Kunnan elinvoima vahvistuu kuntalaisen toimintakyvyn vahvistuessa

Suomi elää keskellä liikkumattomuuden kriisiä. Väestön fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen on samanaikaisesti kansanterveydellinen ja kuntataloudellinen kysymys.

Vain noin kolmasosa lapsista, neljännes työikäisistä ja alle viidennes ikääntyneistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Kehityssuunta on huolestuttava.

Liikkumattomuuden laskennalliset vuosikustannukset ylittävät kolme miljardia euroa, ja ne näkyvät kunnissa kasvavina sosiaali- ja terveyspalvelujen menoina sekä heikentyvänä työkykynä.

Kuntapäättäjien toimintaympäristö ei ole helppo. Talouden niukkuus, laskeva syntyvyys ja kasvavan ikääntyneen väestön määrä pakottavat tekemään vaikeita priorisointeja. Samanaikaiset kriisit kuormittavat päätöksentekoa.

Kunnilla on lakisääteinen vastuu turvata liikunnan edellytykset. Liikuntapalvelujen järjestäminen, hyvinvoinnin edistäminen ja liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpito kuuluvat kuntien ydintehtäviin.

Liikunnan tulee näkyä hyvinvointikertomuksissa, strategiassa ja talouden suunnittelussa. Palvelujen ja olosuhteiden on oltava yhdenvertaisesti saavutettavia eri ikäryhmille ja erityisryhmille.

Kuntalaisten liikunnan edistämisen on oltava strateginen valinta kunnan tulevaisuudessa. Liikunta kytkeytyy varhaiskasvatukseen, koulupäivän rakenteisiin, kaavoitukseen, joukkoliikenteeseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Se on osa kunnan peruspalvelulupausta.

Tässä toimintaympäristössä hallinnollinen rakenne on muuttunut hyvinvointialueiden otettua sote-palveuiden järjestämisvastuun.

Kuntien ja hyvinvointialueiden välinen yhdyspintatyö liikuntapalveluissa ja hyvinvoinnin edistämisessä on monin paikoin jäsentymätöntä. Yhdyspintatyössä tietojohtamisen prosessit ovat keskeneräisiä, tieto hajallaan ja tavoitteet osin eritahtisia. Jos tieto ei kulje organisaatiorajojen yli, resursseja ei pystytä kohdentamaan sinne, missä ne vaikuttavat eniten.

Tämä on sekä hallinnollinen että poliittinen kysymys. Liikunnan asema ratkaistaan siinä, miten hyvin kykenemme johtamaan tietoa ja yhteistyötä. Myös rahoitusjärjestelmä kaipaa selkeyttä. Kunnat käyttivät liikuntatoimeen noin 840 miljoonaa euroa vuodessa ja investoivat liikuntapaikkoihin noin 350 miljoonaa euroa.

Valtion perusrahoitus on 12 euroa asukasta kohden, yhteensä noin 20 miljoonaa euroa, mikä kattaa alle kolme prosenttia käyttökustannuksista. Lisäksi kunnille myönnetään vuosittain 10–30 miljoonaa euroa erilaisina hanke- ja investointiavustuksina.

Vaikka 20–25 prosenttia valtion liikuntamäärärahoista ohjautuu kunnille, tuki on pirstaloitunut useisiin instrumentteihin. Projektimaisuus heikentää rahoituksen vipuvaikutusta ja sitoo hallinnollisia resursseja.

Strateginen vastuu jää kunnille. Liikuntapalvelut eivät ole tiukasti korvamerkittyjä tehtäviä, mikä tekee niistä alttiita sopeutustoimille.

Lyhyen aikavälin säästö voi tarkoittaa pitkän aikavälin menojen kasvua. Tutkimusnäyttö osoittaa, että työpaikkaliikunnan edistämiseen käytetyt eurot vähentävät tehokkaasti sairauspoissaoloja.

Ikääntyneiden kaatumisten ehkäisyyn käytetyt eurot säästävät merkittäviä summia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Arkiaktiivisuuden lisääminen on yksi kustannusvaikuttavimmista keinoista vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä. Hyvinvointivaikutukset ulottuvat terveydenhuollon säästöjä laajemmalle.

Fyysisesti aktiivinen lapsi oppii paremmin. Liikkuva nuori voi paremmin. Työikäinen jaksaa pidempään. Ikäihminen säilyttää toimintakykynsä ja itsenäisyytensä. Liikunta vahvistaa osallisuutta, ehkäisee syrjäytymistä ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Kun toimintakyky vahvistuu, myös kunnan elinvoima vahvistuu.

Kriisikeskeisestä päätöksenteosta on siirryttävä visioimaan tulevaisuutta. Turvalliset kävely- ja pyöräilymahdollisuudet, saavutettavat lähiliikuntapaikat, koulupäivään sisältyvä fyysinen aktiivisuus sekä varhaiskasvatuksen ja neuvolan systemaattinen liikkumisen tuki ovat tulevaisuutta vahvistavia ratkaisuja, jotka kantavat vuosikymmenien päähän.

Samalla kunnissa on vahvistettava tiedolla johtamista, jotta vaikutukset voidaan osoittaa ja resurssit kohdentaa oikein.

Kunnallinen päätöksenteko on yhteistyötä. Yksittäisen valtuutetun tai valtuustoryhmän aloitteesta voi käynnistyä muutos, mutta kestävät ratkaisut syntyvät laajalla poliittisella ja viranhaltijayhteistyöllä.

Kunnilla on myös mahdollisuus hyödyntää valtion hanketukia, kuten Suomi liikkeelle -kokonaisuutta ja Liikkuvat-ohjelmia. Niiden vaikuttava hyödyntäminen edellyttää strategista suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä.

Liikunnan edistäminen on investointi kunnan tulevaisuuden elinvoimaan. Vaikuttavasti kohdennetut panostukset vahvistavat työkykyä, vähentävät terveysmenoja ja parantavat asukkaiden elämänlaatua.

Nyt tarvitaan rohkeutta tehdä liikuntapäätöksiä, jotka eivät vain tasapainota tämän vuoden budjettia, vaan rakentavat jokaisen kuntalaisen toimintakykyä.

Marika Uusi-Illikainen (vihr.)

Kangasalan kaupunginvaltuutettu