Mielipide
Mielipide: Päätöksestä käytäntöön – mikä tukee onnistunutta toimeenpanoa?
Hyvä päätös on vasta lähtökohta, painottaa Tiina Tuoma kirjoituksessaan.
Vuoden 2027 talousarvioita valmistellaan kunnissa tilanteessa, jossa taloudelliset tavoitteet, palvelutarpeet ja käytettävissä olevat voimavarat on sovitettava yhteen.
Hyvä päätös on kuitenkin vasta lähtökohta. Miten varmistetaan, että se muuttuu toimivaksi arjeksi?
Kunnassa on tehty päätös, tavoitteet määritelty, vastuut jaettu ja aikataulu hyväksytty. Pöytäkirjakin on tarkastettu, joten kaiken pitäisi olla valmista toimeenpanoa varten. Jäljellä on enää yksi pieni yksityiskohta: päätöksen toteuttaminen käytännössä.
Se saattaakin vaatia enemmän aikaa, työtä ja voimavaroja kuin koko päätöksen valmistelu yhteensä.
Vuoden 2027 kuntatalouden näkymiä arvioidaan valtiovarainministeriön syksyn 2026 kuntatalousohjelmassa. Kunnissa joudutaan sovittamaan yhteen taloudellisia reunaehtoja ja palvelutarpeita. Päätöksiä on tehtävä, mutta niiden pitää myös toimia käytännössä.
Kuvitellaan kunta, jossa uudistetaan asiointipalveluja. Tarkoituksena on sujuvoittaa palvelua, vähentää päällekkäistä työtä ja käyttää henkilöstön aikaa tarkoituksenmukaisemmin. Vastuut määritellään, järjestelmiä päivitetään ja henkilöstö perehdytetään.
Suunnitelma näyttää valmiilta.
Arjessa yksi työntekijä tarvitsee ratkaisun toiselta yksiköltä, toinen odottaa järjestelmämuutosta ja kolmas huomaa, ettei ohje sovellu aivan tavalliseen asiakastilanteeseen. Kukaan ei välttämättä vastusta uudistusta, mutta toteutus takkuilee.
Ongelma ei aina ole itse päätöksessä eikä niissä ihmisissä, joiden tehtäväksi sen toteuttaminen on annettu. Hyvinkin valmisteltu päätös voi osoittautua käytännössä vaikeaksi toteuttaa, jos vastuut, päätösvalta ja käytettävissä olevat voimavarat eivät kohtaa.
Työntekijöiltä voidaan odottaa uuden toimintatavan omaksumista, vaikka sen edellyttämiä järjestelmiä, resursseja tai yhteistyökäytäntöjä ei ole vielä saatu toimimaan. Esihenkilö puolestaan voi vastata tavoitteiden saavuttamisesta ilman mahdollisuutta vaikuttaa kaikkiin niiden toteutumisen kannalta olennaisiin tekijöihin.
Tällöin toimeenpanon ongelmat saattavat näyttäytyä hitautena, muutosvastarintana tai puutteellisena sitoutumisena, vaikka todellinen este löytyisi työn järjestelyistä. Päätös voi olla huolellisesti valmisteltu ja tavoitteet selkeästi määritelty, mutta onnistunut toimeenpano edellyttää muutakin kuin hyvää suunnitelmaa.
Olennaista on kysyä, löytyykö organisaatiosta myös todelliset edellytykset toteuttaa se, mitä on päätetty.
Vastuun nimeäminen ei itsessään anna sen hoitamiseen tarvittavaa päätösvaltaa, tietoa tai voimavaroja. Työntekijä voi vastata palvelun sujuvuudesta pystymättä vaikuttamaan järjestelmään tai toisen yksikön aikatauluun. Esihenkilö puolestaan voi vastata uudistuksen etenemisestä, vaikka keskeiset ratkaisut tehdään muualla.
Organisaatiokaaviossa vastuut näyttävät selkeiltä. Arjessa ratkaisu voi silti odottaa toisen yksikön päätöstä.
Siksi kannattaa kysyä paitsi sitä, kuka vastaa, myös sitä, mitä hän voi tosiasiallisesti päättää ja millaista tukea hän tarvitsee.
Muuten toteutus voi hidastua, vaikka kaikki hoitaisivat tehtävänsä tunnollisesti.
Kulkeeko tieto molempiin suuntiin?
Kunnissa poliittinen päätöksenteko ja ammatillinen johtaminen täydentävät toisiaan. Valtuusto päättää keskeisistä tavoitteista ja taloudesta, kunnanhallituksella on laissa säädettyjä hallinnon, talouden ja täytäntöönpanon tehtäviä, ja lautakuntien sekä viranhaltijoiden toimivalta määräytyy lain ja hallintosäännön mukaan.
Tämä rakenne turvaa demokraattista päätöksentekoa. Samalla se edellyttää, että tieto kulkee myös toteutuksesta takaisin niille, joilla on mahdollisuus ratkaista esiin nousseet ongelmat.
Työn arjessa voidaan huomata puutteita, joita valmistelussa ei ollut mahdollista ennakoida.
Havainto saattaa kuitenkin kulkea monen käsittelyvaiheen kautta. Matkalla se voi tarkentua tai menettää olennaista sisältöään.
