Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön alkuvuodet ovat olleet kivikkoisia – kaikilta alueilta löytyy kuitenkin myös onnistumisia
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön rakentumista ovat haastaneet kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana muun muassa erilaiset vastuunjako-, kiinteistö- ja palveluverkkokysymykset sekä synkät talousnäkymät.
Hyvinvointialueet ovat toimineet pian kolme vuotta. Alkuvuodet eivät ole olleet helppoja. Hallintohistoriamme suurin muutos on toteutettu yhteiskunnallisesti haastavana aikana: koronapandemiasta toipuminen, uudenlainen turvallisuustilanne ja kiristynyt talous ovat luoneet oman lisänsä jo muutenkin haastavalle uudistukselle.
Suomeen syntyi hyvinvointialueuudistuksen myötä uudenlainen kolmitasoinen hallintorakenne. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä: syntyikö uudistuksessa uusia itsehallinnollisia toimijoita?
Valtion ohjaus hyvinvointialueisiin on lainsäädännön ja rahoituksen kautta vahva ja hyvinvointialueiden toimintaa on rakennettu tiukoissa kehyksissä. Muutoksella on ollut jo alkuvuosien aikana monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan.
Asukkaiden näkökulmasta on ydintärkeää, että kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö toimii. Asukkaiden sujuvat palvelupolut edellyttävät hyvää yhteistyötä toiminnan eri osa-alueilla.
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön osalta puhe on kuitenkin pyörinyt paljon ongelmissa ja jännitteissä. Yhdyspinnoista on tullut paikoin rajapintoja ja valitettavasti tunnistettavissa on myös riitapintoja. Miksi näin?
Yhteistyön alkuvuodet eivät olleet helppoja
Yhteistyön alkuvaiheessa kunnat kokivat haasteeksi sen, ettei hyvinvointialueilla ollut riittävästi aikaa yhteistyön rakentamiseen. Organisaatioiden rakentaminen vei aikaa ja huomio kohdistui sisäisiin asioihin. Kunnissa ei aina tiedetty, kenen kanssa yhteistyötä tulisi tehdä. Pikkuhiljaa ns. vastinparit löytyivät ja myös säännöllisiä kokouksia alkoi olla enemmän.
Seuraava haaste syntyi hyvinvointialueiden palveluverkkovalmistelusta, joka on aiheuttanut runsaasti jännitteitä. Käytännössä kyse oli ja on edelleen siitä, millaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kussakin kunnassa jatkossa on: suljetaanko kunnasta yksiköitä, kavennetaanko palveluvalikkoa tai aukioloja eli miten saavutettavia ja saatavia sote-palvelut asukkaille ovat.
Asia on kunnille tärkeä elinvoimaisuudenkin näkökulmasta. Kuntajohto olisi monella alueella toivonut hyvinvointialueelta avoimempaa viestintää asiasta. Tästä on otettu alueilla ainakin osin opiksi.
Palveluverkkomuutoksiin liittyy läheisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kiinteistöt, joiden vuokrasopimuksiin liittyneet kiistat ovat aiheuttaneet jopa niitä riitapintoja erityisesti ylimmän johdon välille.
Sote-kiinteistöjen vuokraus on eurojen näkökulmasta kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön muodoista merkittävin. Asia kytkeytyy lähipalvelujen sijaintiin ja on sitä kautta kuntien elinvoimakysymys.
Kiinteistökysymyksissä haasteet liittyvät uudistuksen lainsäädäntöön, mikä on sekä kuntien että hyvinvointialueiden näkökulmasta vähintäänkin hankala.
Neljäs keskeinen yhteistyötä haastanut asia on yhteiskunnan talouden tilanne, joka on näkynyt monella tavalla kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Muutosneuvottelut, jatkuva sopeuttaminen ja kriisiytyneetkin tilanteet ovat vieneet aikaa yhteistyöltä ja paikoin myös intoa kehittämiseltä. Muutosneuvotteluiden myötä tehtävänkuvat – ja ne tärkeät yhteyshenkilöt – ovat vaihtuneet.
Onnistuneen yhteistyön taustalla aina ihmiset
Hyvinvointialueuudistusta ei ole tehty kunnille eikä hyvinvointialueille helpoksi. Yhteisten asukkaiden vuoksi asiat on kuitenkin saatava toimimaan. Asukkaiden palvelutarpeet eivät odota.
On tärkeää, että kunnilla ja hyvinvointialueilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi. Niillä tulee olla myös itsehallinnollisen roolinsa mukaisesti liikkumavaraa toiminnassaan sekä jatkuvien muutosten sijaan työrauha. Kun perusasiat ovat kunnossa, on myös maaperä otollisempi yhteistyön kehittymiselle.
Ilman toimivaa yhteistyötä ei ole hyvinvoivia asukkaita ja elinvoimaisia alueita. Mutta pelkillä rakenteilla mikään uudistus ei onnistu eikä yhteistyö rakennu. Taustalla ovat aina ihmiset.
Tarvitaan innokkaita yksilöitä, jotka kyseenalaistavat tuttua ja turvallista tapaa tehdä, esittävät rohkeitakin vaihtoehtoja ja saavat muutkin ympärillä olevat ihmiset innostumaan uudella tavalla tekemisestä yhdessä. Tällaisia avainhenkilöitä löytyy sekä kunnista että hyvinvointialueilta erilaisista rooleista: päättäjät, johtajat, asiantuntijat ja asiakastyötä tekevät.
Olennaista on halu tehdä yhdessä asioita ja ymmärrys siitä, että vastakkainasettelulle ei ole varaa. Vuorovaikutukselle on oltava toimivat foorumit ja riittävästi aikaa myös epämuodollisille keskusteluille. On tärkeää pystyä keskustelemaan ratkaisukeskeisesti myös vaikeista asioista.
Vaikka kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyöstä puhuttaessa ongelmat nousevat helposti esiin, on tärkeää muistaa, että kaikilta alueilta ja eri yhdyspinnoilta löytyy myös hienoja onnistumisia ja hyviä yhteistyön käytänteitä.
Yhteistyön rakentuminen ja vakiintuminen näin suuren uudistuksen yhteydessä vie aikaa ja resurssejakin, mutta siihen satsaaminen on satsaus yhteisten asukkaiden – eli meidän kaikkien – hyvinvointiin ja kuntien ja alueiden elinvoimaan.
Liisa Jurmu
Projektipäällikkö
Kuntaliitto