Mielipide

Kuntajohtajan blogi: Kenen Suomea päätöksenteossa ymmärretään?

KUNTAJOHTAJAN BLOGI Väestön keskittyminen muuttaa kuntien taloutta ja palveluja. Samalla se vaikuttaa alueelliseen edustavuuteen ja siihen, millaiset kokemukset päätöksenteossa painottuvat.

Atso Vainio on Uudenkaupungin kaupunginjohtaja.

Suomessa keskustellaan paljon kuntien eriytymisestä. Huolta herättävät väestön keskittyminen, kuntatalouden erot ja kuntien erilaiset mahdollisuudet rakentaa tulevaisuuttaan. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, mitä kehitys merkitsee demokratian ja alueellisen edustavuuden kannalta.

Väestön keskittyessä suurimmille kaupunkiseuduille myös poliittinen edustus keskittyy. Vaikka kansanedustajat ja aluevaltuutetut edustavat koko vaalipiiriään tai hyvinvointialuettaan, heidän arkikokemuksensa liittyvät yleensä omaan elinpiiriinsä. Suomalaisten suhde erilaisiin alueisiin ei kuitenkaan määräydy vain nykyisen asuinpaikan perusteella, sillä juuret ja monipaikkaisuus yhdistävät monia erilaisiin elinympäristöihin. Samalla suurimmilla kaupunkiseuduilla asuvien äänestäjien toiveet ja odotukset saavat poliittisessa päätöksenteossa enemmän painoa. Tämä kuuluu demokratiaan, mutta päätöksenteossa on silti tunnistettava myös erilaisten alueiden olosuhteet ja tarpeet.

Demokratiassa tärkeintä ei ole vain enemmistön tahdon toteutuminen

Kasvavan kaupungin, seutukaupungin ja harvaan asutun kunnan todellisuudet voivat olla hyvin erilaisia. Tämä näkyy myös kansalaisten kokemuksissa. Suurimmilla kaupunkiseuduilla moni kokee, että niiden veronmaksajat rahoittavat muuta Suomea. Pienemmillä paikkakunnilla puolestaan koetaan, että verot ovat korkeammat mutta palvelut vähenevät ja etääntyvät. Olennaista ei ole ratkaista, kumpi kokemus on oikeampi. Niitä yhdistää tunne epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä, ettei oma todellisuus saa riittävästi ymmärrystä.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita, että kaikkialla pitäisi olla samanlaiset palvelut, etäisyydet tai verotus. Siihen kuuluu kuitenkin, että erilaiset olosuhteet tunnistetaan yhteisessä päätöksenteossa. Alueellinen edustavuus on siksi enemmän kuin vaalijärjestelmän tekninen yksityiskohta. Se liittyy päätöksenteon hyväksyttävyyteen ja kansalaisten luottamukseen.

Meneillään oleva kuntien tulevaisuutta koskeva parlamentaarinen työ tekee myös alueellisen edustavuuden tarkastelusta ajankohtaista. Olisi perusteltua arvioida, miten ehdokasasettelu, puolueiden toimintatavat, osallistumisen muodot ja tarvittaessa myös vaalijärjestelmä voisivat välittää erilaisten asuinympäristöjen näkökulmia nykyistä paremmin päätöksentekoon. Kysymys ansaitsisi huomiota myös seuraavaa hallitusohjelmaa valmisteltaessa.

Ehkä tulevaisuuden kysymys ei ole, pitäisikö kaikkien kuntien olla samanlaisia. Tärkeämpää voi olla varmistaa, että erilaiset kunnat voivat menestyä omista lähtökohdistaan käsin. Tämä edellyttää, että niiden olosuhteet tunnistetaan valtakunnallisen päätöksenteon lisäksi myös hyvinvointialueilla ja muussa kuntia laajempia alueita koskevassa päätöksenteossa.

Atso Vainio

Kirjoittaja on Uudenkaupungin kaupunginjohtaja.

Powered by Labrador CMS