Viikon helmi: Kuulammen koulussa pitää tehdä töitä, vaikka tavoitteena olisi viitonen matematiikassa

Katri Puranen, teksti
Ari Korkala, kuvat

Äidinkielen opettaja Tiina Filppa jakaa kahdeksasluokkalaisille koepapereita.

– Koe meni superhyvin. Oikeinkirjoitusta on harjoiteltukin alakoulusta asti, Filppa sanoo.

Ollaan Kuulammen koululla Tyrnävällä. Oppilaat kuuntelevat, kun Filppa käy tehtävät läpi. Yhdessä piti valita kahdesta vaihtoehdosta asiakielinen teksti, toisessa olla tarkkana välimerkkien, yhdyssanojen ja alkukirjainten kanssa.

Viivi Hintsalan mielestä koe olisi voinut mennä paremminkin. Hän harjoitteli siihen pari tuntia. Yleensä Hintsala harjoittelee enemmän.

On meneillään toukokuun toiseksi viimeinen viikko, ja pian kevättodistuksissa koreilevat arvosanat kahdeksannen luokan työstä. Filpan oppilaiden tähtäimessä on saada äidinkielestä ainakin seitsemän kouluarvosanoilla neljästä kymmeneen.

Lapset valitsevat

Kuulammen koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset opiskelevat äidinkieltä ja matematiikkaa Tavoita-mallin mukaisesti. Tyrnäväläisten opettajien kehittämässä mallissa oppilaat valitsevat, mitä arvosanaa he tavoittelevat, ja kuinka paljon he ovat valmiita tekemään töitä oppimisen eteen. Valinnat tehdään lukukausittain.

Lisäksi oppilaat kertovat, haluavatko he opiskella matematiikkaa kirjasta vai digitaalisessa oppimisympäristössä.

Muita aineita Kuulammen koululla opiskellaan oman luokan kanssa.

Tavoita-malli on herättänyt keskustelua sekä puolesta että vastaan. Perussuomalaiset ottivat mallin kuntavaaliohjelmaansa.

Puolestapuhujat perustelevat erityisesti taitavien ja motivoituneiden oppilaiden oikeutta oppimiseen. Kriitikoita huolettaa, että malli tarkoittaa paluuta 1970-80-lukujen kiinteisiin tasoryhmiin, jotka vahvistivat oppilaiden välistä sosiaalista eriarvoisuutta.

Kuulammen koulun malli käynnistettiin syksyllä 2020. Syksyllä 2022 oppilaille tehdyssä kyselyssä 94 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista arvioi molempien aineiden osalta, että nykyinen opetusryhmä tukee oppimista.

Vuoden 2022 Pisa-testeissä Kuulammen koulun tulokset olivat selkeästi valtakunnallisten keskiarvojen yläpuolella sekä matematiikassa että lukutaidossa. Tulokset ovat keskiarvoja, joten niistä ei käy ilmi, oliko koulun sisällä eroja eri tavoin suoriutuneiden välillä.

Testiin liittyvässä kyselyssä oppilaat arvioivat opettajalta saadun tuen, koetun työrauhan ja suoritusluottamuksensa valtakunnallisia keskiarvoja paremmiksi. Suoritusluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että omat kyvyt riittävät tehtävistä suoriutumiseen.

Myös matematiikka-ahdistusta Kuulammen koululla oli huomattavasti vähemmän kuin koko Suomessa.

Kahdeksasluokkalaiset Edit Pokka (vas.), Otto Savolainen, Dario Nieminen, Helmi Vikki ja Eemil Holopainen pitävät hyvänä sitä, että voivat itse vaikuttaa opetusryhmän valintaan.

Otto Savolainen (vas.), Dario Nieminen, Peppi Maunumäki ja Venla Tuisku. Maunumäki ja Tuisku valitsivat matematiikan ryhmän, jonka työmäärä sopii omaan osaamiseen ja muiden aineiden vaatimuksiin. Se on vähentänyt opiskeluun liittyvää painetta.

Matematiikan opettaja Miikka Mattila auttaa Otto Savolaista ja Dario Niemistä tehtävissä.

Parhaat edellytykset

Kahdeksasluokkalainen Dario Nieminen katsoo koordinaattipisteet digitaalisesta oppimateriaalista ja piirtää ne vihkoon. Nieminen opiskelee ryhmässä, jossa tavoitteena on saada matematiikasta 5-7.

Vaikka ryhmät on jaettu tavoitearvosanojen mukaisesti, kuutosen tai kympin ryhmässä opiskeleva oppilas ei silti ole leimallisesti kuutosen tai kympin oppilas. Ryhmästä toiseen siirrytään sen mukaan, missä kullakin on parhaat edellytykset oppimiseen.

