Kun jatkuva perusvire on innostuminen: – ”Yhtenäkään päivänä ei tarvitse miettiä, onko työllä merkitystä”

Markus Sommers, kuvat

Minna Karhunen asettuu valokuvaan kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Ja tottahan se on, että Karhusen ura on pitänyt sisällään näkymistä, puhumista ja esilläoloa vuosikausia.

Kuntaliiton toimitusjohtaja valittiin toisella 7-vuotiskaudelle alkukesällä. Kun tuntee olevansa oikealla paikallaan, ei jatkopesti kauhistuta vaan innostaa.

Oikein hyvää kuuluu, vastaa Minna Karhunen kysymykseen.

– Täytyy sanoa, että tänä keväänä olen tehnyt eniten töitä koko työurallani.

Karhunen näkyy sosiaalisessa mediassa vierailuilla ja tapahtumissa eri puolilla Suomea. Kaikki oma työ ei näy julkisuudessa, mutta Kuntatalon työhuoneessa tai etätoimistolla tehdään kovasti töitä.

– Hallitusohjelman täytäntöönpanossa ollaan siinä vaiheessa, että kaikki hankkeet on loppusuoralla.

Myös tärkeät ja isot rekrytoinnit ovat työllistäneet. Ja paljon muuta. Haastattelua tehtäessä heinäkuun loma oli vielä edessä. Nyt elokuussa syksyn asiat ovat jo kovasti mielessä ja vauhti on päällä.

Kunnat luovat perustan

Minna Karhunen on edunvalvontajohtaja ja konsernijohtaja.

– Meidän missiohan on, että kunnat luo perustan ihmisten hyvälle elämälle ja meidän tehtävä on tukea, että kunnat onnistuvat siinä. Me vahdimme, että kunnilla riittää rahoitus. Ja että lainsäädäntö, joka niiden tehtävää ohjaa, on järkevä.

Entisen kaupunginjohtajan, kuntapäättäjän ja kansanedustajan (1991–99) taustalla jalat ovat tukevasti maassa. Mikään ei hirvitä, mutta Karhunen tunnistaa tehtävänsä laajuuden.

– Iso tehtävä on johtaa asiantuntijaorganisaatiota yhdessä johtoryhmän kanssa. Ison organisaation johtaminen jo sinällään työllistää.

Kuntaliiton tytäryhtiöitä ovat KL-Kustannus Oy ja FCG eli Finnish Consulting Group Oy.

Karhunen on kummankin hallituksen puheenjohtaja. Hän on myös Kuntasäätiön toimitusjohtaja.

Erottavana tekijänä muunlaisiin konserneihin nähden Karhunen pitää edunvalvontaa ja kuntien kanssa tehtävää työtä.

– Tässä näkee kuntajohtamisen haasteellisuuden ja pyrkii tukemaan hyvin konkreettisestikin kuntajohtajia ja luottamushenkilöitä.

Kuntaliiton toimitusjohtaja pohtii hetken ja sanoo, että yhtenäkään päivänä ei tarvitse miettiä, onko tällä työllä merkitystä.

– Eihän tämä mun työ ole aina kauhean tuottavaa, jos sitä katsoo euroina. Mutta tuloksellisuus, vaikuttavuus on valtavan suurta. Vaikuttavuus ihmisten hyvinvointiin ja elinvoimaan, että me onnistutaan kertomaan kansallisille lainsäätäjille, miten se lainsäädäntö ja päätökset vaikuttaa.

Minna Karhunen kannustaa kuntia katsomaan tulevaisuuteen ja omiin vahvuuksiin.

Asiantuntijoiden johtamisesta

Seuraavalle seitsenvuotiskaudelle lähteminen oli varsin helppo ratkaisu.

– Kysyttiin, kiinnostaako jatkaa, en keksinyt mitään muuta duunia, joka olisi yhtä kiinnostava kuin tämä. Päälinja on innostus.

Hän tietää, että toimitusjohtajan ”yli-innostuminen” haastaa muitakin.

Johtaminen onkin Karhusen kiinnostuksen kohteena korkealla.

