Mikä on kunnan tehtävä 5–10 vuoden päästä?

Elämme samanaikaisesti usean murroksen keskellä. Talouspaineet kiristyvät, maailmantilanne on epävakaa ja luottamus instituutioihin horjuu monin paikoin. Samaan aikaan teknologinen kehitys, arvoympäristön muutos, sekä media- ja viestintäympäristön nopea muuntuminen, kietoutuvat yhteen tavalla, joka haastaa kuntien perustehtävän syvemmin kuin ehkä vielä ymmärrämmekään.

Viimeisen kolmen vuoden aikana kehitys on ollut poikkeuksellisen nopeaa. On vaikea nähdä, etteikö maailma näyttäisi monella tavalla erilaiselta myös 5–10 vuoden kuluttua.

Silti kaikki ei muutu. Arvot ja eettiset periaatteet eivät katoa, mutta niitä tullaan haastamaan ja koettelemaan entistä voimakkaammin. Juuri siksi niiden on oltava selkeitä ja pohdittuja nyt.

Huolimatta kunnan väestöpohjasta, koosta, taloudellisesta tilanteesta tai maantieteellisestä sijainnista, nämä kolme ajuria heijastuvat jokaiseen kuntaan.

Pieni maaseutukunta ei ole niiden ulkopuolella sen enempää kuin kasvukeskuskaan. Tekoäly vaikuttaa hallintoon ja opetukseen, arvokeskustelu näkyy hankinnoissa ja kumppanuuksissa, media muokkaa luottamusta myös paikallistasolla. Kysymys ei siis ole siitä, koskeeko muutos meitä, vaan siitä, miten siihen suhtaudumme.

Tekoäly ei ole kunnille pelkkä IT-hanke. Se muuttaa työn sisältöä, päätöksenteon valmistelua ja viestinnän tapoja. Se tuo tehokkuutta ja mahdollisuuden vapauttaa aikaa olennaiseen, mutta samalla se houkuttelee ulkoistamaan ajattelua.

Kiireessä syntynyt teksti näyttää uskottavalta, analyysi vakuuttavalta ja suositus loogiselta. Pysähdymmekö vielä arvioimaan, kyseenalaistamaan ja jalostamaan, vai hyväksymmekö tuotokset sellaisenaan? Organisaation kokonaisvastuu ei voi siirtyä koneelle, vaikka kone tekisi kuinka älykkäitä ehdotuksia. Vastuu pysyy ihmisellä, myös kunnassa.

Samaan aikaan arvoympäristö muuttuu nopeammin kuin strategiadokumentit. Kuntalaiset seuraavat entistä tarkemmin, miten päätöksiä perustellaan, millaisia kumppaneita valitaan ja miten vastuullisuus näkyy arjen teoissa.

Hiljaisuus ei ole enää neutraali vaihtoehto. Tekoälyn käyttö on jo itsessään arvoviesti ja kysymykset hiilijalanjäljestä, tietoturvasta ja eettisistä rajoista nousevat julkiseen keskusteluun väistämättä. Jos strategia ei yhdistä arvoja, teknologiaa ja viestintää, syntyy tyhjiö, jonka joku muu täyttää.

Media- ja viestintäympäristö tekevät tästä entistä näkyvämpää. Jokainen jännite, epäkohta ja ristiriita nousee esiin herkemmin kuin aiemmin. Tässä korostuu myös poliittisen päätöksenteon sävy. Se, millä tavoin valtuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet viestivät kunnasta ulospäin, vaikuttaa merkittävästi luottamukseen.

Sanojen sävyssä punnitaan kunnan arvot ja eettiset periaatteet. Kun julkinen keskustelu kiihtyy, kysymys kuuluu, miltä kunta näyttää ulospäin. Näyttääkö se riitaisalta vai yhtenäiseltä, pelokkaalta vai uteliaalta?

Nämä mielikuvat eivät jää pelkäksi viestinnäksi, vaan ne vaikuttavat suoraan kunnan elinvoimaan ja houkuttelevuuteen, myös siihen, mihin kuntaan yritykset haluavat etabloitua ja missä ihmiset haluavat asua ja työskennellä.

Ajattelisin, että seuraavien 5–10 vuoden aikana kunnan tärkein tehtävä ei ole vain palveluiden järjestäminen, vaan luottamuksen rakentaminen.

Kunta voi toimia alustana, jossa käydään rakentavaa dialogia muutoksesta, tuodaan eri näkemyksiä yhteen ja tehdään näkyväksi päätösten arvopohja. Erityisesti epävakaassa maailmassa kunnan rooli on kokoava, ei repivä. Jos kunta onnistuu tässä, se vahvistaa koko paikallisyhteisön resilienssiä.

Poliittisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että valtuuston ja hallituksen on määriteltävä selkeästi, millä periaatteilla tekoälyä kunnassa käytetään ja miten arvot ohjaavat teknologisia valintoja.

Samalla poliittisten päättäjien on tiedostettava, että heidän viestintänsä sävy rakentaa tai rapauttaa luottamusta joka päivä. Strategia ei saa jäädä irralliseksi asiakirjaksi, vaan sen on vastattava kysymykseen, millainen kunta haluamme olla tekoälyaikana ja millaisilla arvoilla sitä johdetaan.

Johtoryhmien vastuulla on yhdistää arvot, viestintä ja teknologia arjen päätöksenteossa. On tehtävä näkyväksi, missä tekoäly tukee työtä ja missä sen käyttöä on rajattava. Samalla on huolehdittava siitä, että organisaatiossa on psykologisesti turvallista keskustella epävarmuuksista, riskeistä ja oppimisesta. Muuten syntyy helposti kahden kerroksen väkeä, niitä jotka osaavat ja niitä jotka jäävät sivuun.

Esihenkilöt ovat muutoksen tulkkeja arjessa. Heidän kauttaan konkretisoituu, miten tekoälyä saa käyttää, miten osaamista kehitetään ja miten ihmisten pelkoihin suhtaudutaan. Jos esihenkilöillä ei ole selkeitä pelisääntöjä ja tukea, arvoista tulee helposti juhlapuhetta, ei arjen todellisuutta.

Lopulta kysymys ei ole vain teknologiasta. Kysymys on erityisesti suunnasta ja arvovalinnoista. Osaammeko valita ne arvot ja eettiset periaatteet, joiden varaan myös tekoälymuutos rakentuu?

On tärkeää muistaa, että tekoäly, kuten kaikki teknologiset sovellukset, tulkitsee sille opetettuja arvoja ja periaatteita ja monistaa niitä eteenpäin. Jos kunnan arvot ja eettiset linjaukset eivät ole ajan tasalla nyt, 5–10 vuoden päästä tilanne voi olla kaoottinen.

Toisaalta niissä kunnissa, joissa arvot ja eettiset periaatteet on kirkastettu ja sisäistetty, niihin voidaan tukeutua vaikeissa tilanteissa.

Meillä on edessämme paljon päätöksiä, joissa punnitaan oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja inhimillisyyttä. Silloin tarvitaan selkeitä työkaluja ja yhteistä kompassia. Luottamus ei synny sattumalta, se rakennetaan arvojen, johdonmukaisuuden ja vastuunkannon varaan.

Siksi kysymys ei ole vain siitä, miten hyödynnämme teknologiaa. Kysymys on siitä, millaisen kunnan haluamme rakentaa ja millaisilla arvoilla sitä johdamme.

Jukka Saksi

KTT, johdon muutosvalmentaja ja tekoälykouluttaja