Opettajat huolehtivat siitä, ettei kukaan pääse alittamaan omaa rimaansa, mutta myös siitä, etteivät oppilaat kärsi liian korkeista tavoitteista.

Nieminen valitsi ensin ylempää arvosanaa tavoittelevan ryhmän, mutta vaihtoi nykyiseen, jotta voisi pyytää enemmän apua opettajalta. Tavoitearvosanojen mukaan muodostetut ryhmät eivät ole heiluttaneet Niemisen käsitystä itsestään oppijana.

– Teen joka tapauksessa parhaani, hän sanoo.

Niemisen vieruskaveri Otto Savolainen arvioi, että valinnanvapaus on parantanut hänen sitoutumistaan opiskeluun. Äidinkieltä Savolainen ei tosin opiskele alun perin valitsemassaan ryhmässä. Opettaja siirsi hänet yhtä ylemmän tavoitearvosanan ryhmään.

Veera Juutinen pitää matematiikan opiskelusta digitaalisessa oppimisympäristössä. Juutinen pitää myös siitä, että voi opiskella itselleen sopivimmalla tavoitetasolla.

Äidinkielen opettaja Tiina Filppa jakaa oikeinkirjoituskokeet.

Teija Juntusen oppilaat tekevät esitelmiä kirjallisuuden lajeista. Eemil Holopainen (vas.) ja Reino Rahja kokoavat kirjavinkkauksia.

Motivaation merkitys

Tiina Filppa on työskennellyt Kuulammen koululla kolme lukuvuotta. Hän on opettanut ryhmiä, joiden tavoitearvosanat ovat 5-6 ja seitsemän. Filppa kertoo, että matalampien arvosanojen ryhmissä oppilaat tarvitsevat opettajan tukea luottaakseen itseensä.

– Aluksi oppilaat ajattelivat olevansa ikätasonsa heikoimpia. Heille täytyy saada luotua ajatus, että te ette ole heikkoja tai huonoja, vaan teillä on heikot arvosanat, Filppa sanoo.

Filppa arvioi, että jos viitosia saavalla oppilaalla ei ole varsinaisia oppimisvaikeuksia, syy arvosanaan löytyy usein alisuoriutumisesta.

– Vaikka ryhmän tavoitearvosana olisi 5-6, ryhmän todellinen osaamistaso saattaa olla kuutosen ja seiskan luokkaa. Jos motivaatio herää, numerot nousevat aika nopeasti, Filppa sanoo.

Moni rohkaistuu yrittämään, kun ei enää tunne olevansa porukan huonoin. Lukioon jatkavia opiskelijoita on useissa Filpanryhmissä.

Matematiikan opettaja Miikka Mattila on ollut kehittämässä Tavoita-mallia alusta saakka. Ennen mallia hänestä tuntui, ettei ehdi tukea kaikkia oppilaita niin paljon kuin oppilaat tarvitsisivat. Nyt riittämättömyyden tunne on kadonnut.

Mattila kertoo, että kaikissa ryhmissä on tekemisen meininki. Vaikka tavoitearvosana olisi viitonen, peukaloita ei voi jäädä pyörittelemään.

– Mihin tätä asiaa tarvitaan -kysymyksiä, ei ryhmissä kuule, Mattila sanoo.

Fakta

Kuulammen koulu

Ilmapiiri tarttuu

Myös äidinkielen opettaja Teija Juntunen on toteuttanut Tavoita-mallia alusta asti. Siinä missä Mattilan ja Filpan sydämellä ovat enemmän tukea tarvitsevat oppilaat, Juntunen on huolehtinut niistä, joilla olisi kykyä oppia enemmän. Nykyään hän opettaa ryhmiä, joissa tähdätään arvosanoihin 8-10.

Tänään Juntusen luokassa käy hiljainen rapina. Oppilaat valmistelevat diaesityksiä kirjallisuuden lajeista. Kahdeksasluokkalaiset Eemil Holopainen ja Reino Rahja ovat juuri aloittaneet kirjavinkkausten kokoamisen. Ainakin Tuntematonta sotilasta voisi vinkata. Holopainen sanoo, ettei ole ollut kovin hyvä koulussa, mutta nyt numerot ovat parantuneet.

Juntunen kertoo, että kun luokassa on oppilaita, jotka haluavat opiskella, ilmapiiri tarttuu muihinkin. Sama pätee käänteisesti. Jos taas ryhmädynamiikka ei toimi, ei synny motivoivaa oppimisympäristöä, vaikka oppilaiden tavoitetaso olisi sama.

