Tätä avoimuusrekisteri kertoo suomalaisesta päätöksenteosta – Kuntalehti käänsi selvityksessään lobbauksen kaikki kivet

Teksti Antti Kähkönen, Politiikkatohtori Oy

Kuntalehden 1.9. julkaisema analyysi esittää eräitä keskeisiä huomioita aineistosta, kuten sen, että kokoomus on yli kaksi kertaa lobatumpi kuin seuraavalle sijalle yltävät perussuomalaiset ja SDP.

Toinen keskeinen havainto analyysissä on, että palkansaajaliike on hyvin passiivinen verrattuna elinkeinoelämään, kun katsotaan sitä, kuinka aktiivisesti sen edustajat tapaavat päättäjiä ja varsinkin virkamiehiä.

Palkansaaja- ja kansalaisjärjestöt vaikuttavat etenkin eduskuntaan, vaikka hallituksen esitykset eivät niiden eduskuntakäsittelyssä juurikaan muutu. Elinkeinoelämä sen sijaan vaikuttaa palkansaajajärjestöjä vahvemmin jo asioiden valmisteluvaiheessa tapaamalla ahkerammin ministereitä ja virkamiehiä.

Tuo näkyväksi yhteydenpitoa

Mediassa on avoimuusrekisterin valmistelu- ja alkuvaiheista saakka ja median omien selvitysten muodossa (esim. MTV 21.5.) haastettu (esim. HS 3.8.) rekisterin hyödyllisyyttä, kun esimerkiksi tupakka- ja asefirmat ovat jättäneet yhteydenpitoaan ilmoittamatta. Rekisterin hyödyllisyyttä on haastettu muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV:n vuoden 2024 avoimuusrekisteri-ilmoituksia käsittelevän vuosiraportin (1.8.) jälkeen.

Samalla VTV rekisterin ylläpitäjänä ja rekisterin aikaansaamista edistäneet tahot ovat puolustaneet rekisterin olemassaoloa (esim. HS 8.8., 17.8. ja 29.8.).

Mikäli vaikuttajaorganisaatiot ovat sitoutuneet noudattamaan avoimuusrekisterilakia (kuten suurin osa on) ja tekevät ilmoituksensa kohtuullisen huolellisesti (kuten suurin osa tekee), rekisteri tuo lopulta näkyväksi sellaista yhteydenpitoa päättäjiin, joka ei muutoin tulisi julki.

Tämä tieto antaa arvokkaan tulokulman suomalaiseen vaikuttamiseen ja hajautettuun päätöksentekojärjestelmäämme, jossa eduskunta, valtioneuvosto ja virkakoneisto ovat tärkeitä mutta eivät tyhjentäviä valtakeskittymiä. Jäljempänä päättäjillä tarkoitetaan kaikkia avoimuusrekisterin kohteita, oli kyse kansanedustajista, ministereistä, avustajakunnasta tai virkamiehistä.

Mistä nämä erot vaikuttamisen kohteiden ja vaikuttajaorganisaatioiden välillä johtuvat?

Jotta avoimuusrekisterin tiedot voidaan asettaa oikeaan asiayhteyteen yhteyteen, on syytä tarkastella, mitä vaikuttamisesta ylipäänsä voidaan sanoa julkisesti saatavilla olevan määrällisen aineiston perusteella.

Pakko priorisoida

Lainsäätäjään kohdistuvan vaikuttamisen tavoite on kaikkein selväpiirteisimmin se, että suoraan tai epäsuorasti pyritään saamaan aikaan vaikuttajan kannalta suotuisa muutos voimassa olevaan lainsäädäntöön (esim. mahdollisuus myydä lisää alkoholia sallimalla alkoholin kotiinkuljetus; YLE 26.5.), tai että lainsäädäntöön kohdistuvat vaikuttajalle epäedulliset muutospyrkimykset onnistutaan torjumaan (esim. lainsäätäjän pyrkimys velvoittaa laivoja puhdistamaan jätevetensä ennen kuin ne laskevat vedet maailman saastuneimpaan mereen, Itämereen; YLE 12.12.2024).

Näitä tavoitteita voidaan ja tulee suotuisan lopputuloksen saavuttamiseksi edistää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa valmistelua, tarvittaessa EU-tasolta saakka. Vaikuttaminen tapahtuu tietenkin moniportaisesti – välillä impulssi tulee EU:sta, välillä jokin jäsenvaltio äkkää uuden sääntelymahdollisuuden ja ketterä säädöspantteri EU seuraa perässä.

Vaikuttamisen tulisi ideaalitapauksessa tapahtua kaikissa niissä pöydissä ja päätöksenteon tasoilla, joissa organisaatiolle tärkeitä asioita käsitellään ja niistä päätetään. Tosiasiassa organisaatiot joutuvat kuitenkin priorisoimaan paitsi sitä, mihin ne vaikuttavat, myös sitä, miten ja millä foorumeilla ne vaikuttavat.

Suomessa lobataan ahkerasti

Vaikuttamisen tulisi kuitenkin tapahtua sekä virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä, joissa organisaatio voi ilmaista kantansa ja tuottaa arvoa valmisteluprosessin tuomalla sellaista tietoa, jonka päättäjät ja virkamiehet kokevat hyödylliseksi omien tai organisaationsa, kuten puolueensa tai ministeriönsä, tavoitteidensa edistämiseksi tai henkilökohtaisen etunsa tähden, kuten arkisesti ihan vain työkuormansa vähentämiseksi.

Mikään ei helpota lakipakettia valmistelevan virkamiehen työtä niin paljon kuin hyvin hiottujen lakimuotoilujen ja niiden perustelujen saaminen valmiina sääntelyn kohteena olevaan toimialaan perehtyneeltä vaikuttajalta.

Miltä suomalainen lobbaus siis näyttää karkeiden lukujen valossa, jos vaikuttamista tarkastellaan virallislähteistä saatavan avoimen datan perusteella ajallisesti etenevässä järjestyksessä Brysselistä, jossa alati aktiivinen EU:n ylikansallinen oikeuslähde pulppuaa, aina eduskunnan valiokuntakuulemisiin ja enenevässä määrin EU:sta tulevan sääntelyn kansalliseen voimaanpanoon saakka?