Erityisesti pitkään valmistellussa uudistuksessa kriittinen havainto voi tuntua hankalalta uutiselta. Eikä kukaan välttämättä halua ensimmäisenä ilmoittaa, ettei huolellisesti laadittu suunnitelma toimikaan odotetusti.
Jos ongelmista kertominen koetaan hyödyttömäksi tai riskialttiiksi, päätös voi edetä raporttien mukaan mallikkaasti samalla, kun arjessa paikataan sen puutteita. Onnistuneessa toimeenpanossa tieto ei kulje vain päätöksentekijöiltä toteuttajille. Sen pitää kulkea myös takaisin.
Kunnallista toimintaa ohjaavat lainsäädäntö, hallintosääntö ja yhteiset päätöksentekomenettelyt.
Ne luovat perustan vastuulliselle ja johdonmukaiselle toiminnalle, mutta samalla päätösten valmistelu ja toteuttaminen voivat edellyttää useiden toimijoiden yhteistyötä.
Työn eteneminen voi hidastua, jos vastuut tai toimivaltuudet jäävät epäselviksi, tarvittavia ratkaisuja joudutaan odottamaan eri yksiköistä tai tieto ei kulje oikeille ihmisille oikeaan aikaan.
Joskus yksittäinenkin ratkaisematon kysymys voi pysäyttää kokonaisen työvaiheen, vaikka muutoin kaikki olisi valmista etenemään.
Siksi onnistunut toimeenpano edellyttää paitsi selkeitä ohjeita myös toimivaa yhteistyötä ja mahdollisuutta ratkaista arjessa esiin tulevia kysymyksiä riittävän nopeasti. Kun vastuut, päätösvalta ja tiedonkulku tukevat toisiaan, yhteiset toimintaperiaatteet eivät jää vain hallinnollisiksi rakenteiksi, vaan auttavat myös työtä etenemään.
Koulutus ja ohjeet ovat muutoksessa välttämättömiä, mutta niiden jakaminen ei vielä takaa uuden toimintatavan toimivuutta.
Työntekijä voi ymmärtää ohjeen täysin ja silti huomata, ettei se sovi jokaiseen asiakastilanteeseen.
Tällainen havainto ei välttämättä ole muutosvastarintaa. Se voi olla arvokasta tietoa suunnitelman tarkentamiseksi.
Toimeenpanotutkimuksessa korostuvatkin muun muassa toimintaympäristö, organisaation valmiudet, osallistuminen sekä toteutuksen aikainen arviointi.
Kaikkia ehdotuksia ei tarvitse hyväksyä, mutta niiden merkitys on syytä selvittää. Muuten perehdytys jää helposti tilaisuudeksi, jossa uusi toimintatapa kerrotaan niille, jotka kohtaavat ensimmäisinä sen puutteet.
Uuden tiedon perusteella tehty tarkennus ei välttämättä merkitse alkuperäisen päätöksen epäonnistumista. Se voi olla vastuullista toimeenpanoa.
Käytännön menettelyjä voidaan kehittää toimivallan sallimissa rajoissa. Jos tarvittava muutos koskee päätöksen olennaista sisältöä tai kuuluu toisen toimielimen päätösvaltaan, se on vietävä toimivaltaisen tahon ratkaistavaksi.
Joskus suunnitelmassa pysyminen on viisautta. Joskus viisautta on huomata ajoissa, milloin suunnitelmaa pitää tarkistaa.
Mitä vuonna 2027 kannattaa seurata?
Talouden tunnuslukujen rinnalla kannattaa seurata, toteutuuko uudistus tavoitellulla tavalla.
Asiointipalveluissa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi odotusaikoja, saavutettavuutta ja sitä, pystyykö henkilöstö ratkaisemaan asioita ilman tarpeettomia viiveitä.
Yhden mittarin paraneminen ei vielä osoita koko uudistuksen onnistumista: asiakasmäärät ja palvelutarpeetkin voivat muuttua.
Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman paljon tietoa vaan riittävästi luotettavaa tietoa, jotta toimintaa voidaan korjata.
Kestävän toimintakyvyn näkökulmasta toimeenpanon onnistuminen edellyttää ihmisten osaamisen, organisaation rakenteiden ja toimintaympäristön vaatimusten yhteensovittamista.
Päätös voi olla hyvin perusteltu, mutta sen toteuttajilla on oltava todelliset mahdollisuudet toimia sen mukaisesti.
Vuoden 2027 suunnitelmia viimeisteltäessä kannattaisi kysyä: Tietävätkö toteuttajat, mitä tavoitellaan? Onko heillä riittävästi päätösvaltaa, osaamista ja voimavaroja? Entä mitä teemme, jos käytäntö osoittaa, ettei suunnitelma sellaisenaan toimi?
Kysymykset eivät ehkä lyhennä talousarviokokousta. Ne voivat kuitenkin säästää myöhempiä kokouksia, joissa ihmetellään, miksi huolellisesti valmisteltu uudistus ei edennyt odotetusti.
Hyvä päätös antaa suunnan. Onnistunut toimeenpano edellyttää mahdollisuutta kulkea siihen suuntaan ja tarvittaessa korjata reittiä.
Tiina Tuoma
kauppatieteiden maisteri
FinBe Oy:n perustaja
talous- ja henkilöstöjohtamisen asiantuntija