Ääniharavat hallitsevat vaaleja yhä useammin ja se näkyy myös valtuustotyössä

Teksti Antti Kähkönen, Suomen vaalidatapalvelu

Kilpailu kevään kuntavaaleissa oli kiivainta Helsingissä, jossa viime kuntavaaleissa 983 ehdokasta tavoitteli 85 valtuustopaikkaa.

Ehdokkaita oli Helsingissä 11,6 yhtä valtuustopaikkaa kohden.

Vähäisintä kilpailu oli Merijärvellä ja Multiassa. Näissä kunnissa yhtä valtuustopaikkaa kohti oli vain 1,2 ehdokasta. Laskennallisesti näissä kunnissa oli siis 10 kertaa helpompaa tulla valituksi kuin Helsingissä.

Ehdokkaiden välisen kilpailun luonteesta voidaan piirtää vieläkin vivahteikkaampi kuva. Kilpailun luonne on tärkeää kautensa aloittaneiden valtuustojen ja niiden valtuustoryhmien sisäisen dynamiikan ymmärtämiseksi.

Puolueiden näkökulmasta kilpailu vaaleissa käydään ehdokaslistojen välillä. Yksittäinen ehdokas ei Suomen avoimen listavaalin järjestelmässä kilpaile niinkään muiden puolueiden ehdokkaita kuin oman listansa muita ehdokkaita vastaan.

Tällaisessa mallissa äänet jakautuvat ehdokkaille hyvin epätasaisesti. Suuri osa ehdokkaista on sellaisia, joiden saamilla äänillä ei käytännössä ole merkitystä vaalitulokselle sen kannalta, montako paikkaa mikäkin puolue saa.

Ehdokkaiden välisen kilpailun luonnetta voidaankin kuvata merkityksellisten ehdokkaiden lukumäärällä ja suhteuttamalla se esimerkiksi ehdokasmäärään.

Pienissä kunnissa paikallinen kansanedustaja tai muu näkyvä hahmo saattaa saada suuren osan kaikista annetuista äänistä.

Maan suhteellinen äänikuningatar löytyykin Pelkosenniemeltä. Hän on keskustan Laura Lakso, joka sai 144 äänellään 27 prosenttia kaikista hyväksytyistä äänistä.

Pelkosenniemi on noin 920 asukkaan kunta Lapin itäosassa.

Suurimmassa osassa kuntia ehdokkaita on niin vähän, että myös häntäpään ehdokkailla on merkitystä sille, montako paikkaa kukin puolue tai ehdokkaita asettanut lista saa.

Väkirikkaissa kunnissa, joissa ehdokaslistoja saadaan täyteen ja ehdokkaita on paljon per valtuustopaikka, kilpailu on paljon voimakkaammin yksittäisten ääniharavien dominoimaa.

Samaan aikaan väkirikkaissa kunnissa kukaan yksittäinen ehdokas ei yllä sellaisiin osuuksiin äänistä, joita yksittäiset ehdokkaat voivat pienissä kunnissa saada.

Suurissa kunnissa listan ääniharavaa tai ääniharavia seuraa useimmiten paljon pidempi häntä ehdokkaita, jotka ovat saaneet vain murto-osia listan äänistä. Ääniharavan suhteellinen painoarvo on siis suurempi.

Ääniharavat lisäävät sattumanvaraisuutta muun valtuustoryhmän valikoitumisen suhteen.

Yhden tai muutaman hyvin suositun ehdokkaan dominoimaa ehdokaslistaa selatessa erot ehdokkaiden välillä ovat pieniä.

Sama ilmiö toistuu kaikkialla, missä listan menestys on yhden tai muutaman kärkinimen varassa. Yksittäiset ääniharavat lisäävät sattumanvaraisuutta siltä osin, ketkä päätyvät listalta valtuutetuiksi.

Ehdokkaiden välisen kilpailun luonnetta arvioitaessa 2010–2020-lukujen vaalitulosten valossa yksittäisten ääniharavien rooli on korostunut aiempaa enemmän.

Ääniharavien merkitys listoille on voimistunut kuntavaaleissa etenkin vuoden 2017 vaalien jälkeen ja aluevaaleissakin selkeästi tämän kevään vaaleissa vuoden 2022 vaaleihin verrattuna.

Äänten aiempaa voimakkaammalle keskittymiselle on löydettävissä useita syitä.

Kaksois- ja kolmoisedustuksen mahdollisuus kunta-, alue- ja eduskuntatasolla ohjaa poliitikkoja olemaan ehdolla kaikissa vaaleissa aina kun kykenevät.

Kerran ehdolla olleen on vaikea kieltäytyä, sillä riskinä on se, että äänestäjät löytävät toisen ehdokkaan eivätkä äänestä häntä enää seuraavissa.

Äänestäjät saavat yhä suuremman osan tiedostaan sosiaalisen median kautta. Somen algoritmit puolestaan ovat omiaan keskittämään huomiota harvoille jo valmiiksi suosittujen poliitikkojen tileille.

Koska merkityksellisten ehdokkaiden osuus on väkirikkaissa kunnissa matalampi kuin pienissä kunnissa, on suurissa kunnissa listan ääniharavilla pieniä kuntia vahvempi asema valtuustoryhmässään.

Suurten kuntien poliittinen kenttä on kuitenkin varsin vakaa ja muuttuu vain hitaasti. Toiseen suuntaan vaikuttava tekijä on se, että pienissä kunnissa politiikka ja vaalitulokset ovat suuria kuntia paljon ennalta-arvaamattomia.

Pienissä kunnissa syntyy useammin menestyksekkäitä protestiliikkeitä, jotka voivat nousta jopa suurimmaksi valtuustoryhmäksi.

Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos ulkoparlamentaarisen listan perustamisen taustalla on eduskuntapuolueiden paikalliseen toimintaan pettyneiden valtuutettujen loikkauksia.

Valtuustoryhmissä joudutaankin pitämään mielessä, että seuraavaan vaalitulokseen voi vaikuttaa suuresti yhdenkin hyvin suositun ehdokkaan loikkaaminen toiseen ryhmään tai jääminen pois seuraavissa vaaleissa.

Kunta- tai aluevaalien äänikuningattareksi tai -kuninkaaksi ehdokkaalla on valtuustossa vain yksi ääni, vaikka hän olisi saanut johonkin valtuustoryhmäkollegaansa nähden moninkertaisen kannatuksen äänestäjiltä.

Jos isolla osalla valtuustoryhmien jäsenistä on kiittäminen paikastaan yhtä muutamaa ääniharavaa, on tämä omiaan kasvattamaan ääniharavien valtaa ryhmien päätöksenteossa ja siten koko valtuuston työssä.

Politiikan henkilöitymisen ja ääniharavien painoarvon kasvulla voikin kuitenkin olla seurausta myös valtuustoryhmien ja valtuuston vallankäyttöön, kuten kunnan luottamushenkilöpaikkojen jakamiseen.

Suuremmassa mittakaavassa ajateltuna politiikan henkilöityminen – jota ääniharavien kasvanut merkitys kuvastaa – voi tuoda politiikkaa äänestäjille helpommin lähestyttäväksi.

Samalla vallan keskittymisen lisääntyminen vaikuttaa siihen, miten valtuustoryhmän sisäisiä ja valtuustoryhmien välisiä kompromisseihin perustuvia päätöksiä jatkossa tehdään.

Lue myös: