Ilmastotyö on arjen haaste, kirjoittaa Pedersören kunnanjohtaja Stefan Svenfors

Pohjanmaa on alue, jossa meren tuulet, maatalous ja teknologiateollisuus kohtaavat – ja juuri näiden risteyskohdassa syntyy kestävä siirtymä, joka alkaa tuntua konkreettiselta, kun pyritään hahmottamaan kokonaisuutta ja saamaan yleiskuva tehdystä työstä.

Kunnat Kristiinankaupungista etelässä aina Kruunupyyn pohjoisrajalle asti edistävät muutosta käytännöllisyyden ja yhteistyön yhdistelmällä: arjen pienet päätökset, suuremmat rakenteelliset valinnat energiassa ja selkeä ajatus siitä, että kestävyys voi myös vahvistaa työllisyyttä.

Pohjanmaan rannikkoseudulla energia- ja ilmastokysymykset ovat läsnä arjessa. Kaikki maakunnan kunnat päivittävät ilmastostrategioitaan – sekä yksin että yhteistyössä. Päästöjä kartoitetaan, kiinteistökantaa tiivistetään, ohjausta optimoidaan ja vanhoja öljykattiloita korvataan kaukolämmöllä, lämpöpumpuilla tai biopolttoaineilla, kuten biokaasulla.

Esimerkiksi Pedersöre on rakentanut jakeluverkoston biokaasulle, joka toimitetaan yrityksille lämmöntuotantoon ja muuhun käyttöön. Samalla tehdään pitkäjänteistä työtä palveluajoneuvojen sähköistämiseksi, kunnallisten bussisopimusten uudistamiseksi ja pyöräliikenteen infrastruktuurin parantamiseksi.

Rannikolla tuulivoima kasvaa, usein kumppanuuksien muodossa, joissa kunnat toimivat suunnittelun moottoreina maanomistajien, verkkoyhtiöiden ja kehittäjien välillä. Kyse ei ole vain lupaprosesseista, vaan myös konfliktien ehkäisemisestä ja yhteisymmärryksen saavuttamisesta.

Pohjanmaan ilmastonmuutos on samalla kertomus kiertotaloudesta maaseudulla. Kasvihuoneviljelykunnissa kokeillaan tekniikoita hukkalämmön ja uusiutuvan sähkön hyödyntämiseksi, kun taas maataloudessa kehitetään biokaasuratkaisuja, joissa lanta muuttuu polttoaineeksi traktoreille, kuorma-autoille ja kunnan omille ajoneuvoille.

Jätehuoltoyhtiöt ja ympäristöyksiköt työskentelevät tarkemman lajittelun, kierrätettyjä materiaaleja suosivien hankintojen ja uudelleenkäyttöhallien parissa, joissa huonekalut, rakennusosat ja elektroniikka saavat uuden elämän.

Koulut toimivat testialustoina energianhallinnalle, aurinkopaneeleille ja ruokahävikkihankkeille – ja kokemukset jaetaan alueellisissa verkostoissa.

On myös pyrkimys kytkeä kuntien ympäristötyö elinkeinopolitiikkaan. Tässä alueelliset elinkeinokehitysyhtiöt ovat keskeisessä roolissa.

Kaksikielinen kulttuuri ja läheisyys Merenkurkun yli ovat etuja: yhteistyö yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa mahdollistaa nopeammat pilottihankkeet ja harjoittelupaikat, jotka johtavat työllistymiseen.

Samalla on todettava, että esteitäkin on: pitkät lupaprosessit, sähköverkon pullonkaulat, työvoimapula ja sääntelyn epävarmuus. Mutta kunnille kyse on haasteiden muuttamisesta tehtäviksi. Meidän tulee tarkastella liikennejärjestelyjä, rakentaa tulevaisuuden energiajärjestelmiä ja antaa maaseudun resurssien vastata teollisuuden tarpeisiin.

Täysin fossiilivapaa tulevaisuus ei ehkä ole aivan nurkan takana, mutta viimeisen 10–15 vuoden aikana on tapahtunut paljon – ja suunta on oikea.

Stefan Svenfors

Kirjoittaja on Pedersören kunnanjohtaja.