“Kunnanjohtajan kannattaa hakea muualle töihin”

Kunnanjohtajan tehtävä on sangen erikoinen työ. Pitää olla tarkka ja huolellinen hyvän hallinnon ammattilainen. PItää tulla toimeen persoonallisten paikallispoliitikkojen kanssa. Suhteita pitää hoitaa ja sidoksia vahvistaa. Sitten on se julkisuus. Alati valpas alueen valtalehden toimittaja soittelee ja kyselee ärsyttäviä.

Ja jossain sitä pitäisi asuakin. Täydellisessä tilanteessa tietenkin siinä vanhassa kunnantuvassa korkean mäen päällä näyttävästi keskellä kirkonkylää. Varmin tapa saada aikaan jupinaa on asua jossain muualla kuin johtamassaan kunnassa. 

Kuntajohtajan työssä vaikeimmin määriteltävissä ja sanallistettavissa oleva tehtävä on keulakuvana toimiminen. Pitää kuulua ja näkyä. Joskus torilla, toisinaan jäähallilla. Mieluiten myös kulttuuririentojen parissa ja yrittäjätilaisuuksia, raveja sekä Facebookin Puskaradiota unohtamatta. Oikeaa määrää keulakuvatyötä ei voi koskaan tehdä. Osan mielestä kuntapomo ristii aivan liikaa kissoja, kun toisille sama määrä esiintymisiä on merkki kansasta vieraantumisesta. 

Keulakuvana toimiminen on osa yhteisön rakentumiseen vaadittavaa symboliikkaa. Jokainen yhteisö tarvitsee yhteenkuuluvuutta vahvistavia elementtejä. Urheilufanit pukeutuvat kannattamiensa joukkueensa väreihin. Kansallisvaltioilla on omat lippunsa ja laulunsa. Aivan samoin kunnat ja kaupungit tarvitsevat yhdistäviä symboleja. Kunnan- tai kaupunginjohtaja on tärkeä osa tuota rituaalijärjestelmää. Etenkin jos hän on pidetty ja pätevä johtaja. 

Sitten kun symboli hakee muualle töihin, syntyy aina voimakkaita tunnereaktioita. Mitä mitä. Emmekö me kelpaa, kun pitää muualle hakea? Tottakai pitää hakea jos siltä tuntuu. Toimeliaan ihmisen tulee aina toisinaan mittauttaa oma markkina-arvo. Aidan yli vilkuilu on yksi keino. Se kertoo terveestä itsetunnosta, kunnianhimosta ja halusta kehittää omaa osaamistaan. Ihan jokaisen meistä tulee pyrkiä - ainakin toisinaan - saamaan lisää palkkaa tai mielekkäämpiä työtehtäviä. 

Ihmisten vaihtuvuus työpaikkojen välillä on yhteiskunnalle hyvä asia. Näin näkemykset ja opit leviävät organisaatioiden välillä. Kun ilma vaihtuu niin ummehtuneisuus vähenee. Vaihtuvuus myös lisää kilpailua työnantajien välillä. Se vastaavasti kehittää niitä itseään. Toivoisin lisää työntekijöiden vaihtuvuutta myös yksityisten yritysten ja julkisten puolen välillä.

Kun kuntajohtaja sitten lähtee toisaalle, niin sen pitääkin pänniä. Hyvän työntekijän ja johtajan menettämisen tuleekin ärsyttää. Silloin pitää yrittää olla iloisen kiitollinen siitä ajasta ja osaamisesta mitä hän ehti antaa. Jos kunta on toiminut ponnahduslautana kohti haastavampia tehtäviä, niin se pitäjälle jo itsessään hieno meriitti.

Toisinaan meidän kuntalaisten on hyvä pysähtyä miettimään minkälaisen johtajan haluamme kotipaikan johtoon. Sellaisen joka tyytyy ja hyytyy vai ihmisen jolla on halua uudistua ja uudistaa. Minä valitsen ehdottomasti jälkimmäisen.

Mitä jos pätevät johtajat hakeutuvat toistuvasti muualle? Silloin luottamushenkilöillä on peiliin katsomisen paikka. Ja sehän vasta onkin hieno mahdollisuus muutokselle. 

Jani Halme

Jani Halme on Parikkalassa ja Helsingin Käpylässä asuva luennoitsija ja luova johtaja.