EU-avoimuusrekisteriin on ilmoittautunut yli 15 000 organisaatiota, joista 360 suomalaisia, etupäässä suuria yrityksiä ja järjestöjä.

Suomessa harmitellaan usein, että EU:n merkitystä ylikansallisena lainsäädännön lähteenä ja siten relevanttina vaikuttamisen kohteena ei vielä 30 vuoden jäsenyyden jälkeenkään oikein hahmotettaisi. Suomi on kuitenkin eräs EU:n aktiivisimmista maista, kun laskee EU-lobbausta tekevien organisaatioiden määrää suhteessa väkilukuun. (EU:n avoimuusrekisteri)

Rekisteröityminen itsessään ei kerro varsinaisesta aktiivisuudesta, mutta on ensimmäinen askel kohti aktiivista vaikuttamista.

Suomen avoimuusrekisteriin on ilmoittautunut noin 1 200 organisaatiota, joista tuhatkunta on ilmoittanut, että niillä on ollut vähintään yksi yhteydenotto tai että ne harjoittavat vaikuttamistoiminnan neuvontaa eli tuttavallisemmin lobbauksen konsultointia (VTV:n avoimuusrekisteri)

Keskeinen tapa osallistua valtioneuvoston säädös- ja muiden hankkeiden muodolliseen valmisteluun on osallistua hankkeiden työryhmiin. Valtioneuvoston hankkeiden työryhmiin on tällä vuosikymmenellä osallistunut yli 2 000 organisaatiota. Pelkästään pääministeri Orpon kaudella on käynnistetty jo 2 000 uutta hanketta.

Valtioneuvoston hankkeiden pääasiallisena lausuntokanavana käytetyn lausuntopalvelu.fi:n kautta on antanut lausunnon lähemmäs 7 000 organisaatiota, vuositasolla yli 2 000 organisaatiota. Lausuntoja annettiin 2024 yhteensä 9 000 kappaletta 500 lausuntopyyntöön. Osa lausuntopyynnöistä on muiden kuin ministeriöiden lausuntopyyntöjä, etupäässä viranomaisten kuten Traficomin, Finanssivalvonnan ja ELY-keskusten, mutta suurin osa ministeriöiden.

”Politiikkoja ei voi ostaa”

Kun säädöshankkeet lopulta etenevät eduskuntaan, ovat vuorossa kuulemiset eduskunnan valiokunnissa. Valiokunnissa kuultavana on ollut lähemmäs 10 000 organisaatiota viimeisten vajaan 30 vuoden aikana, joista noin 1 300 organisaatiota vuodessa noin 600 eri valtiopäiväasiasta (Eduskunnan avoin data).

Myös vaalirahoitusta virtaa vaikuttajaorganisaatioilta puolueille, niiden piiri- ja paikallisjärjestöille, puolueiden tukisäätiöille ja yksittäisille ehdokkaille.

Vaikka summat Suomessa ovat edelleen melko pieniä, eikä poliitikkoja voi ostaa, on tärkeän lahjoittajan tapaamispyynnöstä myöhemmin vaikea kieltäytyä.

Vaalirahoituksen ensisijainen tarkoitus on vaikuttaa politiikkaan vaalituloksen kautta, eli että mahdollisimman suuri osa päättäjistä olisi sellaisia, joiden lahjoittajataho on katsonut suhtautuvan sen tavoitteisiin myönteisesti.

Vaikuttamista eri tavoin

Esimerkiksi elinkeinoelämän järjestöjen ja siten niiden jäsenyritysten rahoja eteenpäin poliitikoille vaalirahoituksena kanavoinut Pro Markkinatalous ry on edellyttänyt rahoittamiensa ehdokkaiden sitoutuvan yhdistyksen tavoitteisiin.

VTV:n ylläpitämästä vaalirahoitusdatassa on 2 200 yhdistystä ja 1 200 yritystä. Sen lisäksi osa organisaatioista ilmoittaa oma-aloitteisesti verkkosivuillaan myös sellaisia vaalirahoituksen tukisummia ja -kohteita, jotka jäävät vaalirahoituslainsäädännön ilmoitusvelvollisuuden alle.

Näistä ja VTV:n aineistoista ilmenee, että vaikuttajaorganisaatioista etenkin työnantaja- ja palkansaajajärjestöt tukevat ehdokkaita ja etenkin sellaisia ehdokkaita, joilla on hyvä mahdollisuus tulla valituksi. Monet etabloituneet vaikuttajaorganisaatiot antavat siis paitsi vaalirahaa, myös vaikuttavat avoimuusrekisteridatan ja yllä kuvattujen datalähteiden perusteella päätöksentekoon. (VTV:n vaalirahoitusvalvonta, Pro Markkinatalous ry)

Yllä kuvattuja lukuja paljon suurempi joukko organisaatioita hyödyntää perinteistä mediaa ja etenkin sosiaalista mediaa vaikuttamisensa välineinä.

Nämä määrälliset havainnot eivät kuitenkaan vielä kerro mitään siitä, mitä organisaatiot saavat vaikuttamisellaan aikaan. Ne antavat kuitenkin osviittaa siitä, kuinka laajaa poliittiseen päätöksentekoprosessiin kohdistuva vaikuttaminen on ja mihin vaiheisiin prosessia se kohdistuu. Pidemmällä aikavälillä suhteiden rakentaminen keskeisiin päättäjiin ja valmistelijoihin eri kanavien kautta rakentaa edellytykset tuoda sellaista viestiä heille, jota he myös vievät eteenpäin, ja joka on omiaan vaikuttamaan päätöksentekoon.

Molemmille hyötyä

Se, että keskeiset päättäjät ja virkamiehet säännöllisesti antavat itsensä altistua tietyn organisaation viestille ja tarjoavat sille paitsi virallisen foorumin esimerkiksi hankkeiden valmistelutyöryhmissä ja eduskunnan valiokuntakuulemisissa ja että ne lisäksi pitävät hyödyllisenä tavata organisaation edustajia säännöllisesti kasvokkain, viittaa siihen, että suhde on molemminpuolisesti hyödyllinen.

