Hinta leimaa usein keskustelua julkisesta taidehankinnasta – hätiköidyn kritiikin sijaan kuvanveistäjä Maija Kovari keskittyi teoksensa keveyteen

Tamperelainen kuvanveistäjä Maija Kovari teki taideteoksen Valkeakosken Sorrilan yhtenäiskouluun ja huomion keskipisteenä oli taideteoksen hinta, 70 000 euroa.

– Teoksen tilaaminen herätti kritiikkiä, ja kysyttiin, pitääkö tällaista hankkia.

Pöyristelyä ja hämmästelyä ei vähentänyt paikallislehden uutisointi asiasta, jossa juuri hinta oli otsikosta alkaen keskeisesti esillä.

Valkeakosken kaupungin tilaama Ilman paino on järjestyksessään Kovarin yhdeksäs teos julkisessa tilassa.

Mitä ilma painaa, Maija Kovari?

– Ilman paino vaihtelee olosuhteiden mukaan. Sama pätee siihen, miltä oleminen lapsena ja aikuisena tuntuu ympäröivän maailman paineissa.

– Teoksen nimi viittaa paitsi veistoksen keveyteen ja ilmavuuteen, myös tunnetilaan.

Aihe on ajankohtainen ajassa, jossa nuorten mielenterveyden haasteet ovat kasvussa, ja menestyksen paineet ulottuvat koulusta harrastuksiin ja ulkonäköön.

– Aikuisten paineet heijastuvat lapsiin ja nuoriin.

Kun Ilman paino julkistettiin, vastaanotto oli positiivinen, Kovari arvioi.

Symbolista voimaa

Vaikka tilattuun teokseen kohdistui sen tarkoituksenmukaisuudesta lähtien erilaisia mielipiteitä, Kovari keskittyi työhönsä.

Hän ymmärtää, että sosiaalinen media ja perinteinen media toimivat tietyillä tavoilla. Median tarjonta ei välttämättä vastaa sitä, mitä ihmiset yleensä asioista ajattelevat.

– Kun suomalaisilta on kysytty tutkimuksissa viimeisen kymmenen vuoden aikana, että haluavatko he nähdä taidetta arkiympäristössään, niin yleensä kolme neljästä tai neljä viidestä sanoo kyllä ja kiitos.

Yleensä tähän asiaan erityisen positiivisesti suhtaudutaan kunnissa ja kaupungeissa, missä on edistetty julkisen taiteen näkyvyyttä ja saatu siitä jo nauttiakin vuosien varrella. Näin on toimittu muun muassa Tampereella ja Oulussa, Kovari jatkaa.

– Taiteessa on symbolista voimaa, jolla on vaikutusta.

Vallalla on usein ajatus, että kaikesta on karsittava. Taide ei ole pelkästään menoerä, sillä se tuottaa eri tavoin hyvinvointia yhteiskuntaan.

– Taide on olennainen osa ihmisen historiaa. Taide on kulkenut kaupungistumisen mukana, hän lisää.

Julkisuudessa harvoin käydään tarkasti läpi, mistä taideteoksen hinta koostuu. Esimerkiksi Valkeakosken kaupungin tilaaman taideteoksen hinnasta vain pieni osa päätyy taiteilijalle itselleen.

– Tässäkin työssä minulla oli apukäsinä ja alihankkijoina yhteensä parikymmentä ihmistä kolmen vuoden aikana.

Valkeakosken Sorrilan yhtenäiskouluun sijoittuvan teoksen hankintahinnasta noin puolet on käytetty materiaalikustannuksiin.

Kovari painottaa, että hän tekee juuri sitä työtä, mitä haluaakin. Samalla hän ymmärtää kuntien ja kaupunkien olevan välillä haastavassa tilanteessa taidehankinnoista päättäessään.

Keskustelu julkisista taidehankinnoista on tärkeää, vaikka vaarana onkin keskustelun ryöpsähtäminen sivupoluille.