– Aika monessa tehtävässä tulee varmasti esihenkilölle tarve päteä ja olla parempi kuin omat alaiset. Joskus sanon, että mä en ole minkään alan asiantuntija, mutta sitten toisaalta minä olen johtamisen asiantuntija.

Koska tiimi muodostuu asiantuntijoista, on luottamuksella valtava merkitys.

– On hirveän tärkeä osata fokusoida, priorisoida, rajata ja toisaalta tehdä päätöksiä sen pohjalta, että luotat, että se informaatio, jota saat, on oikeata.

Sanat auttaminen ja tukeminen toistuvat Karhusen puheessa.

Mikä johtamisessa on parasta? Vastaus kuuluu: Yhdessä onnistuminen.

– Myös sellainen, kun näkee ihmisten kasvavan omassa tehtävässään.

Itsensä johtamisesta puhutaan paljon ja siihen haluaa Kuntaliiton Karhunenkin kiinnittää huomiota.

– Vaikeata on se, mikä liittyy myös siihen innostumiseen. Että on riittävän pitkään hiljaa, että muut saa tilaa. Mutta pahassa tilanteessa uskaltaa ottaa askeleen eteenpäin silloin, kun on kaikkein vaikein paikka.

Karhusen mukaan omien virheiden sietäminen on tosi vaikeata.

– Mokat liittyy sellaisten yksittäisten ihmisten kanssa työskentelyyn, joissa koen epäonnistuneeni.

Esimerkeiksi hän ottaa rekrytoinneissa epäonnistumiset tai henkilöstöjohtamisen ratkaisut, jotka eivät olekaan olleet fiksuja.

Minna Karhunen tunnetaan nopealiikkeisenä, vaativana ja räväkkänä tyyppinä, joka ei piiloudu torniin. Moni sanoo, että hän on helposti lähestyttävä. Itse hän kuvailee itseään johtajana hyvin samantyyppisesti.

– Luulen, että olen aika avoin, en ole turhan tarkka hierarkiasta, kuuntelen ja osallistan ja innostan, luotan ja annan tilaa, mutta osaan tehdä myös päätöksiä, vaikeitakin. Mulla on ihan huippujohtoryhmä.

Kuntaliiton rooli

Minna Karhusella on ollut alusta asti kaksi tavoitetta: Että Kuntaliitto on haluttu ja arvostettu työpaikka. Ja että yksikään kunta ei aidosti pohdi, kannattaako Kuntaliiton jäsenenä olla vai ei.

– Niitä (pohdintoja) nousee aina välillä. Todellisia tilanteita ei ole sen jälkeen ollut, kun seitsemän vuotta sitten (silloinen pormestari) Jan Vapaavuori selvitytti Helsingin jäsenyyden.

Kuntaliitto on tunnistettu erilaisissa mittauksissa yhdeksi Suomen vaikutusvaltaisimmaksi edunvalvontaorganisaatioksi.

– Kyllä meitä kuullaan ja ovet aukenee. Valtio turvautuu meihin esimerkiksi lainsäädännön soveltamisessa.

Ministeriötkin odottavat, että Kuntaliitolta tulee soveltamis- ja käytännön ohjeet.

Tämän hetken kuuma peruna on valtionosuusuudistus. Ihan yksinkertainen se ei ole kenenkään kannalta, sillä järjestelmään ei ole tulossa euroakaan lisää rahaa. Silti kaikki kunnat toivovat voittavansa uudistuksessa.

– Joku tulee aina häviämään. Toiveet ovat täysin vastakkaisia.

Esimerkkinä ne tuulivoimakunnat, jotka eivät halua, että tuulivoiman kiinteistöverotuottoja laskettaisiin valtionosuuksien pohjaan. Sitten ovat ne kunnat, joihin tuulivoimaa ei voi rakentaa ja jotka haluaisivat verotuotot tasaukseen.

– Kuntaliitto tuottaa tietoa ministeriölle, jotta siellä tiedetään, mitä päätöksistä seuraa. Meillä ei voi olla siinä mielipidettä. Suurimmassa osassa asioita me onneksi pystytään löytämään kuntakentän yhteinen näkemys.

