Miksi Ruotsissa äänestetään ja Suomessa jäädään kotiin – Tutkimuspäällikkö kannustaa osallistamaan

Vaalien jälkeisellä viikolla tiedetään, että kuntavaalien äänestysprosentti oli historiallisen huono, 54,2. Vuonna 2021 se oli kesästä ja koronasta huolimatta 55,1 prosenttia.

Lukeman toisteleminen ei mitään auta vaan ratkaisujen keksiminen. Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom on erityisen harmissaan siitä, että nuorten osuus päätöksenteossa jatkaa laskuaan. Sekin johtuu jostain.

– Ihan vakavasti on mietittävä kuntalaisten osallistamistapoja vaalien välillä. Että tulisi sellainen tunne, että jos haluavat vaikuttaa, voisivat vaikuttaa.

– Monen kunnan pitää säästää, mistä olisi valmis säästämään. Osallistava budjetointi on otettu käyttöön, mutta miten sitä voitaisiin kehittää, pohtii kunta-asioita tunteva tutkimuspäällikkö keinoja aktivoida kansalaisia.

Marianne Pekola-Sjöblomin mielestä monella taholla on peiliin katsomisen paikka: päättäjillä, puolueilla, viranhaltijoilla, kansalaisillakin. Miksi puoluepolitiikka ei kiinnosta ja miksi äänestäminen ja lähellä olevat asiat eivät ei innosta. Oma vaikutuksensa oli kaksien vaalien järjestämisellä yhtä aikaa.

Hyviä esimerkkejä äänestysinnosta löytyy muista Pohjoismaista.

– Äänestysprosentit ovat korkeampia ja Ruotsissa se on 80 prosentin kieppeillä. Miten voimme olla niin erilaisia kuin naapurimaamme. Toki tiedämme, että vaalitapa on erilainen.

Ruotsissa on pitkä traditio siitä, että yhtä aikaa on monet vaalit, mutta siellä se on sujunut. Pekola-Sjöblom vaatii toimia.

– Tätä asiaa on laajalla porukalla selvitettävä, että saamme kunta- ja aluedemokratian houkuttelevuutta lisättyä.

Kuntaliiton tutkijan mielestä kuntalaisten osallistumisen ja osallistamisen pitää olla todellista, että se vaikuttaa.

– Erilaisia kuntalaiskuulemisia järjestetään, mutta kuuleminen ei ole sama asia kuin kuunteleminen.

Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseen on havahduttu meillä ja maailmalla.

– Erilaiset dialogit ja raadit, joihin valitaan vähän randomisti erilaisia ihmisiä keskustelemaan kompleksisista ja kunnan kannalta kriittisistä asioista. Se on nyt valtavirtaa, mistä myös tutkijamaailmassa puhutaan. Se on deliberatiivista (keskustelevaa) demokratiaa.

Yksittäisissä suomalaisissa kunnissa on paljon innovatiivisia tapoja, mutta samat tavat eivät sovi kaikkiin kuntiin. Toisaalta hyviä ideoita kannattaa jakaa myös muihin kuntiin.

Kuntavaaleissa valittujen valtuutettujen keski-ikä nousi hieman ja on nyt 51,3 vuotta. Alle 30-vuotiaiden osuus valtuustoissa pieneni 5,0 prosenttiin. Kunnittaiset erot ovat hyvinkin suuria.

– Valtuustojen ikärakenne heijastaa pitkälti myös ehdokasasettelua, mutta nuorten osalta ero ehdokkaiden ja valittujen välillä on silti huolestuttavan suuri. Nuorten ääni jää edelleen vaimeaksi kuntien päätöksenteossa, sanoo tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliitosta.