Uimahalleista ja opettajista on pulaa – Kunnat tarvitsevat tukea uimaopetuksen parantamiseen

Pula uimahalleista ja uimaopettajista sekä pitkät kuljetusmatkat uimaopetukseen ovat keskeiset esteet uimaopetuksen järjestämiselle. Tämä käy ilmi Kuntaliiton tuoreesta kyselystä, johon vastasi elokuussa 75 kuntien sivistys- ja liikuntajohtajaa. Suomessa on kaikkiaan 230 uimahallia.

Uimataito oli kesällä iso puheenaihe. Kuntaliiton tiedotteen mukaan nyt julkaistu kysely vahvistaa, että kunnissa on paljon tahtoa ja osaamista vahvistaa uimataitoa, mutta resurssit ja olosuhteet rajoittavat mahdollisuuksia.

–Oppimisen herkkyyskaudet ovat esiopetusiässä ja alakoulun alkuvuosissa. Uimataitoon kannattaakin satsata varhain, sillä se kirjaimellisesti kantaa koko elämän ajan, Kuntaliiton perusopetuksen erityisasiantuntija Mari Sjöström toteaa.

Lasten ja nuorten uimataidon oppimista vaikeuttavat erityisesti pitkät etäisyydet uimahalleihin, allastilojen riittämättömyys ja uimaopettajien vähäinen saatavuus. Monilla pienillä paikkakunnilla ei ole omaa uimahallia lainkaan. Sjöströmin mielestä tarvitaankin valtakunnallista tukea asian hoitamiseksi,

Suomessa on noin 230 uimahallia, mutta niiden kunto aiheuttaa lisähuolia kunnille: arvioiden mukaan uimahalleilla on yhteensä vähintään 300 miljoonan euron korjausvelka. Kuntaliiton tiedotteen mukaan valtio on myös vähentänyt jatkuvasti liikuntapaikkarakentamisen avustusta. Monissa halleissa on lisäksi vähäisesti opetukseen soveltuvia altaita.

Ongelmana on myös koulutettujen uimaopettajien saatavuus. Lisäksi kyselyssä nousi esiin, että erityisesti yläluokilla olevien oppilaiden poissaolot uimaopetuksesta ovat lisääntyneet, mikä vaarantaa uimataidon kehittymistä juuri siinä vaiheessa, kun sen tulisi olla jo vakiintunut. Kyselyyn vastanneet nostivat esille, että vanhemmat myötäilevät lapsia jopa liiaksi ja hakevat herkästi poissaoloa opetuksesta.

–Keskeinen kysymys on, miten kodin ja koulun yhteistyötä voisi tiivistää, jotta oppilaat osallistuisivat opetukseen. Samalla on pohdittava, voisiko opetuksen käytäntöjä ja tiloja muokata niin, että kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala, sanoo Sjöström.

Yksi ratkaisu voisi olla opetuksen painopisteen tarkistaminen niin, että vanhemmilla oppilailla keskityttäisiin vahvemmin muihin vesipätevyyden osa-alueisiin, kuten vesiturvallisuuteen ja pelastautumiseen.

Eri kulttuuritaustat huomioitava paremmin

Kyselyssä nousi esiin myös kulttuurisia esteitä osallistumiselle. Osa oppilaista tarvitsee yksityisyyttä tai erillisiä tiloja, mikä voi estää osallistumista. Oppilaiden tuen tarpeet tulisi huomioida opetusryhmien muodostamisessa.

Kunnissa on kuitenkin tehty erilaisia kokeiluja ja kehitetty ratkaisuja. Esimerkiksi Lohjalla uimahallien käytäntöjä on muutettu yksityisyyttä sallivammiksi.

–On tärkeää, että uimaopetukseen pääsevät mukaan kaikki lapset taustasta riippumatta. Yhdenvertaisuus ja turvallisuus kulkevat tässä käsi kädessä. Positiiviset kokemukset koulun uimaopetuksesta kantaa myös lasten vapaa-ajalle madaltaen kynnystä harjoitella omatoimisesti, Kuntaliiton liikunnan ja nuorison erityisasiantuntija Elsa Mantere sanoo tiedotteessa.

Koulut ja kodit yhteistyöhön

Kuntaliitto korostaa, että lasten ja nuorten uimataidon vahvistaminen ei voi jäädä vain koulujen vastuulle.

–Koulujen uimaopetus ja uimakoulut tarjoavat perustaidot, mutta säännöllinen harjoittelu vapaa-ajalla on välttämätöntä. Perheillä on tärkeä rooli lasten rohkaisemisessa ja taidon ylläpitämisessä, mutta myös turvallisuuden varmistamisessa, Sjöström muistuttaa.

–Uimataito on kansalaistaito ja osa turvallisuutta. Se opitaan parhaiten yhdessä – kouluissa, uimakouluissa ja vapaa-ajalla perheiden kanssa, kiteyttää Mantere.

Koulujen uimaopetuksen lisäksi samat järjestämisen haasteet koskettavat myös kuntien järjestämiä uimakouluja. Monessa kunnassa uimakoulut täyttyvät nopeasti, mutta allastilojen riittävyys ja uimaopettajien saatavuus tekee mahdottomaksi lisätä uimakoulujen määrää.