Kurjuuspuheen rinnalle tarvitaan onnellisuustekoja
Kuka haluaa muuttaa kurjuuksia korostavaan kuntaan? Tai Suomeen, jossa kaikki on niin kurjasti? Ketkä haluavat yrittää, luoda ja rakentaa tulevaisuutta, jos kurjuus kuulostaa jo kiveen hakatulta? Niinpä.
Kunnan järjestämät palvelut ovat antaneet minulle erinomaiset lähtökohdat hyvään elämään. Päiväkodin tarjoamat onnistumiset ja virikkeellinen ympäristö sopivat aktiiviselle ja uteliaalle pienelle tytölle.
Suopea suhtautuminen energisyyteeni perusopetuksessa ruokki luovuutta. Minäpystyvyyden tunne kasvoi julkisen liikenteen välineillä matkustaessa ja nuorisovaltuustossa vaikuttaessa.
Nyt, kun näitä arvokkaita lähtökohtia yritetään mahdollistaa tuleville sukupolville, keinona käytetään kurjuuspuhetta. Viimeisetkin toivon rippeet kuihdutetaan kuntien, valtion, hyvinvointialueiden ja muiden keskustelijoiden keskinäisellä kurjuuspuheella.
Toimijat osoittavat toisiaan syyttävällä sormella ja ehdottavat ratkaisuksi lyhytnäköisiä vaihtoehtoja. Mielestäni nyt on aika tuoda kurjuuskulttuurin rinnalle jotain uudistavaa.
Kuntarahoituksen perustama Onnellisuusrahasto tarjoaa kannustimen kunnille kokeilla rohkeasti uudenlaisia tekemisen tapoja.
On aika testata, millaiseen tulokseen päästäisiin, jos toiminnan keskiössä olisikin asukkaiden pitkän aikavälin onnellisuuden varmistaminen. Onnellisuusinvestoinnit ja -teot rakentaisivat sellaista yhteiskuntaa, jossa asukkaat uskaltaisivat tehdä valintoja, jotka luovat haluttua, parempaa tulevaisuutta.
Toki kuva siitä, millainen parempi tulevaisuus olisi, on asukkaiden itsensä käsissä, mutta ainakaan sitä ei kontrolloisi pelko tai kiveen hakattu visio kurjuudesta. Muutos voidaan kääntää kehitykseksi luomalla visio onnellisesta tulevaisuudesta, jossa jokaisella on merkitystä.
Paikallisyhteisön jäsenten dialogi teoista, jotka kasvattaisivat onnellisuuden kokemusta pitkällä aikavälillä, ei pelkästään käännä suuntaa pois kurjuuden tieltä vaan myös luo kulttuuria siitä, että kehitystä voidaan tehdä yhdessä. Koska näinhän se on.
Onnellisuusinvestointien tuotto mitataan kasvavassa ja jaetussa onnellisuudessa. Kyse voi olla pienistä teoista, kuten kaupan pihalle kasatusta isosta lumikasasta, jossa leikkiminen huoltajien käydessä kaupassa on viihdyttävämpi vaihtoehto kaikille osapuolille.
Toisaalta kyseessä voivat olla suuremmat investoinnit, kuten palveluiden sijoittumispäätökset, joita on tarkasteltu palvelunkäyttäjien onnellisuuden linssien läpi.
Onnellisuutta voisi lisätä yhteistyö eri sektoreiden toimijoiden tai jopa naapurikuntien kanssa. Investoinnit voisivat myös vauhdittaa osallisuutta ja sitouttaa yhteiseen päätöksenteon kulttuuriin pitkällä aikavälillä.
Kunnissa on nyt rakennettu lähtökohdat maailman onnellisimman kansan elämään. Kokeillaan yhdessä, miten voimme ylläpitää samaa kehityskulkua.
Jayla Tammiharju
Innovaatiopolitiikan asiantuntija
Onnellisuusrahastonarviointiraadin jäsen