Fakta

Minna Karhunen

Tosiasiat tunnustettava

Karhunen arvioi, että vanhanaikaisen aluepolitiikan kuten geneeristen, kansallisten aluetukien aika on ohi.

– Kyllähän esimerkiksi aluepolitiikkaan pitäisi saada uusia työkaluja.

Älykäs sopeutuminen on sanapari johon ei voi olla törmäämättä. Minna Karhunen muistuttaa, että suurin osa Suomen kunnista, myös kaupungeista, joutuu sopeuttamaan toimintaansa.

– Jos strategia on väärä, ovat toimenpiteet vääriä. Pitkään kaikki kunnat on rakentaneet kasvustrategioita. Yritetään epätoivoisesti saada kuntaan asukkaita, kun koko Suomen väkiluku kääntyy jossain kohtaa laskuun. Me ei olla ainut maa, joka hakee työperäistä maahanmuuttoa.

Hyvin Suomen kuntakentän erilaiset tilanteet tunteva Karhunen perääkin nyt realismia.

– Jos me halutaan laadukasta opetusta, ei kannattaisi maksaa ylimääräistä seinistä.

Älykästä sopeutumista on se, että niille, jotka kunnassa asuvat, on laadukkaat palvelut.

– Mihin kunnan varat käytetään. Mikä on juuri tälle kunnalle ominaista hyvään elämään.

Jollakin se voima on vaikka yhteisöllisyys. Jossakin vahvuus on kesäasukkaat. Miten ottaa tästä enemmän irti, että se kantaa koko vuoden.

– Mitä se voisi olla naapurin kanssa. Kunnat eivät ole koskaan olleet samanlaisia. Sehän on paikallisen itsehallinnon lähtökohta.

Kuntia on Karhusen mielestä yritetty virheellisesti tunkea samanlaisiin muotteihin sen sijasta että tehtäisiin rohkeammin sellaisia päätöksiä, jossa asetetaan tavoitteet.

– Meillä on vain koko ajan lisätty säätelyä. Valtion pitäisi asettaa tavoitteet eikä estää ideoitten toteuttaminen. Annettaisiin lupa lähteä rakentamaan.

Julkisen hallinnon tuottavuus ja kalleus nousevat säännöllisesti puheenaiheeksi.

– Julkishallinnon tuottavuutta yritetään mitata erilaisilla mittareilla, mutta kunnallishallinnon tuottavuutta ei ole pystytty kunnolla mittaamaan. Tiedetään, että toimintaa pitäisi tehostaa ja tuottavuutta pitää pystyä parantamaan. Tämä hallituskausi on puhuttu normien keventämisestä, seuraavaksi pitää lähteä puhumaan syvemmälle.

Yksinkertaistettuna: että asiat voitaisiin tehdä tuottavammin ja tehokkaammin, löytää innovaatioita. Että pystyttäisiin tekemään vähemmällä rahalla ja henkilöstöllä, koska henkilöstöstä tulee olemaan valtava pula.

– Kaikkia ihmisiä ei voida palkata julkiseen hallintoon. Pitää olla ihmisiä myös sinne, josta me saadaan lisäarvoa, lisää rahaa tähän maahan, kauppaan, teollisuuteen. Pitää antaa julkiselle sektorille lupa tehdä asiat tehokkaammin.

Karhunen huomauttaa, että kuntien tehokkuutta estää muun muassa lainsäädäntö.

– Mitä enemmän luodaan säätelykehikoita, sitä enemmän me luodaan tehottomuutta. Haluaisin haastaa suomalaiset kunnat miettimään lainsäädännön soveltamista ja prosesseja.

Mikä tehokkaan ja epätehokkaan erottaa?

– Se lähtee liikkeelle päätöksenteosta ja johtamisesta, ajattelutavasta, joka siellä kunnassa on. Pienissäkin kunnissa voidaan olla ketteriä, käyttää digitalisaatiota, ohjelmia ja löytää tapoja tehdä tuottavammin.

Karhunen vertaa tässä kuntia ja kilpailukykyisiä yrityksiä: onko halu jatkuvaan parantamiseen.

