Tunnistavatko kunnat ja hyvinvointialueet tekoälyyn liittyvän arvomuutoksen?

Kunnissa ja hyvinvointialueilla puhutaan tällä hetkellä paljon tekoälyn mahdollisuuksista. Keskusteluissa korostuvat tuottavuus, resurssien riittävyys, palveluiden kehittäminen ja kasvavat tehokkuuspaineet. Näille keskusteluille on hyvät perusteet. Julkinen talous on tiukoilla ja samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa.

Samalla yksi merkittävä muutos näyttää jäävän liian vähälle huomiolle, eikä se liity teknologiaan vaan ihmisiin.

Seuratessani tekoälyyn liittyvää keskustelua eri areenoilla, olen havainnut, että suhtautuminen tekoälyyn on muuttunut. Vielä muutama vuosi sitten tekoälyn hyödyntäminen näyttäytyi monille edistyksellisyyden merkkinä. Nyt aihe herättää yhä useammin epäluottamusta, ärtymystä ja kriittisiä kysymyksiä.

Erityisen kiinnostavaa on, että reaktiot eivät useinkaan kohdistu itse teknologiaan, vaan siihen, mitä teknologian käyttö ihmisten mielissä symboloi.

Moni hyväksyy mielellään tekoälyn käytön silloin, kun se parantaa palvelua, vapauttaa aikaa asiantuntijatyöhön tai helpottaa arkea. Tilanne muuttuu, jos syntyy vaikutelma, että ihmisen työ on korvattu tekoälyllä tavalla, joka heikentää laatua, vähentää inhimillisyyttä tai tekee palvelusta kasvottomampaa.

Olen havainnut saman ilmiön myös viestinnässä. Erityisesti sellaiset sisällöt, kuvat ja videot, joissa tekoälyn käyttö näyttää huolimattomalta tai laiskalta, herättävät kielteisiä tunteita. Ärsytys ei synny välttämättä tekoälystä, vaan siitä, että asiantuntijuuden, harkinnan tai luovuuden koetaan jääneen taka-alalle.

Ihmiset tunnistavat yllättävän herkästi tilanteet, joissa oma ajattelu näyttää ulkoistetun koneelle. Samalla he tekevät johtopäätöksiä organisaation arvoista.

Rohkenen arvioida, että merkittävä osa kuntien ja hyvinvointialueiden johdosta ei vielä tunnista tätä arvoympäristön muutosta, eikä sen vaikutuksia luottamukseen. Tekoäly nähdään edelleen ensisijaisesti teknologia- ja tehokkuuskysymyksenä, vaikka yhä useammin kyse on myös siitä, millaisia merkityksiä ja tulkintoja sen käyttö herättää.

Kunnat ja hyvinvointialueet ovat vuosia rakentaneet osallistavaa johtamista, asukaslähtöisiä palveluja ja luottamukseen perustuvaa toimintakulttuuria. Nyt niiden rinnalle nousee uusi kysymys: millaisen viestin tekoälyn käyttö lähettää ympäröivälle yhteiskunnalle?

Tekoälyn käyttöönotto on samalla myös viestintää.

Jos organisaatio ei osaa sanoittaa, miksi tekoälyä käytetään, mitä hyötyä siitä syntyy ihmisille ja missä asioissa ihminen säilyy keskeisessä roolissa, syntyy helposti tilaa epäluottamukselle ja väärille tulkinnoille.

Ehkä tärkein johtamiskysymys ei enää ole, kuinka paljon tekoälyä voidaan hyödyntää. Ehkä tärkeämpi kysymys on, miten tekoälyä hyödynnetään niin, että luottamus samalla vahvistuu.

Tulevina vuosina kuntia ja hyvinvointialueita ei arvioida vain sen perusteella, kuinka tehokkaasti ne hyödyntävät tekoälyä. Niitä arvioidaan myös sen perusteella, onnistuvatko ne säilyttämään kokemuksen ihmisyydestä, laadusta ja arvostuksesta aikana, jolloin yhä useampi asia voidaan automatisoida.

Jukka Saksi

KTT, johdon viestintä- ja tekoälykouluttaja