Kolumni: Näin säästät terveyskeskusmaksuissa: ota burana!

Soittelin kuulumisia. Miten sulla on mennyt, kysyin.

”Ihan hyvin. En oo tällä viikolla joutunut kuin kerran soittamaan ambulanssin”, X sanoi kepeästi, aivan kuin ambulanssilla ajeleminen olisi aivan arkinen toimi.

En sanonut mitään, mutta sommittelin mielessäni kirjettä Kansanradion päätoimittajalle: miten maailman hienoin terveydenhuoltojärjestelmä saatiinkin ajettua tähän pisteeseen?  

X kärsi siis vahvoista kipuoireista. Terveyskeskuksessa kipuja ei otettu tosissaan. Niihin tarjottiin Suomen yleisintä hyvinvointineuvoa, eli ”ota buranaa”, vähän kuin siinä Pate Mustajärven tapauksessa.

Kun se ei auttanut, tilalle tarjottiin kovempia lääkkeitä, pienen syyllistyksen kera. Kyllä me tiedämme että haluat vain pääsi sekaisin. Mutta ei siihen lääkkeitä tarvita, kun kipu vie jo itsessään tajun.

Pitkä juttu lyhyesti, alkoi järjetön kolmen vuoden mittainen ralli, jossa kipukohtaukset veivät ensiapuun useita kertoja viikossa. Taksit ja ambulanssit vain suhisivat, kun X kiemurteli auton takaosassa.

Lähete kipuklinikalle evättiin. Ralli jatkui. X makasi sairaalan käytävällä ja joku käski häntä lopettaa itkemisen. Itseäni liikutti X:n ilo, kun hän kertoi kivasta hoitajasta, joka sanoi että kunpa voisin viedä sinut kotiini ja hoitaa kuntoon.

En ole lääkäri, mutta nyt ei ollut muita vaihtoehtoja kuin vilkaista. Diagnosoimme kipujen aiheuttajan itse, ja Facebook-ryhmästä löytyi vertaistukea ja salaista tietoa: eräässä terveysfirmassa olisi tähän oletettuun vaivaan erikoistunut lääkäri. Se loi hieman toivoa, joskin edessä oli ongelma. Lääkärille pitäisi saada lähete, sillä X:llä ei olisi varaa satojen eurojen käyntiin ja kokeisiin.

Lähetettä ei tietenkään saanut, koska jotain. Rahaa pitää säästää, tai ainakin kohdentaa taksifirmoille, eikä tutkimuksiin.

Rahat järjestyivät, koska minulla on toistaiseksi töitä. Miksi siis en antaisi maailman korkeimpien verojen jälkeen jäävästä osuudesta vielä vähän lisää sotealueelle?

Vaan kyllä kannatti. Roposeni olivat kuin ane, jolla köyhä pääsee taivaaseen, eli hoitoon. 20 minuuttia asiakkaastaan aidosti kiinnostuneen yksityislääkärin vastaanotolla tuotti lähetteen julkiselle puolelle.

Tämän jälkeen asiat alkoivat edetä. Tehtiin toimenpide, jonka poikkeuksellista massiivisuutta henkilökunta kommentoi: olipahan kuule savotta!

Nyt X toipuu kotona. Operaation jälkihoito jatkaa tuttuja latuja, eli hoitotaho keskittyy siihen, että X ei tulisi häiritsemään järjestelmää käynneillään.

Hermoja kiristää. Pitää varmaan ottaa burana.   

Anna Perho

Anna Perho on kirjoittaja ja yritysvalmentaja, joka asuu kunnassa.