– Kun olet kunnassa töissä, hoidatko vain tehtävää ja hallinnoit vai onko koko ajan halu tehdä paremmin ja mikä on käsitys paremmin tekemisestä. Halutaanko koko ajan lisätä laatua ja määrää vai onko se halu tehdä asiat tuottavammin, nopeammin ja paremmin.

Kuntaliiton toimitusjohtajalle tyypillistä on innostus. Johtajan pitää kuitenkin varoa yli-innostumista, hän muistuttaa.

Yhdessä tekemisestä

Vaalien jälkeen Suomen uudet valtuustot ovat järjestäytyneet ja aloittaneet työnsä. Aikoinaan Suomen nuorimpana kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 23-vuotiaana aloittanut Minna Karhunen puhuu kokemuksesta. Hänet valittiin valtuuston johtoon vuonna 1991.

– Jokainen joka voi vaikuttaa siihen, että asioita tehdään yhdessä, toivottavasti vaikuttaa. Ne ryhmät, jotka ovat enemmistössä, muistaisivat sen, että kannattaa ottaa koko jengi mukaan.

Valtuuston puheenjohtajuuden jälkeen Karhunen valittiin seuraavien vaalien jälkeen kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Mitä demokratia sitten on?

– Se ei ole enemmistödiktatuuria vaan sitä, että enemmistö kuuntelee ja arvostaa vähemmistöä.

Kuntaliitto tekee alkavalla valtuustokaudella ison satsauksen kutsumalla kaikki hallitusten puheenjohtajat maksuttomaan kaksipäiväiseen koulutukseen.

– Jotta puheenjohtaja saisi joukkueenjohtajana työkaluja siihen, miten kunnanhallituksesta tehdään dreamteam, jossa yhdessä voidaan tehdä vaikeitakin päätöksiä.

Minna Karhunen kuvaa hyvää hallitustyöskentelyä sanomalla, että siinä on hyvä fiilis ja turvallista ja kivaa tehdä yhdessä. Minna Karhunen oli aikoinaan kuusi vuotta Hyvinkään kaupunginhallituksen puheenjohtajana 1995-2001.

– Ensimmäinen merkittävä johtamistehtävä. Saavutettiin jotain sellaista, mikä on määrittänyt mun uraa sen jälkeen. En olisi tässä työssä ilman sitä kokemusta.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajuus vei myös kaupunginjohtajaksi.

– Kun puheenjohtajana katsoin kunnan virkajohtamista, ajattelin, että tuon voisi tehdä paremminkin. Silloin päätin, että musta tulee isona kunnanjohtaja. Sormet syyhysi päästä tekemään se itse, tunnustaa Karhunen.

Armollisuudesta

Erilaisten työtehtävien ja luottamustoimien väliin mahtuu myös vuosien takainen masennus, jonka seurauksena syntyi myös hyviä asioita. Sairastumisestaan ja terapiastaan julkisesti puhunut Karhunen oppi myös itsestään.

– Masennus on opettanut itsensä tuntemista, joka on pohjana itsensä johtamiselle. On oppinut hyväksymään, että ei voi olla täydellinen. Olen oppinut armollisemmaksi itseäni kohtaan.

Innostavan työn lisäksi Minna Karhunen viettää omannäköistään elämää. Kahden aikuisen lapsen äiti elää toisia ruuhkavuosia, kun omat vanhemmat ikääntyvät.

– Omassa elämässä on paljon asioita, jotka haastaa. Meidän kenenkään elämä ei ole pelkästään sitä, mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan: elämän huippukohdat, kivat reissukuvat. Mutta kun on elänyt tällaisen polun, tietää, milloin on aika vetää happea.

Minna Karhusen tärkein tukiverkko on ihana puoliso Raimo, joka on mukana näkemässä, kun tarvitaan lepoa ja vaihtelua.

– Sen olen huomannut, että ei ole enää niin ekstrovertti kuin nuorempana. Entistä enemmän olen mieluummin tarkkailija ja jään kotiin kuin lähden joka paikkaan. Maataan sohvalla, mutta käydään myös golfaamassa ja metsästämässä ja moottipyöräilemässä, Koiratkin makaa sohvalla. Sellaista omaa, normaalia elämää.