Kun suhde on kerran rakennettu, myös ideat ja avaukset liikkuvat vaivattomasti. Avoimuusrekisteri valottaa tätä epämuodollista yhteydenpitoa, joka tapahtuu virallisen ja toisinaan näennäiseksi parjatun osallistamisen ulkopuolella.

Millaisia organisaatioita on ilmoittautunut avoimuusrekisteriin?

Avoimuusrekisterissä voimassa oleva rekisteröityminen on noin 1 200 organisaatiolla. Avoimuusrekisteri itse ei tarjoa organisaatioille muuta luokittelua kuin niiden toimialaluokituksen, mutta rekisteröityineistä lähes 500 eli 40 prosenttia on yrityksiä tai muita palveluntuottajia, kuten yliopistoja ja säätiöitä.

250 eli viidennes on yritysten etujärjestöjä, kuten työnantajajärjestöjä.

Reilu sata eli joka kymmenes palkansaajajärjestöjä ja reilut 300 eli vajaa 30 prosenttia muita kansalaisjärjestöjä.

Lusikoita riittää sopassa

Lobbauksesta puhuttaessa kiinnostus kohdistuu usein lobbarifirmoihin, vaikka nämä ovat melko pieni osa vaikuttamista niin eurooppalaisella kuin etenkin kansallisella tasolla.

Vaikuttamistoiminnan neuvontaa harjoittavia organisaatiota on avoimuusrekisterissä noin 40, ja asiakkaikseen, joita ne avustavat vaikuttamistoiminnan osalta, ne ovat ilmoittaneet yhteensä yli 300 organisaatiota.

Asiakkaiden määrässä laskien lobbarifirmojen kahden kärjen muodostavat Mitton Networks Oy 65 ja Rud Pedersen Public Affairs Company 55 asiakkaalla.

Keskisuuria ovat puolestaan Blic Oy 38, Tekir Oy 33, Pohjoisranta BWC 28 ja Hill and Knowlton Finland Oy 25 asiakkaalla.

Myös Esplanadin isot asianajotoimistot ovat työntäneet lusikkansa soppaan ja avustavat yrityksiä myös lainsäädäntöön vaikuttamisessa.

Asianajotoimistoista ykkösenä on Hannes Snellman, joka on tuottanut vaikuttamisen neuvontapalveluita 22 asiakkaalle.

Muut suuret liikejuridiikan toimistot Roschier, Borenius, Castrén & Snellman ja Krogerus tulevat kaukana perässä.

Vaikuttamisen neuvonta muodostaa yrityskauppoihin, rahoitusjärjestelyihin ja riidanratkaisuun erikoistuneiden suurten liikejuridiikan asianajotoimistojen liikevaihdosta häviävän pienen osan, mutta on hyödyllinen lisäpalvelu.

Kannanottoja ja lausuntoja

Vaikuttamistoiminnan neuvontapalveluita ostavat avoimuusrekisteridatan perusteella pääosin isot ja keskisuuret yritykset, mutta myös eräät yritysten ja palkansaajien etujärjestöt ja kansalaisjärjestöt.

Osa lobbarifirmoista ei tapaa vaikuttamisen kohteita asiakkaidensa puolesta, vaan auttaa asiakkaitaan muilla tavoin.

Ylivoimainen enemmistö suomalaisesta vaikuttamistoiminnasta ei siis ole lobbarifirmojen tekemää tai niiden fasilitoimaa, vaan vaikuttajaorganisaatioiden itsensä ja ilman konsulttien apua omaehtoisesti toteuttamaa, joskin hyvin usein yhteistyöjärjestöjensä kanssa koordinoimaa.

Tämä vastaa myös pääpiirteissään EU:n avoimuusrekisterin antamaa kuvaa unioniin kohdistuvasta vaikuttamisesta, kun tarkastellaan kaikkia rekisteriin ilmoittautuneita organisaatioita globaalisti.

Miten laajaa organisaatioiden vaikuttaminen on?

Niistä noin 1 200 organisaatioista, jotka tekevät avoimuusrekisterilain tarkoittamaa vaikuttamista, eivätkä ne ole lain poikkeusten piirissä, eli niiden on tullut tehdä rekisteri-ilmoitus, on noin 150 ilmoittanut, etteivät ne kuitenkaan ole pitäneet yhteyttä päättäjiin lainkaan viimeisen reilun vuoden aikana.

Osa organisaatioista on siis ilmoittautunut avoimuusrekisteriin varmuuden vuoksi. Noin 350 on ilmoittanut, että niillä on ollut yhteydenottoja, mutta vain alle viisi kappaletta. Tässäkin joukossa on paljon edunvalvontaorganisaatioiksi miellettyjä toimijoita.

Toisinaan nämä organisaatiot tekevät ahkerasti lausuntoja, julkaisevat kannanottoja ja ovat asiantuntijaorganisaatiota joita kuullaan vaikkapa eduskunnan valiokunnissa, vaikuttavat hankkeiden työryhmissä tai perinteisessä tai sosiaalisessa mediassa.

Kaikki vakiintuneita tapoja suoraan tai vähemmän suoraan vaikuttaa politiikkaan, mutta joista avoimuusrekisterilain mukaan ei tule tehdä toimintailmoitusta.

Voidaan kysyä, mitä organisaatio, jonka tehtäväksi hahmotetaan vaikuttaa päättäjiin, oikein tekee, jos sen vaikuttaminen virallisten foorumien ulkopuolella on jatkuvasti niin vähäistä, ettei se ylitä edes ilmoittamiskynnystä.

Säädöshankkeisiin vaikuttaminen pelkillä lausunnoilla, yleisönosastokirjoituksilla ja muilla epäsuorilla tavoilla ei useinkaan riitä asian muuttamiseksi.

Ristiriitaisten tavoitteiden kokonaisuus

Kun valtioneuvosto käynnistää hankkeen, se tapahtuu tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä tavoitteet eivät sinänsä muutu virkamiesvalmistelun tai eduskuntakäsittelyn aikana, eivätkä useimmiten myöskään aiotut keinot tavoitteiden saavuttamiseksi.

