Mielipide: Näistä asioista on kiinni elämän säilyminen Suomen eri alueilla

Kuntamaailmassa on tapahtunut ja tulee tapahtumaan suuria muutoksia. Pelkästään väestökehitys vaikuttaa paljon, etenkin maaseutukuntiin. Mutta myös kaupunkeihin eteläisen Suomen ulkopuolella.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen toi kantansa vahvasti esiin Helsingin Sanomien haastattelussa 24.4. Hänen mukaansa kuntia pitäisi olla vähemmän, ”sillä osa kunnista ei tule toimeen ilman muualta tulevia tuloja”.

Mielenkiintoinen näkemys Kuntaliiton toimitusjohtajalta, kun tietää, että Kuntaliitto saa yli 70 prosenttia tuloistaan kunnilta ja kaupungeilta kerätyillä jäsenmaksuilla.

Tietysti toimitusjohtajalta edellytetään rehellistä ja tulevaisuuteen katsovaa näkemystä. Eikä kunnan menestyminen ja elinvoima ole yksin kunnan koosta kiinni.

Monet pienet kunnat ovat menestyneet hyvin muun muassa tuulivoimasta saatavien kiinteistöverojen turvin. Ja nyt on viimeisimpänä tullut datakeskushankkeita, joista kunta kerää myös hyvät kiinteistöverot ja saa jonkin verran myös työpaikkoja.

Ongelmana tuulivoiman osalta on se, että Itä-Suomeen sitä ei juurikaan rakenneta, turvallisuussyistä johtuen.

Kuntajoukon vähentämiseen ovat ottaneet kantaa myös ministeriöiden kansliapäälliköt. Kansliapäälliköt toivat kantansa esiin, kertoessaan ensi kevään vaalien jälkeisen hallituksen tehtävistä.

Myös pääministeri Petteri Orpo (kok.) on puhunut kuntien vähentämisen tarpeesta. Ja hän mainitsi myös kuntakentän jakamisesta niin sanotusti ydinkuntiin ja lähikuntiin. Mitään tarkempaa määrittelyä ainakaan minä en ole julkisuudessa kuullut.

Enkä myöskään siitä ole kuullut, mikä tulisi kuntien määrä tulevaisuudessa olla. Suomessa on otettava huomioon maantieteelliset etäisyydet, kun kuntakenttään tehdään muutoksia. Aihe on sen verran haastava, että ennen vaaleja tuskin monikaan ehdolle asettuva ottaa selkeästi kuntien määrään kantaa.

Kuntakenttää on vahvasti ravisteltu, kun sote-uudistus toteutettiin vajaat neljä vuotta sitten. Se merkitsi sitä, että reilu kolmannes kunnan ja kaupungin budjetista ja henkilöstöstä siirtyi sote-alueille. Se helpotti kuntien työtä, niin uskon. Ja vei haasteellisimmat tehtävät sote-alueille. Mielenkiintoista, että muutos ei näkynyt kaupunkijohdon eikä kuntajohdon palkkatasoissa, vaikka homma helpottui.

Uudet sote-alueet muodostettiin ja uudet johtajat valittiin entisten sairaanhoitopiirien johtajien tilalle. Muutos oli todella iso ja niin oli muutos palkoissakin. Sote-alueiden johtajien palkkaus on ollut tuplasti isompi verrattuna entisten sairaanhoitopiirien johtajien palkkoihin.

Mielenkiintoiseksi tämän uudistuksen tekee myös sen rakentamistapa. Ennen valtakunnassa tehtyä uudistusta, meillä oli Suomessa kolme toiminnassa olevaa sote-aluetta: Kainuu, Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala. Ne eivät ehkä olleet kaikilta osin täydellisiä. Mutta ehkä olisi ollut hyvä ottaa niistä kokemuksista jotain oppia. Mutta ei.

Ministeriöstä tuli uudet ohjeet ja niiden mukaan uudet rakenteet luotiin. Ja ongelmia on tullut. Ainakin päällikkötasoa on ollut paljon ja sitä on jo karsittukin.

Samoin monilla alueilla on suuria talousvaikeuksia ja palvelut ovat siirtyneet kauemmaksi, ainakin maaseutukunnissa. Sanomattakin on selvää, että suurten ikäluokkien ikääntyessä palvelutarve on suurimmillaan. Mutta eiköhän tämän pitänyt olla tiedossa, kun uudistusta tehtiin.

Tietysti tämä kauan politiikkojen käsissä ollut uudistus vie oman aikansa, ennen kuin se todella toimii. Ja korvaaviksi palveluiksi tarjotut yksityiset palvelut, ne tuskin koskaan ovat maaseutuväestön lähipalveluina.

Kuntien ja kaupunkien menestymisen kannalta on tärkeintä huolehtia elinvoimasta. Yrityksistä, työpaikoista ja palveluista, niistä on kiinni elämän säilyminen Suomen eri alueilla.

Paavo Tyrväinen
entinen kyläpäällikkö