Pääkirjoitus: Aikuiset näyttävät esimerkkiä, usein huonoa sellaista

Kun ollaan huolissaan lasten ja nuorten älypuhelimen käytöstä, hoidetaan ainakin osittain väärää ongelmaa. Tuntuuko yhtään tutulta, että kaduilla ja kaikkialla aikuiset ihmiset kulkevat nenä kiinni puhelimessa silloin, kun työntävät suloisia lapsiaan rattaissa, kävelevät puolisonsa kanssa tai ulkoiluttavat koiraansa.

On suorastaan kiusallista katsoa, kuinka ihmiset eivät pysty katsomaan toisiaan, lapsiaan tai ottamaan katsekontaktia lemmikkieläimeen vaan aina löytyy jotain kiinnostavampaa puhelimesta.

Elokuussa voimaan tullut lakimuutos kieltää luvattoman mobiililaitteiden käytön peruskouluissa oppituntien aikana. Kunnat ja koulut voivat halutessaan rajata käyttöä tiukemminkin. Kouluissa on tähänkin asti ollut erilaisia käytäntöjä ja koulut ovat käyttäneet arkijärkeä. Osassa kouluja aikuiset ovat ennen kännykkäkieltoakin päättäneet, mitä siellä saa tehdä ja mitä ei.

Miten lapset ja nuoret oppisivat hallitsemaan ja hillitsemään puhelimen ja digilaitteiden käyttöä, kun aikuiset näyttävät suorastaan surullista esimerkkiä. No nyt siellä joku ajattelee, että ihmisiä ei saa syyllistää. No kyllä saa. Lapsille ja nuorille digilaitteet ovat olleet kovin normaaleja ja osa elämää pienestä asti.

Nyt siitä on tullut ongelma, kun koulutyö ja keskittyminen häiriytyvät puhelimen vuoksi. Ei kai minkään ikäiselle ihmiselle tee hyvää olla tuntikausia päivässä koneiden ja laitteiden seurassa sen sijasta, että oltaisiin kontaktissa toisten ihmisten kanssa, juteltaisiin myös puhumalla eikä vain näpyttelemällä viestejä.

On hyvä, että Lääkärilehti tarttui aiheeseen heti elokuussa. Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala kertoo, että nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon on alkanut tulla vanhempien yhteydenottoja, joissa toivotaan lääkärinlausuntoa sen tueksi, että lapsi saisi käyttää kännykkää koulupäivän aikana.

Perusteluna on ollut muun muassa se, että nuori tarvitsee välttämättä yhteyden vanhempaansa ahdistuksen hallitsemiseksi. Lääkärilehden haastatteleman Kaltialan mukaan kännykkä ei ole ratkaisu ahdistuksen hoitoon. Hän sanoo, että mikään mielenterveydenhäiriö ei edellytä nuoruusikäiseltä eristäytymistä kännykkäkuplaan nuoren ja vanhemman välille. Nuoruusiän kehitys tarvitsee liittymistä ikätovereihin ja ikätasoisiin tehtäviin.

Lääkäreille tulevat lausuntotoiveet kertovat jo itsessään, että kännykkäkiellolle olisi ollut oikea aika jo vuosia sitten, sanoo ylilääkäri Kaltiala. On helppo olla samaa mieltä. On eri asia, jos lapsi tarvitsee älylaitetta diabeteksen tai muun sairauden takia kuin siksi, että vanhemmatkin uskovat jatkuvan yhteydenpidon välttämättömyyteen itse tekemänsä diagnoosin perusteella.

Tässäkin asiassa esimerkki on paras tapa vaikuttaa. Aikuisten taivastelu lasten mobiililaitteista ei hyödytä mitään, jos oma käytös ei muutu. Kunnat ja koulut joutuvat mahdottomiin tilanteisiin, jos lasten ja nuorten elämässä olevat aikuiset eivät tue koulujen tervejärkisiä pyrkimyksiä.

Nyt on jo nähty, että ensimmäiset puolitoista kuukautta koulua ovat menneet hyvin ja jossakin huonosti. Sääntöjä sovelletaan eikä oikein jämäkkää meininkiä tahdo syntyä.

Kirjoittaja on Kuntalehden päätoimittaja.