Virallisissa osallistamisen tavoissa, kuten työryhmissä, lausuntokierroksilla saati eduskunnan valiokuntakuulemisissa, ei enemmistöhallituksen tapauksissa yleensä muuteta aiotun sääntelyn päälinjaa, vaikka muutoksia lainkohtiin saattaakin tulla.

Lainvalmistelu ja sen laatu itsessään on jo pidemmän aikaa ollut kriittisen tarkastelun kohteena.

Valtioneuvostolla onkin vireillä esimerkiksi hankkeet säädösehdotusten vaikutusarvioinnin ohjeesta, lainsäädännön seurannan ja jälkiarvioinnin kehittämisestä, lainvalmistelun prosessin laatuindikaattoreista, lainvalmistelun kuulemisoppaan uudistamisesta sekä lainvalmistelun kehittämisen yhteistyöryhmä.

Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, joka laajojen lakisääteisten tehtäviensä vuoksi jätettiin valiokuntavaiheessa pois avoimuusrekisterin soveltamisalasta, on vuosia vaikuttanut valtioneuvostoon lainvalmistelun kehittämiseksi ja julkaissut siitä useita raportteja.

Vaikka prosessi olisikin jonakin päivänä valmis ja lainvalmisteluun olisi mittaamattomat resurssit käytettävissä, on se kuitenkin aina ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamista.

Organisaatioilla, joilla on paljon rahaa tai aatetta pelissä, on siis aina intressi vaikuttaa muillakin tavoilla lainvalmisteluun kuin vain antamalla lausuntonsa ja tulemalla kuultavaksi, jos kutsu käy.

Kuntaliitto mukana

Mihin aiheisiin organisaatiot vaikuttavat?

Avoimuusrekisteriuutisointi on tyypillisesti keskittynyt organisaatioiden ilmoittamien aiheiden laskemiseen: kenen päättäjän osalta aiheita on ilmoitettu eniten tai mikä organisaatio on ilmoittanut eniten aiheita.

Yhteensä aiheita on ilmoitettu noin 12 000, näistä vajaassa 2 000 on yksilöity valtioneuvoston laki- tai muu hanke, johon vaikuttaminen on kohdistunut, yhteensä noin 500 eri hanketta. Lobatuimmat hankkeet ovat olleet rahapelijärjestelmän uudistaminen, alueidenkäyttölaki, lääkkeet ja apteekkitalous sekä hankintalain uudistaminen.

Erityisesti lobbarifirmat kunnostautuvat asiakkaidensa avustamisessa yksittäisiin hankkeisiin vaikuttamiseksi, koska toimeksianto kohdistuu usein juuri tiettyyn säädöshankkeeseen vaikuttamiseen.

Aiheiden ilmoittamisessa on kuitenkin hyvin paljon organisaatiokohtaisia eroja: osa dokumentoi aiheet hyvin tarkasti esim. hankekohtaisesti, jolloin samanlaisella vaikuttamisen volyymillä syntyy enemmän aiheita kuin toisella organisaatiolla, joka ilmoittaa vain muutaman laveamman aiheen.

Esimerkiksi Aalto-yliopisto on ilmoittanut lobanneensa seuraavasta aiheesta: “Useita aiheita: tutkimus- ja innovaatiopolitiikka, T&K-rahoitus, koulutustasojen nostaminen, EU-rahoitus, tutkijoiden oleskeluluvat”. Elisa Oyj puolestaan on ilmoittanut lobanneensa muutamaa kansanedustajaa aiheesta: “Ajankohtaiset digi-, data-, kyber- ja elinkeinopoliittiset asiat”.

Tällaiset kirjaukset kattavatkin suuren osan politiikan kentästä. Toinen äärilaita on Suomen luonnonsuojeluliitto ry, joka on ollut huolellinen ja ilmoittanut lobanneensa ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastoa aiheesta: “Alueidenkäyttölain 197 :ssä huomatun viittaussäännöksen korjausesitys.”

Aiheiden määrän voisi ajatella olevan välillinen mittari vaikuttamisen laajuudesta.

Eniten eri aiheita on ilmoittanut Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry, joka kertoo pitäneensä päättäjiin yhteyttä peräti 401 eri aiheesta. Suunnilleen saman verran, 394 uniikkia aihetta, on ilmoittanut pienempiä yrityksiä edustava Suomen Yrittäjät ry.

Yli 300 eri aiheesta päättäjiin on ollut yhteydessä myös Suomen Kuntaliitto. Kaikki kolme ovat myös tavanneet paljon päättäjiä kasvokkain.

Työllistävä vaikutus

Sama asia voidaan ilmaista monella eri tavalla ja kyse on ennen kaikkea siitä, miten vaikuttamisesta ilmoitetaan rekisteriin.

Organisaatioilla, jotka ammattimaisesti tapaavat päättäjiä, on usein paljon sanottavaa heille useista eri aiheista. Pienemmillä organisaatioilla aiheita sen sijaan on usein vähemmän. Vaikuttamisen aiheiden laveus vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista. VTV onkin tällä ilmoituskaudella kehottanut ilmoitusvelvollisia tarkkuuteen erityisesti aiheiden ilmoittamisessa. (VTV 4.7.)

Esimerkiksi vaikuttamisen jalanjäljeltään painavimmalla EK:n jäsenjärjestöllä Teknologiateollisuus ry:llä on ollut vähintään 290 tapaamista vähintään 213 kohteen kanssa, mutta vain 29 aiheesta.

Muut Elinkeinoelämän keskusliitto ry:n isot jäsenjärjestöt, kuten Rakennusteollisuus RT ry, Finanssiala ry ja Elintarviketeollisuusliitto ry, ja liiton ulkopuolinen Metsäteollisuus ry painivat samassa kokoluokassa, kun katsotaan tavattujen päättäjien kokonaismäärää ja tapaamismääriä. Sen sijaan uniikkeja vaikuttamisen aiheita ne ovat ilmoittaneet hyvin eri tavoin: Finanssiala 108, mutta Teknologiateollisuus 29 ja Rakennusteollisuus vain 13 kappaletta.

Lobbarifirmoista Blic Oy, Tekir Oy ja Rud Pedersen Oy ovat eritelleet aiheitaan paljon Miltton Networksia tarkemmin, vaikka Miltton edustaa suurempaa asiakasmäärää.

Avoimuusrekisterin ansioihin voidaan jo nyt lukea sen työllistävä vaikutus. Aiheiden kirjo on laaja ja kirjauskäytännöt vaihtelevat. Laskemalla pelkästään tai ensisijaisesti aiheita ei siis voida saada kokonaiskäsitystä vaikuttamisesta.

Palkansaajajärjestöt ovat selkeästi yritysten etujärjestöjä passiivisempia vaikuttajia, jos aktiivisuudeksi ajateltaisiin tavattujen kohteiden, ministeriötapaamisten, kasvokkaisten tapaamisten tai aiheiden määrää. Palkansaajajärjestökenttä on toki hyvin pirstoutunut, eikä kaikilla ole samanlaisia resursseja.

Ykkösenä palkansaajajärjestöjen joukossa on itseoikeutetusti duunareita edustava suurin kattojärjestö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry vähintään 200 tapaamisellaan.

Perässä tulee korkeakoulutettujen kattojärjestö Akava ry, joka on SAK:ta hieman jäljessä tapaamisten määrässä, mutta kohdistaa nämä selkeästi useammin ministeriöihin. SAK sen sijaan tapaa etenkin kansanedustajia. Kolmantena palkansaajajärjestöjen lobbausrankingissa ei yllättäen ole toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, vaan niukasti sen edelle kiilaa Akavan suurin järjestö opettajien OAJ ry.

SAK:n mahtiliitot Teollisuusliitto ry, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ovat isoja tekijöitä työmarkkinakentässä, mutta kun puhutaan päättäjäyhteyksistä, ovat ne vasta sijalla 64 (PAM), 71 (Teollisuusliitto) ja 76 (JHL), kun mitataan sitä, kuinka monta päättäjää ne ovat vähintään tavanneet.

Akavalaisista järjestöistä OAJ:n perässä tulevat Tradenomiliitto TRAL ry, jota seuraavat Suomen Ekonomit ry, Suomen Lääkäriliitto ry ja Tekniikan Akateemiset TEK ry.

TRAL sijoittuu yllättävän hyvin, mutta sen ministeriötapaamisten osuus on suurehkoista akavalaisista järjestöistä matalin, 24 prosenttia. Ekonomeilla lukema on 45, Lääkäriliitolla 39 ja TEK:lla 45.

Jopa Insinööriliitto IL ry, joka tapaamisten ja kasvokkain kontaktoitujen määrässä jää selvästi samassa kokoluokassa olevista muista Insinöörit-Ekonomit-talon järjestöistä, on kohdistanut tapaamisensa 62-prosenttisesti ministeriöihin.

Se vaikuttaa siis ennen kaikkea asioiden valmisteluvaiheessa, kun taas TRAL:n vaikuttaminen on joko hyvin ennakollista hallitusohjelmavaikuttamista tai sitten kyseessä on jälkivaikuttaminen kansanedustajiin sen jälkeen, kun asiat ovat jo päässeet lipsahtamaan valtioneuvostolta eduskuntaan.

Kasvokkain näkee, kuunnellaanko viestiä

Millaista yhteydenpito vaikuttamisen kohteisiin on?

Pelkkien kontaktoitujen kohteiden määrän tai kohteiden ja aiheiden määrää yhdessä tarkastelemalla ei voida tehdä luotettavia päätelmiä avoimuusrekisterin mukaisesta vaikuttamisesta.

Esimerkiksi monet kansalaisjärjestöt keräävät rutiininomaisesti kansanedustajien, heidän avustajiensa ja eduskuntaryhmien työntekijöiden sähköpostit ja lähettävät heille sähköposteja tärkeistä aiheista.

Eduskuntaryhmille järjestetään myös alustuksia ja webinaareja. Näistä lähetetään usein kutsu sähköpostitse ja lisäksi vahvistus tai muistutus tekstiviestitse.

Näin saadaan kerättyä rasti ruutuun kunkin yhteydenpitotavan kohdalle ja, mikäli ilmoittaja näin haluaa, tarvittaessa hieman eri aiheista, vaikka kyseessä on ollut sama tapahtuma.

Kun samasta yhteydenotosta voidaan merkitä useita aiheita, saa moni järjestö helposti kasaan satoja kasvokkaisia tai virtuaalitapaamistason avoimuusrekisteriosumia, vaikka vaikuttaminen on tosiasiassa sisältänyt vaikkapa vain yhden alustuksen ryhmäkokouksessa ja alustuksen yleisessä useiden järjestöjen yhdessä kansanedustajille pitämässä webinaarissa.

Tyypillisesti massatapahtumia tai -viestintää tehneet järjestöt tunnistaa siitä, että ne ilmoittavat pitäneensä yhteyttä suureen määrään kohteita, mutta vain parista eri aiheesta.

Erittelemällä aiheet niin, ettei kellekään kohteelle tule aivan samoja aiheita, ne voisivat antaa kuvan, että jokainen heidän tapaamistaan päättäjistä on tavattu kahden kesken, jolloin tapaamisten vaikuttavuus on suurempi.

Tällöin joutuisi toki pohtimaan, onko pienten järjestöjen tapaamisvolyymi oikeasti sellainen, että se kilpailee työntekijämäärältään kymmeniä kertoja suurempien työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Kohteeseen voidaan olla yhteydessä monella tapaa. Avoimuusrekisterin tunnistamia yhteydenpitotapoja voidaan arvioida eräänlaisina portaina.

Tällöin yhteydenpidon voidaan hahmottaa alkavan esimerkiksi sähköpostina, jatkuvan puheluna, mahdollisena muistutusviestinä ennen tapaamista ja huipentuvan kasvokkain tai virtuaalisesti pidettyyn tapaamiseen tai vierailuun. Jos yhteydenpito rajoittuu vain muihin kuin kasvokkaisiin tapaamisiin, on vaikuttajaorganisaatiolla joko todella hyvät suhteet koska asioita voidaan hoitaa pelkin sähköposti- tai Whatsapp-viestein ja puheluin tai sitten ovet eivät ole sille avautuneet. Useimmiten kyse on jälkimmäisestä.

Kasvokkainen tapaaminen on ainoa yhteydenpidon tapa, jossa vaikuttajaorganisaatio voi tietää, kuunteleeko kohde lainkaan.

Sähköpostit ja pikaviestit voivat päätyä tai ne voidaan ohjata roskapostiin ja puheluissa tai videopuheluissa voidaan kiireisenä nykypäivänä sortua hoitamaan muita töitä samaan aikaan.

Vain tapaamalla kohteen kasvokkain vaikuttaja voi ylipäänsä tietää, onko hänen viestinsä kuultu. Sekään ei tietenkään takaa, että se uppoaisi hedelmälliseen maaperään ja että kohde toimisi jollakin vaikuttajan toimimalla tavalla, mutta tapaaminen on kuitenkin askel siihen suuntaan.

Luotettavin mittari onkin katsoa kasvokkain tavattujen kohteiden määrää ja kohteen kanssa pidettyjen tapaamisten määrää.

Suurella määrällä kasvokkain tavattuja tavoiteltuja kohteita organisaatio ja sen toimiva johto voivat pyrkiä viestimään päätöksentekoelimille kuten hallitukselle ja valtuuskunnalle, yhdistysten tapauksessa jäsenistölle ja myös ulkopuolisille sidosryhmille, että järjestö on vaikutusvaltainen, järjestö saa kasvokkaisia tapaamisia merkittäviltä päättäjiltä ja nämä haluavat sitä myös tavata.

Kasvokkainen tapaaminen voidaan myös nähdä yhteisenä viestintätekona, vaikkei tapaamisista pääsääntöisesti julkaista some-päivitystä. Päättäjä antaa kallisarvoista aikaansa ja myöntyy vaikuttajan ehdotukseen tavata kasvokkain. Päättäjä voi toimia myös itse aloitteellisena ja kutsua organisaation vierailulle.

Päättäjä miettii, mitä tietoja haluaa julki

Vaikuttajaorganisaatiot ovat aina erikoistuneet johonkin asiakokonaisuuksiin ja niillä on usein sellaista tietoa päätöksenteon kohteena olevista asioista, joita päättäjillä ei ole mahdollista saada.

Tieto ei tietenkään ole neutraalia, vaan se, mitä kerrotaan ja missä valossa omat ja kilpailevat argumentit esitetään, heijastelee aina organisaation tavoitteita.

Suostumalla tapaamiseen päättäjä tietyllä tavalla tunnustaa organisaation ja sen tavoitteiden legitimiteetin ja suostuu nykyisen avoimuusrekisterilainsäädännön ajassa siihen, että hänen tiedetään antaneen vaikuttajalle aikaansa ja kuulleen tämän viestin.

Samalla päättäjä tiedostaa, että ne organisaatiot, joita hän ei ole ehtinyt tai halunnut tavata, saavat tiedon siitä, keille päättäjä on antanut aikaansa ja keille ei. Myös se, että audienssia ei toistuvista pyynnöistä huolimatta myönnetä, on viestintää.

Päättäjällä on tietenkin mahdollisuus kieltäytyä tapaamisesta. Pidemmän päälle kuitenkin esimerkiksi demarin voi olla vaikea kieltäytyä ay-liikkeen, kokoomuslaisen elinkeinoelämän tai keskustalaisen maataloustuottajien tapaamisehdotuksista aikataulukiireisiin tai muihin syihin vedoten.

On ymmärrettävää, että kaikki päättäjät eivät aina halua kaiken tiedon tulevan julki.

Siinä missä tiedon jakaminen siitä, ketä tai kuinka monta on tavannut, voi kasvattaa valta-asemaa, voi valtaa ajatella käyttävänsä myös pitämällä itsellään tietoa, jonka muut kokevat arvokkaaksi. Kaikki tahot eivät välttämättä hyödy siitä, että tietoa, jota sillä on, jaetaan.

Esimerkki vaikuttamista koskevan tiedon panttaamisesta on tieto siitä, keitä eduskunnassa on vieraillut ja kenen pakeilla.

Eduskunta on aiheuttanut hallaa arvostukselleen ja syönyt pohjaa lain noudattamisen eetokselta jo vuosikymmenen ajan salaamalla tiedon siitä, keitä eduskunnassa vierailee ja kenen kutsumana (HS 29.8.).

Sekä korkein hallinto-oikeus että eduskunnan oma laillisuusvalvoja, eduskunnan oikeusasiamies, ovat todenneet, että vierailijaluettelot ovat julkisuuslain tarkoittamia viranomaisen asiakirjoja, jotka tulee luovuttaa. Eduskunta on kuitenkin keksinyt yhä uusia näennäisjuridisia syitä sille, miksi vierailijaluetteloita ei tulisi luovuttaa medialle.

Mitä eduskunta siis pelkää, kun yhteydenpito on nyt avoimuusrekisterin perusteella tullut merkittävästi aiempaa avoimemmaksi?

Osa kansanedustajiin ja eduskuntaan tapahtuvasta lobbaamisesta tapahtuu eduskuntarakennuksessa, mutta ei kaikki. Entäpä, jos luetteloista paljastuisi, että eduskunta ei olekaan niin vallakas ja merkittävä instituutio, kuin se itse mielellään olisi?

Eduskunnassa toki tavataan paljon päättäjiä, mutta ehkäpä raskaan sarjan lobbarit eivät vaivaudukaan paikalle aivan niin usein, kuin toivottaisiin, vaan kansanedustajat ja virkamiehet menevätkin kiltisti heidän luokseen, kun kutsu käy.

Suuri yleisö ei voi tietää, mikä asian laita on, kun vierailijatietoja ei luovuteta medialle. Näin eduskunnan valta-asema vaikuttamisen verkossa jää tältä osin mysteeriksi.

Suositut ministeriöt

Eduskunnan venkoilusta riippumatta vaikuttamistoimintaa tositarkoituksella tekevät organisaatiot joutuvat ilmoittamaan vierailuista avoimuusrekisteriin joka tapauksessa.