Ryhmiä pohtiessaan opettajat katsovat, ettei samaan porukkaan tule liikaa oppilaita, jotka tarvitsevat tukea tai joilla on vaikeuksia motivoitua. Ryhmien muodostamista helpottaa se, että opettajat ovat tutustuneet oppilaisiin seiskaluokan ajan.

Korkeampien tavoitearvosanojen ryhmät ovat yleensä isompia, matalampien pienempiä. Sen seurauksena opettajat ehtivät auttaa enemmän niitä, jotka tarvitsevat enemmän tukea.

Korkeampien tavoitearvosanojen ryhmissä työtä teettää se, että oppilaiden esseet ja tutkielmat ovat huomattavasti pidempiä kuin muissa ryhmissä.

– Oppilaiden työt ovat jopa lukiotasoisia. Opettajana pitää ajatella analyyttisesti ja koko ajan vähän pidemmälle kuin nuoret, Juntunen sanoo.

Teija Juntunen on toteuttanut Tavoita-mallia alusta saakka, Tiina Filppa kolme vuotta. Kumpikaan ei vaihtaisi entiseen opetusryhmäjakoon, koska nykyisessä mallissa opetuksen eriyttäminen oppilaille sopivaksi toimii paremmin.

Seiskaluokalla Edit Pokkaa stressasi se, että hän oli joko opetuksen edellä tai jäljessä. Tavoitetasojen mukaisissa ryhmissä oppiminen on tasoittunut.

Otto Savolainen sanoo, että on mukavaa, kun saa itse päättää, millaisessa ryhmässä on ja haluaako opiskella kirjan vai tietokoneen kanssa. Omien valintojen tekeminen on vaikuttanut siihen, miten Savolainen sitoutuu opiskeluun.

Opetusta painotetaan

Tavoita-mallin kriitikoita ehkä huolettaa, saavatko kaikki ryhmät opetussuunnitelman mukaista opetusta. Kyllä saavat, vakuuttavat tyrnäväläiset opettajat. Opetusta painotetaan sen mukaan, miten hyvin perusasiat ovat hallussa.

Jos perusasiat osataan hyvin, ne käydään läpi nopeammin. Jos taas perusasioissa on puutteita, niihin käytetään enemmän aikaa, ja vaikeammat asiat käsitellään tiiviimmin.

Kun Juntusen ryhmässä lähdetään suoraan opiskelemaan verbin moduksia, Filpan ryhmässä kerrataan useampi tunti verbien persoona- ja aikamuotoja. Esseissä toisen ryhmän aihevaihtoehdot ovat helpompia, ja esseen rakenne on rajattu valmiiksi.

Tiina Filppa kertoo, että ainoastaan oikeinkirjoituksessa hän on joutunut jättämään joitain asioita opettamatta.

– Jos oppilaalta puuttuvat edelleen isot alkukirjaimet ja pisteet, on turha opetella puolipisteen käyttöä, Filppa sanoo.

Painotusten ansiosta kaikki pystyvät pätemään, eivätkä turhaudu opetuksen hitauteen tai nopeuteen.

Kahdeksasluokkalaiset Edit Pokka ja Helmi Vikki ovat samoilla linjoilla. Molemmat opiskelevat äidinkieltä tavoitetason 9-10, ja matematiikkaa tavoitetason kahdeksan ryhmissä.

– Kun seiskaluokalla opiskeltiin matematiikkaa ja äidinkieltä koko luokan kanssa, olin joko jäljessä tai edellä muita, Pokka sanoo.

Jos oli jäljessä, piti tehdä enemmän töitä, vaikka muistakin aineista olisi ollut hommia. Edellä oleminen tuli vastaan kokeissa, kun oli ehtinyt jo siirtyä koealueelta seuraaviin aiheisiin. Se tuntui Pokasta stressaavalta.

Dario Nieminen aloitti matematiikan opiskelun korkeamman tavoitetason ryhmässä, mutta vaihtoi yhtä tavoitetasoa matalampaan, jotta saisi enemmän opettajan apua.

Huomio joustavuuteen

Erityispedagogiikan yliopistonlehtori Anssi Roiha ei tunne Tyrnävän mallia ennestään, mutta on perehtynyt laajasti opetuksen eriyttämistä koskevaan tutkimukseen. Eriyttäminen tarkoittaa opetuksen kohdentamista erilaisille oppijoille.

Roiha kertoo, että joissain tutkimuksissa kyvykkyyksien mukaan jaetut tasoryhmät ovat vähentäneet oppilaiden motivaatiota, heikentäneet heidän akateemista minäkäsitystään ja jopa kouluhyvinvointiaan. Syynä on ollut erityisesti ryhmien välisen liikkuvuuden puute.

