Kunta ei voi olla yhtä aikaa heikkenevä ja vahvistuva – mutta sitä me nyt vaadimme

Väestö vähenee, ikääntyy ja keskittyy. Syntyvyys on historiallisen alhaalla. Samaan aikaan palvelutarve kasvaa ja eriytyy. Kunnilta edellytetään laadukkaita, yhdenvertaisia ja kustannustehokkaita palveluja.

Samalla kuntatalous kiristyy. Valtionosuudet eivät enää kaikille kunnille ole tuki, vaan jopa takaisinmaksuvelvoite. Kustannuspaineet kasvavat, investointitarpeet kasaantuvat ja velan hinta nousee. Tämä näkyy verotuksessa. Arviot kertovat, että kuntien veroprosenttien erot voivat vuoteen 2040 mennessä jopa kaksinkertaistua. Kuntalaisen verorasitus riippuu yhä enemmän asuinpaikasta – ja segregaatiosta postinumeroiden tasolla.

Kunta johtaa pitkän aikavälin vastuilla, mutta rahoitus elää lyhyellä syklillä ja muuttuu kesken kaiken. Kun perusteet muuttuvat, katoaa johtamisen pohja. Kunta ei tee kestäviä ratkaisuja – se reagoi. Ja kun kunta reagoi, se näkyy suoraan ihmisten arjessa.

Uudistukset ovat kaatuneet, koska järjestelmä jakaa kuntakentän voittajiin ja häviäjiin. Se tekee uudistamisesta vaikeaa – mutta ei yhtään vähemmän välttämätöntä. Kyse ei ole vain kuntataloudesta. Kyse on luottamuksesta.

Kyse on myös valinnanvapaudesta: missä ihmiset voivat asua, elää ja rakentaa tulevaisuuttaan. Tarvitsemme monimuotoisen kuntarakenteen – emme Suomea, jossa kehitys keskittyy yhä harvemmille alueille.

Jos eriytyminen syvenee, se näkyy mahdollisuuksien kaventumisena ja kasvavana epävarmuutena – erityisesti nuorten kohdalla. Nuoret tekevät nyt valintojaan. Yritykset päättävät investoinneistaan. 

Ja silti oletamme, että kunta toimii kuten ennen: järjestää palvelut, investoi, vahvistaa elinvoimaa, pitää verot kohtuullisina – ja samalla sopeuttaa talouttaan.

Kunta ei voi olla yhtä aikaa heikkenevä ja vahvistuva – mutta sitä me nyt vaadimme.

Siksi on uskallettava rohkeasti päättää kolmesta asiasta yhtä aikaa:

Ensinnäkin: mitä kunta tekee – ja millä rahoituksella.

Toiseksi: miten valtionosuusjärjestelmä turvaa palvelut eriytyvässä Suomessa.

Kolmanneksi: mikä on palvelulupaus – mitä on oltava kaikkialla ja missä voidaan tehdä toisin.

Näitä ei voi ratkaista erikseen. Jos ne ratkaistaan erikseen, ne ratkaistaan huonommin.

Tarvitaan parlamentaarinen ratkaisu. Ei siksi, että se olisi helppo – vaan siksi, että vain se tuo ennakoitavuutta yli vaalikausien. 

Hyvä johtaminen ei synny epävarmuudessa.Investoinnit eivät synny epävarmuudessa.Luottamus ei synny epävarmuudessa.

Siksi tämä ei ole vain kuntapolitiikkaa. Tämä on valinta Suomen suunnasta. 

Rakennammeko Suomea, joka eriytyy ja uupuu – vai Suomea, joka pysyy yhdessä ja kehittyy?

Aika päättää on nyt.

Katarina Helander

Kirjoittaja on Pukkilan kunnanjohtaja.