Se, mikä avoimuusrekisteri-ilmoituksista jää piiloon, on tapaamiseen vaikuttajaorganisaation puolelta osallistuneiden henkilöiden nimet sekä se, kuinka usein puolen vuoden jaksoissa ilmoitettavan yhteydenpidon aikana kohdetta on tavattu.

Kansanedustajan ovet saattavat avautua vaikuttajalle puolen vuoden raportointikaudella vaikka kuinka monta kertaa – tai nämä saattavat käydä ehtimiseen vaikuttajan pakeilla, mutta Suomen avoimuusrekisteriin merkitään vain yksi ilmoitus yhteydenpidosta kultakin raportointikaudelta.

Aktiivisten ja vakiintuneiden vaikuttajaorganisaatioiden vaikuttaminen etenkin kohdistuu valmisteluun ministeriöissä, palkansaajajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen vaikuttaminen kansanedustajiin.

Vaikuttaminen voi avoimuusrekisterin perusteella kohdistua joko ministeriöihin (ministerit avustajakuntineen, valtiosihteerit ja ministeriöiden virkamiehet, selvityshenkilöt) tai eduskuntaan (muut kansanedustajat kuin ministerit ja kansanedustajien avustajat, eduskuntaryhmien työntekijät ja eduskunnan työntekijät).

Pääsääntöisesti vaikuttaminen kohdistuu hieman enemmän eduskuntaan (noin 55 prosenttia kaikista tapaamisista), kuin ministeriöihin.

Ministeriöistä tavoitelluimpia ovat valtioneuvoston kanslian ohella opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö.

Organisaatioiden lukumäärä, joka on tavannut näistä vähintään yhden kohteen, vaihtelee 261 ja 285 välillä, kun sisä-, oikeus- ja puolustusministeriöistä vähintään yhden kohteen on tavannut vain 74-88 organisaatiota.

Ministeriöitä kohtaan esitetty kiinnostus heijastelee niiden oletettua valta-asemaa: mitä enemmän ja merkittävämpiä laki- ja muita hankkeita ministeriössä on valmisteilla ja mitä suurempi sen budjetti on, sitä enemmän ministeriötä luonnollisesti pyritään tapaamaan.

Jotta todellinen päättäjiin kohdistuva vaikuttaminen saataisiin esille, on ministeriöihin, puolueiden edustajiin ja eduskuntaan kohdistuvaan vaikuttamiseen lisättävä kaikki se vaikuttaminen, josta yllä kuvatun mukaisesti ei tehdä avoimuusrekisteri-ilmoitusta.

Tätä on esimerkiksi kuntien ja hyvinvointialueiden harjoittama vaikuttaminen. Avoimuusrekisteri antaa kuitenkin suuntaa-antavan arvion eri ministeriöiden ja muiden kohteiden kiinnostavuudesta vaikuttajaorganisaatioiden näkökulmasta.

Tietyt puolueet kiinnostavat viestin viejiä

Puolueista kiinnostavin on luonnollisesti pääministeripuolue kokoomus, josta edustajan on tavannut noin 200 organisaatiota.

Keskusta on puolueena yhtä kiinnostava kuin RKP. Vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmien edustajia on tavannut kasvokkain yhtä monta organisaatiota.

Vihreiden eduskuntaryhmä (13) vain kaksi edustajaa suurempi kuin vasemmistoliiton (11), mutta selvästi useampi vaikuttajaorganisaatio (310 kpl) on tavannut kasvokkain vihreiden edustajan kuin vasemmistoliiton edustajan (188 kpl).

Vihreiden arvellaan siis olevan hyödyllisempi kuin vasemmistoliitto, kun pohditaan, kenelle viedä viestiä.

Yhteydenpidon tavoista

Avoimuusrekisterin kohteita ei tietenkään noin vain tavata työasioissa, vaan tapaaminen on pääsääntöisesti etukäteen sovittava. Siihen tarvitaan muita yhteydenpitotapoja, kuten sähköpostia, puhelinta tai jos ollaan oikein hyvissä väleissä, pelkkää Whatsapp- tai tekstiviestiä.

On ilmeistä, että organisaatio, joka on tavannut päättäjiä, on pääsääntöisesti sopinut tapaamisesta muilla välineillä. Yhden tapaamisen sopimiseksi tarvitaan tyypillisesti useita viestejä ajankohdan sopimiseksi. Usein tapaamisessa esitelty materiaali toimitetaan lisäksi sähköpostitse.

Nämä jätetään ilmoittamatta, vaikka niitä lukumääräisesti onkin enemmän kuin kasvokkaisia tapaamisia.

Avoimuusrekisteriin tulee lain mukaan ilmoittaa pääasiallinen yhteydenpitotapa. Pelkän tapaamisen ilmoittaminen ja muun viestinvaihdon jättäminen pois on luontevaa, koska vuorovaikutuksen arvo syntyy ennen kaikkea tapaamisesta.

Kuka tahansa voi lähettää viestejä ja soittaakin kenelle tahansa, mutta vain tapaamalla päättäjän kasvokkain vaikuttaja voi varmistaa, että hänen viestinsä on tavoittanut päättäjän.

Eri asia on, mitä päättäjä tapaamisen annilla tekee, mutta on todennäköisempää, että jotakin kasvokkaisesta tapaamisesta jää elämään, kuin jos vaikuttaminen on perustunut vaikkapa massana kaikille kansanedustajille lähetettäviin sähköposteihin tai massavideopuheluihin.

Suostumalla tapaamaan vaikuttajan päättäjä tekee tiettäväksi, että hän haluaa tavata vaikuttajan ja pitävänsä vaikuttajan viestiä aikansa arvoisena. Avoimuusreksiterin yhteydenpitoa onkin aiheellista tarkastella erityisesti kasvokkaisten tapaamisten ja niiden tiheyden kautta, koska se kertoo paitsi suhteen tiiviydestä, on myös se yhteydenpidon muoto, josta päättäjä selkeimmin voi itse kieltäytyä.