Sen vuoksi Roiha kiinnittäisi ryhmittelyissä erityistä huomiota niiden joustavuuteen. Toiselle kellolaskut tuottavat vaikeuksia, mutta sanalliset tehtävät sujuvat kuin vettä valaen. Toinen loistaa sanaluokissa, mutta kirjoittaminen on vaikeaa.

– Ideaalitilanteessa oppilaiden osaamista arvioitaisiin jatkuvasti, ja ryhmittelyä voisi vaihdella osa-alueittain myös lukukauden aikana oppilaiden valmiuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan, Roiha sanoo.

Tasoryhmistä, joihin englanninkielisessä tutkimuksessa viitataan käsitteellä ability grouping, tutkijoilla ei ole selkeää yksimielisyyttä. Varovainen enemmistö kallistuu kuitenkin sille kannalle, että ne eivät ole huomattavasti parantaneet oppimistuloksia. Erityisesti heikommin suoriutuvat oppilaat ovat menestyneet jopa huonommin.

Myös opettajien asenteet voivat vaikuttaa siihen, että matalamman tavoitetason ryhmiin päätyy helpommin oppilaita haavoittuvammasta sosioekonomisesta taustasta tai etnisyyden perusteella.

Oppiminen on tehokkainta, kun työskentely tapahtuu oppilaan lähikehityksen vyöhykkeellä.
Käytännössä se tarkoittaa, että oppilaat tarvitsevat tehtäviä, joista heidän on mahdollista suoriutua opettajan tai vertaistensa tuella, mutta ei vielä itsenäisesti.

– Siitä tutkimuskenttä on yksimielinen, että pelkkä ryhmittely ei riitä. Opetuksen eriyttämistä tarvitaan myös ryhmien sisällä, Roiha sanoo.

Opettajan rooli varsinkin matalampien tavoitetasojen ryhmissä on iso. Oppilaat tarvitsevat opettajan tukea paitsi oppimiseen, myös luottaakseen itseensä ja omiin kykyihinsä.

Ilahduttava avaus

Sirkku Kupiainen näkee Tyrnävän mallin ilahduttavana avauksena. Muita vastaavia koko luokkatason läpäiseviä ryhmittelyjä hän ei Suomesta tunne. Kupiainen on koulutuksen arvioinnin erityisasiantuntija ja vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksessa HEA:ssa.

– Suomessa lienee yhteinen käsitys siitä, että oppimistulokset laskevat ja kouluun sitoutuminen on heikkenemässä, Kupiainen sanoo.

Hänen oma ratkaisuehdotuksensa on joustava, oppiainekohtainen ryhmittely. Ryhmittelyt pitäisi Kupiaisen mielestä tehdä kouluissa, jotta kenenkään oppiminen ei jää kiinni vanhempien valveutuneisuudesta.

Yhdysvalloissa käytetään paljon Robert Slavinin Succes for All -mallia kolmen ensimmäisen vuoden lukemisen opetukseen. Kouluun tullessaan joku ei tunne kirjaimia, toinen lukee sujuvasti. Lapset jaetaan ryhmiin lukutaidon mukaan, testataan tasaisin väliajoin ja siirretään ryhmästä toiseen, kun oppiminen etenee.

Myös tasoryhmätutkimusten tuloksia kannattaisi Kupiaisen mielestä kammata tarkemmin. Ovatko tuloksiin esimerkiksi vaikuttaneet matalampien ryhmien pienemmät oppimistavoitteet tai heikommat opettajat?

Suomessa eriyttämisessä on keskitytty heikommin pärjääviin oppilaisiin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi julkaisi viime vuonna raportin, joka käsitteli eriyttämistä ja joustavia opetusjärjestelyjä osana oppimisen ja koulunkäynnin tukea perusopetuksessa.

– Raportissa yli kolmasosa opettajista kertoi joutuneensa laskemaan koko opetusryhmän oppimistavoitteita, jotta kaikki oppisivat perusasiat. Siinä jäävät paitsioon oppilaat, joilta voisi vaatia enemmän, Kupiainen sanoo.

Koulutustutkija Tom Lovelessin tutkimuksiin viitaten Kupiainen arvioi, että oppiainekohtainen ylöspäin eriyttäminen hyödyttää myös muiden kuin hyvinvoivien perheiden lapsia ja nuoria.

Tavoita-mallia ei ole vielä tutkittu koulun omia kyselyjä laajemmin. Tarvetta olisi, jotta mallin hyödyistä ja mahdollisista sudenkuopista saataisiin tarkempaa tietoa.

Fakta

Tavoita-malli