Valkeakosken taidehankinnan kohdalla keskusteluun saattoi vaikuttaa prosenttiperiaatteeseen liittyvät kysymykset, jotka ovat olleet kaupungissa hiljattain tarkastelussa yleisemminkin, Kovari epäilee.

Valkeakosken päättäjät linjasivat edellisellä valtuustokaudella, millainen osuus julkisen rakentamisen rakennushankkeen kustannuksista käytetään taidehankintoihin.

Kaupunginhallitus päätti osuudeksi vähintään 0,25 prosenttia. Arkkitehtiliiton suositusten mukaisesti niin sanottu prosenttiperiaate on huomioitava heti hankkeen alusta alkaen. Prosenttiperiaate koskee myös yli miljoonan euron peruskorjauskohteita.

– Prosenttiperiaate on nostanut 2010–2020-luvuilla jälleen suosiotaan. Periaatepäätös tuottaa jatkuvuutta siihen, että taidehankinnat ovat osana kokonaisuutta, ja käytäntöjä rakennetaan pitkäjänteisesti.

Jos koulurakennuksiin hankintaan tuoleja tai pöytiä, niin harvoin vertaillaan julkisesti eri mallien hintoja.

– Laatuun voidaan panostaa monin tavoin ja taide on yksi mahdollisuus.

Kovari haluaa luoda taidetta juuri sinne, missä ihmiset viettävät aikaansa.

– Haluan tehdä jotain, joka on siinä tilassa liikkuville ihmisille tärkeää.

Samalla julkisten tilojen taide voi yhdistää paikallisia ihmisiä ja siitä voidaan olla ylpeitä.

Prosenttiperiaate varmistaa, että kuntien taidehankinnat eivät ole vain tiettyjen ihmisten varassa, vaan kiinteänä osana julkisia rakennusprojekteja.

– Näin kaupungissa säilyy ja rakentuu hyviä käytäntöjä virkakausien yli.

150 sivua tekstiä

Uutuuttaan hohtavan Valkeakosken Sorrilan yhtenäiskoulun katossa kimaltaa kaunolla kirjoitettuja sanoja, jotka laskeutuvat nauhamaisina lauseina.

Kovarin taideteos Valkeakoskella liikkuu hiljaa ilmavirran mukana.

Teos luo seinille lukemattomia heijastuksia aamun valossa. Kovari tunnetaan tekstiä ja kieltä käyttävistä veistoksistaan julkisissa tiloissa.

Tälläkin Kovarin teoksella on paikkaansa vahva side.

Lauseet ovat otteita haastatteluista, joihin osallistui koulun oppilaiden vanhempia ja opettajia. Heitä kutsuttiin pohtimaan lasten ja nuorten kokemia paineita, sekä sitä, kuinka aikuisena tasapainoillaan itseen kohdistuvien odotusten ja omien toiveiden välillä.

– Keskusteluista kertyi lähes 150 sivua tekstiä, joista valitsin noin 180 lausetta teokseen, kertoo Kovari.

Moni nuori kokee, että maailma odottaa liikoja. Myös moni aikuinen kokee suoriutumispaineita, Kovari tietää.

– Me ollaan aikuisina harjoiteltu kauemmin, ja pystymme eri tavoin suhtautumaan näihin odotuksiin.

Nämä keskustelut olivat olennainen osa sitä, minkälaiseksi teos kehittyi. Ja näissä keskusteluiden voimassa teoksen tarkoitus oli selkeänä mielessä.

– Hienoa oli taiteilijasta tietysti sekin, että ihmiset ovat tuntuneet tykänneen taideteoksesta, kun se on vihdoin ollut nähtävillä.

Maija Kovarin teos Ilman paino Valkeakoskella. Kuva: Sami Saastamoinen

Linkkejä:

Klikkaa tästä Maija Kovarin Ilman paino -teoksen sivulle

Klikkaa tästä Maija Kovarin kotisivulle

Lue myös: