Näkökulma: Kuntasektori ei ole tehnyt tarpeeksi kertoakseen niistä mahdollisuuksista, joita kunta voi työnantajana tarjota
Kunnat ovat suuria työnantajia ja Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja, kirjoittaa Jukka Moilanen.
Sote-uudistuksesta huolimatta myös monet muut kunnat ovat edelleen kuntansa suurimpia työnantajia. Kunnat tarvitsevat jatkossakin runsaasti osaavaa työvoimaa.
Kuntien eläkevakuutuksen eläköitymisennusteen mukaan julkisen alan työntekijöistä on seuraavien kymmenen vuoden aikana eläköitymässä lähes joka kolmas.
Eläköitymistahti jatkuu lähivuosina ripeänä niin hyvinvointialueilla kuin kunnissa, mutta erityisesti valtion ja kirkon työntekijöiden kohdalla. Kirkon henkilöstöstä on eläköitymässä jopa 43 prosenttia.
Myös tämän takia osaavan työvoiman löytäminen tulee jatkossakin olemaan koko julkiselle sektorille entistäkin suurempi haaste.
Oma työurani on jo historiaa, joten siihen vertaaminen ei ole enää tänä päivänä perusteltua.
Ensimmäisen työpäiväni kuitenkin tein kunnallishallinnossa 1.6.1973. Vastaavasti viimeinen työpäivä oli 31.12.2019. Tuohon väliin mahtuu yli 46 vuotta, vuosikausien opiskelut, useita erilaisia ja eri tasoisia työtehtäviä neljän eri kuntatyönantajan palveluksessa. Kuntatyönantajistani kolme oli peruskuntia ja yksi oli maakunnan liitto.
Yksityisen työnantajan palveluksessa ”vierailin” virkavapaalla noin puolentoista vuoden ajan 90-luvun alussa. Se oli erittäin hyvin osaamista ja työelämän näkemystä kerryttänyt jakso. Suosittelen.
Minulle kuntasektori tarjosi hienon, kehittyvän, motivoivan ja eteenpäin johtaneen työuran.
En voi valittaa. Aloitin mittausmiehenä. Päätin kaupunginjohtajana. Siihen väliin mahtuivat mittaustyönjohtajan, kartoittajan, maanmittausteknikon, maankäyttöinsinöörin, yli-insinöörin ja alueiden käytön johtajan, toimialajohtajan, tehtävät.
Urani alkuvuosina työtehtävät mahdollistivat myös maakunnalliset, kuntayhtymien ja kunnalliset luottamustehtävät.
Hoidin 80- ja 90-luvuilla kolmella valtuustokaudella muun muassa maakuntavaltuutetun, sen puheenjohtajiston, kaupunginvaltuutetun ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtäviä.
Näin jälkeenpäin voin arvioida, että luottamustehtävät laajensivat kunnallishallinnon tuntemusta merkittävästi.
Myöhemmissä virkatehtävissä tämä ”molempien puolien” kokemus ja tunteminen antoivat laaja-alaisempaa ymmärrystä asioiden eteenpäin viennissä. Kunnallisuran voi rakentaa tälläkin tavalla.
Onko kunta kuitenkaan enää riittävän houkutteleva ja arvostettu työnantajana? Voiko kunta tarjota vielä tulevaisuudessakin kehittyvän, motivoivan ja eteenpäin menevän työuran, jos sille uralle suuntautuu?
Mielestäni on ja voi. Näin jaksan uskoa, ainakin toivoa.
Kevan kuntapäättäjäbarometrin mukaan valtaosa sekä poliittisista päättäjistä että virkamiesjohdosta kokee kuitenkin jo nyt, ettei omassa kunnassa ole löytynyt riittävästi osaavia hakijoita avoimiin tehtäviin, haastetta siis riittää.
Voisimmeko tehdä enemmän? Mielestäni kuntasektori ei ole tehnyt tarpeeksi kertoakseen niistä mahdollisuuksista, joita kunta voi työnantajana tarjota.
On täysin selvä, että työelämä on muuttunut merkittävästi. Enää kuntatyöläisten työurat eivät ole yleensä vuosikymmenten mittaisia.
Työpaikkaa vaihdetaan nykyisin aiempaa useammin. Onko omaan työhön ja työpaikkaan sitoutuminen vähäisempää kuin aiemmin? Samalla kun vastaan, että on, kysyn, miksi on?
Uskon kuitenkin, että kuntasektorilla on edelleen edellytykset tarjota osaajille monipuolisia työtehtäviä, joissa on mahdollista kehittyä ja halutessaan edetä organisaatiossa vaativampiin ja vastuullisempiin tehtäviin.
Ajattelevatko tämän päivän nuoret osaajat itse kuitenkaan näin?
Jukka Moilanen
Kirjoittaja on kaupunginjohtaja emeritus (Ulvila)
Lue myös: