ja talouden tunnuslukujen ohjaamina.
Ammattilaistenkin tämänhetkisenä toiveena on kyetä pysähtymään perheen tilanteiden äärelle, työskennellä joustavammin perheen kanssa ja käyttää omaa kertynyttä kokemustiedon osaamistaan työskentelyssä.
Perheiden auttamisesta tiedetään jo paljon. Meillä on runsaasti järjestelmälähtöistä ja professionaalista tietoa, joka on pidemmän ajan ammatillista tietoa. Tämä myös kehittyy koko ajan analysoimalla ongelmia ja niiden seurauksia.
Lisäksi meillä ammattilaisten ja asiakkaiden kokemusperäistä tietoa esimerkiksi siitä, miten palveluissa yhdessä onnistutaan, tai mikä ei edistä perheiden tilannetta.
Lastensuojeluun on koulutettu kokemusasiantuntijoita, kuten Asiakkaasta kumppaniksi -yhteistyöhankkeessa Turussa. Kokemusasiantuntijat ovat ennen olleet palvelun asiakkaina, ja nyt he ovat työstäneet kokemuksiaan kokemustiedoksi, josta olisi hyötyä sekä ammattilaisille että asiakkaille.
Kyseisessä hankkeessa pidettiin tämän tiedon avaamiseksi yhteiskehittämisen työpajoja, joissa pyrittiin nostamaan esiin myös ammattilaisilta sitä tietoa, joka jää toisinaan järjestelmässä hyödyntämättä.
Ammattilaiset, asiakkaat ja kokemusasiantuntijat pohtivat työpajoissa nimenomaan sitä, miten perheiden ja ammattilaisten kokemustietoa palvelujärjestelmässä hyödynnettäisiin.
Eniten puhutti se, voidaanko kokemustiedon avulla auttaa asiakkaita ja ammattilaisia yhdessä löytämään nopeammin perheelle sopiva palvelu sekä se, millaisille palveluille on aidosti tarvetta.
Työpajoissa puhuttiin myös siitä, miten tärkeää olisi, että ammattilaiset ja asiakkaat voisivat yhdessä rakentaa tietoa perheen tilanteesta ja palveluista.
Tämä yhteinen tiedonmuodostus edellyttää aikaa ja luottamusta, sekä näitä edistäviä rakenteita. Se toisi pysähtymistä, aitoa kohtaamista ja tilaa molemminpuoliselle kokemustiedolle.
Ammattilaiset ilmaisivat halunsa huomioida perheiden tilannetta yksilöllisemmin. Käytännössä tämä toteutui heikosti aikapaineiden ja standardoitujen palvelupolkujen vuoksi.
Järjestelmälähtöinen tieto ohjaamassa palveluita koettiin jäykäksi ja lokeroivaksi.
Asiakkaat kokivat kokemusasiantuntijoiden välittämän vertaistiedon palveluista ja niiden seurauksista aidommaksi ja luotettavammaksi kuin järjestelmän tarjoaman informaation.
Kokemustieto haastaakin järjestelmälähtöistä palveluohjausta ja kokemusasiantuntijat tuovat systeemiin uutta ymmärrystä ja innovaatioita.
Edellä mainitussa työpajassa esiteltiin asiakkaan innovoima kaaviopohja perheen tilanteesta ja tämänhetkisistä palveluista, tämän avulla ammattilaisen kanssa keskustelu tulevaisuuden suunnista oli helpompaa.
Kokemusasiantuntijoiden rooli on ratkaiseva myös yhteistyön lisäämisessä, joskin järjestöissä toimivat kokemusasiantuntijat myös kokivat, ettei heidän asiantuntemustaan ja kriittistä näkökulmaansa käytäntöjen kehittämiseen aina oteta vakavasti, vaan heidän historiansa palvelun asiakkaana leimasi heitä.
Myös ammattilaiset kokivat oman kokemustiedon edistäminen organisaatiotasolla hankalaksi, ja tällaisen erilaisen tiedon käyttöönoton ja edistämisen jäävän usein yksittäisten työntekijöiden varaan.
Johdon puuttuminen kehittämisprosesseista nähtiin merkittäväksi esteeksi kokemustiedon systemaattiselle hyödyntämiselle koko työyhteisössä.
Uudet työntekijät nähtiin toivon pilkahduksena: he eivät vielä ole sitoutuneet jäykkään järjestelmäkulttuuriin ja ovat avoimia uusille näkökulmille ja sitä kautta tiedon muodoille.
Järjestöt nähtiin myös tärkeässä roolissa viemässä kokemustietoa, erityisesti koulutuksissa tuleville ammattilaisille.
Hankkeeseen liittyvä tutkimuksen viitekehys pohjautui palvelujärjestelmän ekosysteeminäkökulmaan, jossa palvelujärjestelmää tarkastellaan vuorovaikutteisena ja moniäänisenä kokonaisuutena.
Ammattilaistiedon ja kokemustiedon yhteensovittaminen on keskeinen haaste.
Kokemustiedon tuoman vaikuttavuuden paranemisen edellytyksenä on, että palvelujärjestelmää pystytään muuttamaan – ei vain asiakasrajapinnan asiakasosallisuutta, vaan myös rakenteellisesti toimintakulttuureja organisaatioissa ja verkostoissa.
Hybridihallinnon aikana järjestöt ja kokemusasiantuntijat ovat keskeisiä tietolähteitä ja innovaattoreita kuntien ja yksityisten palvelutuottajien yhteistyöverkostoissa.
Voidaankin kysyä, millaista yhteistyötä olisi hyvä tehdä kunnissa soten eri sektorien, järjestöjen ja yksityisten palvelutuottajien kesken, jotta kaikki tieto perheiden auttamisesta olisi käytössä.
Hallinnolla on taipumus hallinnoida, eli Jouko Karjalaista lainaten, jos keskitymme yhteiskunnassa vain ilmiöiden seurauksiin, kuten lukuihin lastensuojelussa, olemme asteella, jossa pyrimme hallitsemaan ongelmaa. Emme vielä pääse itse ilmiöön, esimerkiksi siihen, mitä perheille ja lapsille on tapahtunut ennen lastensuojeluun päätymistä, miten heitä on autettu ja mitä auttamisessa on tapahtunut, eli mistä varsinaisesti on kyse. Lisäksi Jouko Karjalainen toteaa (kirjassa Toinen tieto, Hänninen ym. 2003), että hallinnon kärryistä saattaa aina pudota jotain.
Mitä hallinnon kärryistä tällä hetkellä putoaa? Kokemustiedon hyödyntämisellä saisimme ehkä jotain oleellista selville ja sen tuomisella järjestelmätiedon oheen tiedolla johtamisessa autettaisiin perheitä aikaisemmin ja paremmin.
Yksikään palvelu ei sinällään ole itsetarkoitus eikä myöskään sen hallinnointi. Loppujen lopuksi näin säästettäisiin kaikkien aikaa ja rahaa.
Mari Turja
Väitöskirjatutkija, sote-alan työnohjaaja- ja prosessikonsultti