Mielipide
Näkökulma: Kuntien väestöt eivät muutu yksin
Voiko kaupungistumisen suunta vielä kääntyä? Kyllä, mutta tuskin ilman laajempaa muutosta toimintaympäristössä, kirjoittaa Kuntaliiton kehittämispäällikkö Merja Lang.
Väestökehitys ei ole irrallinen ilmiö vaan seurausta talouden, teknologian, turvallisuuden, ilmaston ja muuttoliikkeiden kaltaisista muutosvoimista.
Siksi kuntien tulevaisuutta kannattaa tarkastella osana maailman muutosta, ei siitä erillään.
Olemme vuoden ajan kiertäneet maakunnissa pohtimassa kuntien tulevaisuutta.
Väestönmurros vaikuttaa kuntien kykyyn selviytyä tehtävistään. Yhtäältä talouden kestävyys on koetuksella, toisaalta palveluiden keskeisin käyttäjäryhmä – lapset ja nuoret – muuttuvat yhä harvinaisemmiksi monissa kunnissa.
Seutukunnittainen tarkastelu nostaa esille karun näkymän: lapset vähenevät lopulta kaikkialla, mutta erityisen nopeasti merkittävä pudotus tapahtuu sellaisissa seutukunnissa, joissa ei ole kasvavaa kaupunkia veturina. Yksi kysymys nousee esiin kaikkialla: onko väestön väheneminen pienissä kunnissa ja seutukaupungeissa väistämätöntä?
Usein vastaus annetaan ikään kuin se olisi itsestään selvä: kehitys jatkuu sellaisena kuin sen trendi viime aikoina on kulkenut. Tulevaisuuden tutkimuksen lähtökohta on kuitenkin päinvastainen.
Nykykehityksestä ei voida päätellä tulevaisuuden kehitystä. Voi tapahtua merkittäviä muutoksia, jotka kääntävät kehityksen suunnan. Osa näistä muutoksia voivat olla myös tietoisia poliittisia interventioita, joilla käynnissä oleva kehitys halutaan nimenomaisesti pysäyttää. Toiset kehityssuunnat ovat todennäköisempiä kuin toiset.
Miksi siis kuitenkin nyt nostamme esiin väestökehitystä sellaisena kuin se näyttäytyy, kuin se olisi vääjäämätön?
Väestön väheneminen ei useinkaan ole ongelman alkupiste vaan seuraus syvemmistä muutoksista.
Työpaikat, investoinnit, koulutusmahdollisuudet ja liikenneyhteydet muokkaavat muuttoliikettä. Siksi väestökehitykseen vaikuttaminen ilman talouden ja työn rakenteiden muutosta on vaikeaa.
Kaupungistumisen suunnan muuttumiseen ei ole tällä hetkellä näkyvissä vahvoja merkkejä. Talouden rakennemuutos keskittää työpaikkoja kasvukeskuksiin, ja tekoäly sekä automaatio voivat kiihdyttää tätä kehitystä entisestään. Myös vihreän siirtymän investoinnit ja datakeskukset synnyttävät vähemmän pysyviä työpaikkoja kuin aiemmat teolliset murrokset.
Siksi kuntien väestöhaasteeseen ei ole luvassa helppoa ratkaisua. Lapsiperheitä on koko maassa aiempaa vähemmän, ja työikäisten ikäluokkien pienentyessä kilpailu uusista asukkaista kiristyy.
Voisiko kaupungistumisen suunta vielä kääntyä?
Kysymys on osin väärin asetettu. Kaupungistuminen ei ole sattumaa, vaan seurausta talouden, työn ja palvelujen rakenteista. Jos väestökehitys joskus muuttuu olennaisesti, se ei todennäköisesti tapahdu siksi, että ihmiset alkavat ajatella eri tavalla, vaan siksi, että toimintaympäristö muuttuu.
Kaupungistuminen ei ole mielipidekysymys vaan rakenteellinen ilmiö. Edes globaali pandemia ja sen myötä lisääntynyt etätyö ei ole tuonut tähän kuin hetkellisen muutoksen.
Turvallisuusympäristön heikkeneminen, ilmastonmuutoksen vaikutukset, resurssikonfliktit tai suuret muuttoliikkeet voisivat muuttaa myös Suomen väestökarttaa. Mutta samalla ne muuttaisivat monia muitakin asioita, joihin kuntien tulevaisuus perustuu.
Siksi vaihtoehto kaupungistumiselle ei välttämättä ole paluu vanhaan, vaan siirtyminen kokonaan toisenlaiseen toimintaympäristöön. Euroopassa soditaan, metsät palavat, satoja menetetään, helteet tappavat, zoonoosit leviävät.
Rajojen vartioinnista – tai vartioimatta jättämisestä – on tullut geopoliittinen pelinappula.
Jäätiköt, joista viime kädessä alkavat Aasian suuret joet, jotka kannattelevat miljardien ihmisten elämää, ovat jo alkaneet sortua.
Mikä nyt voi näyttäytyä mukavana coolcation-trendinä, voi sadan vuoden päästä olla mullistusten alkupiste.
Tulevaisuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein siihen, jatkuuko kaupungistuminen vai ei. Kiinnostavampi kysymys on kuitenkin, millaiset muutosvoimat voisivat tehdä nykyisestä kehityssuunnasta vähemmän todennäköisen.
Jos ilmastonmuutos muuttaa asuinalueiden vetovoimaa, jos turvallisuusympäristö hajauttaa kriittisiä toimintoja tai jos kansainväliset muuttovirrat kasvavat nykyisestä merkittävästi, myös Suomen väestökartta voi muuttua. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole vain muuttoliikkeestä, vaan koko yhteiskuntaa koskevasta murroksesta.
Väestökehitys ei ole kohtalo. Mutta jos nykyiset megatrendit jatkuvat, toiset tulevaisuudet ovat uskottavampia kuin toiset.
Siksi kuntien kannattaa varautua muutokseen sellaisena kuin se todennäköisesti tulee: sopeutua älykkäästi, tehdä merkittävästi nykyistä enemmän ja syvempää yhteistyötä tai strategisia liitoksia, samalla kun ne pitävät oven auki myös yllätyksille.
Kuntien tulevaisuus ei ratkea vain kunnissa. Sitä muovaavat yhä enemmän samat globaalit muutosvoimat, jotka muuttavat turvallisuutta, ilmastoa, teknologiaa ja muuttoliikettä kaikkialla maailmassa.
Väestökehityksen suunta muuttuu silloin kun maailma muuttuu niin paljon, että myös muuttoliike muuttuu.
Vaihtoehto nykytrendille ei välttämättä ole sama maailma eri väestöjakaumalla, vaan eri maailma kokonaan.
Merja Lang
Kehittämispäällikkö, Kuntaliitto
Lue myös:
