Maahanmuuttajanaisten huomiointi on kotouttamisessa avainasia
Jos maahanmuuttajanainen saadaan kotoutettua, koko perhe kotoutuu, uskoo Kosovosta Suomeen 1992 muuttanut Egëzona Kllokoqi-Bublaku.
Kllokoqi-Bublaku näkee maahanmuuttajanaisten kotouttamisen aivan keskeisenä kysymyksenä suomalaiselle yhteiskunnalle. Hän on huolissaan siitä, että kotouttamiseen heijastuu se, että monissa kolmannesta maailmasta tulevissa perheissä patriarkaalinen kulttuuri, jossa nähdään mies elättäjänä ja nainen kodin ja lasten hoitajana, jatkuu.
– Kun maahanmuuttajanainen on kotoutunut, käy töissä ja osaa suomen kieltä, hänen perheensä voi paremmin ja lapset voivat paremmin. Itsenäinen maahanmuuttajaäiti pystyy tukemaan omaa lastaan esimerkiksi koulunkäynnissä ja muussa yhteiskunnan toiminnassa verrattuna naiseen, joka on asunut jopa 10 vuotta Suomessa eikä tunne yhteiskunnan rakentumista kovin hyvin.
Kotona lapsia hoitavien aseman tärkeyteen on alettu herätä. Kun työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) julkaisi toukokuun alussa kotouttamisen toimintasuunnitelman, yksi sen kuudesta toimenpiteestä kuului Maahanmuuttajaperheille annettavasta moniammatillisesta tuesta, opettajien valmiuksista sekä opiskeluhuollosta huolehditaan.
Toimenpiteen tavoite on, että maahanmuuttajalasten, -naisten ja – perheiden erityistarpeita huomioidaan palveluissa.
– Lähtökohtaisesti ajatus on, että myös maahanmuuttajaperheiden lapset otetaan varhaiskasvatuksen pariin, jotta lapsille tulee kielelliset valmiuden aloittaa koulunkäynti samalta pohjalta kuin kantaväestö, ja toisaalta äidille vapautuu mahdollisuus osallistua kotoutumiskoulutukseen, sanoo TEM:n maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen.
Egëzona Kllokoqi-Bublakun mukaan ongelma ei ole varhaiskasvatuksen pääsyssä.
– Ensimmäinen ongelma on se, että yksi lapsi pääsee varhaiskasvatukseen, mutta äiti on edelleen toisen lapsen kanssa kotona hoitamassa ja sitten kun tämä toinen pääsee varhaiskasvatukseen oltuna kolmisen vuotta, äiti on taas kolmannen lapsen kanssa kotona, jolloin helposti äiti on kotona jopa yli 10 vuotta, jos saa neljä lastaa.
– Toinen ongelmana on se, että vaikka maahanmuuttajaäidit oppisivat suomen kieltä perheellistymisvaiheen jälkeen, kuka työnantaja haluaisi työntekijän, joka on ollut kymmenen vuotta kotona? Kolmas ongelma on se, että maahanmuuttajanaisten eläkkeet tulee jäämään aika pieniksi pitkän perheellistymisvaiheen vuoksi. Näistä asioista pitäisi naisia tiedottaa paljon enemmän ja paremmin, Kllokoqi-Bublaku näkee.
Heinäkuisena aamupäivänä Keravanjoen rantapuistossa Vantaan Tikkurilassa saa mölkky kyytiä. Pelaamassa on ryhmä maahanmuuttajia, jotka ovat Edupolin kotoutumiskurssilaisia. Enemmistö pelaajista on naisia.
Suomen kielen kouluttaja Hanna Leikas arvioi, että naiset huomioidaan kotouttamistoimissa hyvin. On paljon perheestä kiinni, odotetaanko naisen jäävän kotiin, hän muistuttaa.
– Esimerkiksi ryhmässämme on kysytty, että kuinka pian voi tulla takaisin kurssille, kun on jäänyt äitiyslomalle. Yleensä on niin päin, että halutaan heti takaisin kouluun ja opiskelemaan, Leikas kuvailee.
Yksi mölkynpelaajista on Nigeriasta Suomeen kolme vuotta sitten muuttanut Suliat Abdulrauf.
Hän kehuu kurssia ja sen opettajaa. Kuusi vuotta Suomessa asunut nigerialainen aviomies, joka on nyt myös Suomen kansalainen, kannustaa vaimoaan opiskelemaan.
– Hän haluaa että puhun ja kirjoitan hyvin suomea. Pääsen kuulemma Nigeriaan lomalle, kun olen oppinut suomea riittävän hyvin, Abdulrauf nauraa.
Alun perin kotouttamisen mittari on ollut yksinkertaisesti työllistyminen. On ajateltu, että kotoutunut maahanmuuttaja on työllistynyt maahanmuuttaja, sanoo erityisasiantuntija Anne Alitolppa-Niitamo TEM:n Työllisyys- ja yrittäjyysosaston Kotouttamisen osaamiskeskuksesta.
Tätä painotti ensimmäinen kotouttamislaki 1999. Seuraava laki 2011 laajensi fokusta: on tuotu esille myös niiden tukemista, jotka eivät pyri työmarkkinoille.
– Kun kotouttamisaika on tietty määrä vuosia ja sen ajan hoitaa kotona lapsia, voi mennä ohi mahdollisuus osallistua kielikursseille ja muuhun kotouttamista tukevaan toimintaan, Alitolppa-Niitamo sanoo.
Monet kaupungit ja kunnat ovat reagoineet tähän. Kunnat ovat yhä enemmän alkaneet toteuttaa kotouttamissuunnitelman myös maahanmuuttajanaisiin, jotka ovat hoitaneet lapsiaan pitkään kotona. Naisten asema ja kotiolot huomioidaan, vaikka kotouttamissuunnitelma-ajan pidentäminen ei koskisi kuitenkaan hoitovapaaseen oikeuttavaa aikaa.
– Tasa-arvon nimissä hoitovapaa on huomioitava lakitasolla, koska maahanmuuttajanaiset yleensä jäävät lapsensa kanssa kotona vanhempainvapaan jälkeenkin, huomauttaa Egëzona Kllokoqi-Bublaku.
Hän on huolissaan paitsi maahanmuuttajanaisten, myös heidän lastensa syrjäytymisriskistä.
Moni asia on kiinni kielitaidosta. Kun maahanmuuttajalla on suomi hallussa, hän voi kuunnella uutisia, ymmärtää tiedotteita, googlata jos on epävarma jostain, tai soittaa ja kysyä.
– Jos ei osaa kieltä, pitää turvautua lapseen tai mieheen. Sekin on raskasta lapsille, jos joutuu omien asioiden lisäksi hoitamaan vanhempien asioita, Kllokoqi-Bublaku muistuttaa.
Kotiin jäävien syrjäytymisriski on huomioitu myös vastikään julkaistussa Uudenmaan ELY-keskuksen selvityksessä, jossa kartoitettiin kuntien malleja huolehtia kotona lapsia hoitavien kotoutumismahdollisuuksista.
Pahimmassa tapauksessa äidin tai isän huono kielitaito ja heikko ymmärrys suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta hidastavat koko perheen sopeutumista Suomeen ja sillä voidaan olettaa olevan ylisukupolvisia vaikutuksia, Kielitaitoa ja hyvinvointia – Selvitys kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen malleista –selvityksessä todetaan
Hyvä koulutuskaan ei aina kotouta. PAMin sosiaalipoliittisena asiantuntijana työskentelevä Egëzona Kllokoqi-Bublaku kokee kotoutuneensa Suomeen vasta kun hän hyväksyi, että Suomi on hänen toinen kotimaansa jossa hän halua asua lopun elämäänsä.
Kllokoqi-Bublakun kokemuksen mukaan edes kielitaito tai ylempi korkeakoulututkinto ei aina auta kotoutumaan, ellei tunne kuuluvansa yhteiskuntaan. Hän on itse suorittanut Suomessa yliopistotutkinnon ja tekee sosiaalipolitiikan lisensiaattityötään Turun yliopistossa.
– Jotkut nuoret kokevat, että eivät sittenkään pärjää eivätkä kuuluu tähän yhteiskuntaan, koska yhteiskunta ei hyväksy meitä.
Tällaisessa tilanteessa voi olla ratkaisevan tärkeää, että lapsen tai nuoren vanhemmat ovat kotoutuneet.
– Uskon että asiat muuttuvat pitkällä aikavälillä, mutta työtä tarvitaan ja on tehtävä yhtä enemmän. Mielestäni keskustelua tulisi kuitenkin pitää yllä enemmän ja kuunneltava myös maahanmuuttajien ääntä.
Lisää kotouttamisesta:
TEM: Pakolaisten vastaanotto – tietopaketti kunnille (julk. 17.6.2016)