Mielipide: Näin kunnat voisivat vahvistaa työllisyyttä – ratkaisuna työkanavayhtiöt

Olen työskennellyt suurimman osan työuraani työllisyys- ja yrityspalveluiden rajapinnassa, niin valtiolla kuin kuntasektorilla. Näiden vuosien aikana olen nähnyt lukuisia työnantajia, jotka olisivat valmiita antamaan mahdollisuuden heikossa työmarkkina-asemassa olevalle työnhakijalle.

Hyvä aikomus törmää kuitenkin usein byrokratiaan. Erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille palkkatuen kaltaiset tukimuodot näyttäytyvät monimutkaisina: hakemukset, ehdot, raportointi ja sääntöjen tulkinta vievät aikaa, jota yrittäjällä on harvoin liikaa.

Kun työllistämisen tueksi rakennettu järjestelmä koetaan raskaaksi, moni rekrytointi jää tekemättä.

Suomen työttömyys on edelleen EU-maiden korkeimpia, vaikka talouskasvun näkymät ovat parantuneet. Talouskasvu on luonnollisesti tervetullutta, mutta se ei yksin ratkaise työttömyysongelmaa.

Suomessa työttömyys on merkittävältä osin rakenteellista. Työmarkkinoilla on ihmisiä, joiden työllistymisen esteet eivät poistu sillä, että avoimia työpaikkoja syntyy lisää.

Pitkäaikaistyöttömyyden taustalla on usein samanaikaisesti terveyden, toimintakyvyn, osaamisen tai sosiaalisen tilanteen haasteita. Tutkimuksissa on pitkään todettu, että mitä pidempään ihminen on työelämän ulkopuolella, sitä vaikeammaksi paluu työmarkkinoille muodostuu.

Tällaisissa tilanteissa pelkkä työpaikka ei riitä, vaan rinnalle tarvitaan sosiaali- ja terveyspalveluita, kuntoutusta, koulutusta sekä yksilöllistä valmennusta.

Tilanne on muuttumassa entistä haastavammaksi. Hyvinvointialueilla vähennetään tai lopetetaan monin paikoin kuntouttavaa työtoimintaa ja työpajatoimintaa lainsäädäntömuutosten sekä resurssipaineiden seurauksena. Samalla katoavat monilta ihmisiltä juuri ne palvelut, jotka ovat toimineet ensimmäisenä askeleena kohti työelämää.

Suomalaisilla työmarkkinoilla rekrytointikynnys on jo lähtökohtaisesti korkea. Yrityksiltä odotetaan tuottavuutta nopeasti, eikä mahdollisuuksia pitkään perehdytykseen tai työkyvyn asteittaiseen vahvistamiseen aina ole. Siksi tarvitsemme ratkaisuja, jotka aidosti jakavat työllistämisen riskiä työnantajan ja yhteiskunnan välillä.

Myös Espanjassa, jonka kanssa Suomi kuuluu tällä hetkellä Euroopan korkean työttömyyden maihin, on haettu Euroopan komissiolta nykyistä suurempaa joustavuutta työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien ihmisten tukemiseen.

Taustalla on sama havainto kuin Suomessa: rakenteellinen työttömyys ei poistu pelkän talouskasvun avulla. Tarvitaan mekanismeja, jotka helpottavat työmarkkinoille pääsyä ja madaltavat työnantajien rekrytointikynnystä.

Pelkkä työkyvyttömyyseläkkeelle ohjaaminen ei ole ratkaisu. Suomi kuuluu jo valmiiksi niihin Euroopan maihin, joissa työkyvyttömyyseläkkeiden käyttö on korkealla tasolla. Kestävä ratkaisu löytyy siitä, että mahdollisimman moni ihminen pystyy osallistumaan työelämään edes osittain.

Yksi mahdollinen ratkaisu olisi mahdollistaa kuntien tai useamman kunnan yhdessä omistamien työkanavayhtiöiden perustaminen.

Ne voisivat toimia henkilöstöpalveluyritysten tavoin ja välittää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työnhakijoiden työpanosta yrityksiin. Työntekijä olisi yhteiskunnallisen yrityksen palveluksessa, mutta työ tehtäisiin asiakasyrityksissä.

Pk-yritykselle tämä olisi kevyt ja käytännöllinen tapa työllistää. Samalla työntekijä saisi tarvitsemansa tuen, ohjauksen ja valmennuksen. Paikallisesti toimivat työkanavayhtiöt tuntisivat myös alueensa työnantajat ja työmarkkinoiden erityispiirteet.

Keskustelu yhteiskuntavastuusta kaipaa myös suunnanmuutosta. Viime vuosina vastuullisuus on painottunut ennen kaikkea ympäristö- ja ilmastokysymyksiin.

Ne ovat tärkeitä tavoitteita, mutta niiden rinnalle tarvitaan nykyistä vahvempi sosiaalisen vastuun näkökulma. Tämän hetken yksi suurimmista yhteiskunnallisista haasteistamme on kasvavan työvoimareservin saaminen takaisin osaksi työelämää.

Yhteiskuntavastuuta on myös se, että yritykset, kunnat ja valtio rakentavat yhdessä väyliä työelämään niille ihmisille, joiden mahdollisuudet työllistyä avoimille työmarkkinoille ovat heikentyneet.

Jokainen onnistunut työllistyminen vahvistaa julkista taloutta, kasvattaa verotuloja ja ennen kaikkea lisää ihmisen osallisuutta, hyvinvointia ja uskoa omaan tulevaisuuteensa.

Jos haluamme aidosti nostaa työllisyysastetta ja turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan, meidän on uskallettava siirtää painopistettä tukijärjestelmien hallinnoinnista ihmisten työllistämiseen.

Työmarkkinoiden ulkopuolella oleva ihminen ei tarvitse lisää byrokratiaa ympärilleen. Hän tarvitsee mahdollisuuden päästä mukaan työelämään.

Aki Ruotsala
Kympin työllisyysalueen johtaja