Yrityksillä on asiaa virkamiehille

Virkamiehiin kohdistuva vaikuttaminen, josta on ilmoitettu avoimuusrekisteriin, on kansanedustajiin kohdistuvaan vaikuttamiseen verrattuna pidemmän linjan ammattilaisten tekemää: virkamiehille ei turhaan lähetetä sähköpostia, kuten kansanedustajille, vaan jos asiaa on, ja virkamies suostuu tapaamiseen, hänet tavataan.

Vakiintuneet ja aktiivisesti vaikuttajaorganisaatiot, kuten suuret palkansaajien ja yritysten etujärjestöt, eivät myöskään juuri halua kertoa viestineensä päättäjän kanssa muilla tavoin kuin kasvokkain, vaikka avoimuusrekisterin ilmoittamisjärjestelmä teknisesti tarjoaisi siihen mahdollisuuden. Jos päättäjä on tavattu, hänet on tavattu, ja yhteydenpitotavaksi merkitään avoimuusrekisterin logiikan mukaan tapaaminen tai vierailu. Yhteydenpitotapoja voi kuitenkin merkitä useita. Näin tekevät etenkin kansalaisjärjestöt.

Palkansaajajärjestöistä vain reilu kolmannes ilmoittaa tavanneensa virkamiehen reilun vuoden aikana. Kaikista virkamiesten kanssa pidetyistä tapaamisista vain noin 5 prosenttia on palkansaajajärjestöjen kanssa.

Yritysten ja niiden etujärjestöjen kanssa pidetyt tapaamiset muodostavat lähes 80 prosenttia kaikista tapaamisista.

Vaikka avoimuusrekisterin luvut antavat hieman tilaa tulkinnalle ja palkansaajajärjestöjen lukema olisikin hieman alakanttiin, on selvää, että virkamiesvalmisteluun vaikuttamisessa yrityksillä ja niiden etujärjestöillä on merkittävä etumatka.

Ne ottavat selvää, kuka virkamies oikeasti istuu minkäkin hankkeen päällä, ja pyrkivät vaikuttamaan suoraan valmisteluun tapaamalla oikean henkilön oikeasta asiasta oikeaan aikaan kasvokkain.

Vaikuttamalla valmisteluun voidaan siis pyrkiä varmistamaan hankkeen pysyminen oikealla raiteella tai pyrkiä vaikuttamaan sen lopputulokseen.

Lakkoja pyritään patoamaan

Hallituksen lakiesitykset eivät eduskunnan käsittelyssä juuri koskaan muutu merkittävästi, saati kaadu.

Eduskuntakäsittelyyn vaikuttaminen tapaamisten ja valiokuntakuulemisten kautta ei tietenkään ole turhaa, sillä se voi nostaa organisaation kannat agendalle.

Vaikuttamisen toistuvien ultrajuoksukisojen muodostamassa helminauhassa siitä voi olla hyötyä tulevilla kierroksilla. Tällaisia ovat esimerkiksi puolueiden vaaliohjelmat ja hallitusohjelmatavoitteet, joihin kohdistuva vaikuttaminen alkaa olla ajankohtaista.

Mikä voi selittää eroja yritysten ja työntekijöiden edustajien aktiivisuudessa avoimuusrekisteridatan perusteella?

Monet asiat voivat selittää eroja yritysten ja työntekijöiden edustajien aktiivisuudessa avoimuusrekisterilain mukaisessa vaikuttamisessa.

On mahdollista, että näillä kahdella ryhmällä olisi erilaiset kirjaamiskäytännöt, sillä avoimuusrekisteriä käytetään hyvin eri tavoin.

Useat isot järjestöt käyttävät samoja teknisiä välineitä avoimuusrekisteri-ilmoitukseen sisällytettävien tietojen keräämiseen ja koska niiden vaikuttamisesta jäävä asiakirjajälki (puhelu- ja viestilokit, sähköpostiviestit, kalenterimerkinnät) on pitkälti samanlaista, ja järjestöjen edustajat ovat käyneet samoja VTV:n, kattojärjestöjensä ja lobbarifirmojen pitämiä koulutuksia avoimuusrekisteristä.

On siis erittäin epätodennäköistä, että kahdella näin heterogeenisella ryhmällä olisi toisistaan niin poikkeavat mutta keskenään homogeeniset tavat tehdä ilmoituksia, joiden sisältö kuitenkin on laissa määriteltyä.

Myös VTV:n ilmoitusjärjestelmä ohjaa organisaatioita syöttämään tietoa saman tyyppisillä tavoilla, jotta data olisi mahdollisimman yhdenmukaista.

Yritysten ja niiden etujärjestöjen ja palkansaajajärjestöjen kannustimet kertoa omasta aktiivisuudesta eivät myöskään ratkaisevasti poikkea toisistaan.

Osalle palkansaajista joukkovoima ja muut toimintakeinot, kuten lakot, ovat sellaista vaikuttamista, josta ollaan valmiita maksamaan jäsenmaksua.

Tämän logiikan mukaan etenkin yritysten ja niiden etujärjestöjen olisi demonstroitava aktiivisuutta paisuttelemalla avoimuusrekisterimerkintöjään, mutta palkansaajien etujärjestöjen ei.

Kuitenkin myös palkansaajajärjestöjen on demonstroitava aktiivisuuttaan ja performoitava vaikuttamista siinä missä yritysten.

Kasvava osa niiden jäsenistä ei ole valmiita muihin vaikuttamisen tapoihin, varsinkaan sellaisiin, jotka edellyttäisivät heiltä itseltään jotakin, kuten lakkoon menemistä. Tämä on erityisen korostunutta korkeasti koulutetuissa akavalaisissa liitoissa.

Samalla kuitenkin on totta, että yrityksillä ja niiden etujärjestöillä ja palkansaajilla on erilaisia keinoja vaikuttamisen työkalupakeissaan.

Työnantajat eivät juurikaan käytä työtaistelutoimenpiteitä, eli työnantajien tapauksessa työsulkuja, vaan luottavat muihin vaikuttamiskeinoihin.

Monessa työntekijäliitossa lakot ja niiden uhka sen sijaan ovat osa työkalupakkia, jolla vaikuttaa ei vain työehtoihin työnantajien osalta vaan myös laajemmin yhteiskunnallisesti.

Tämän työkalun käyttöä nykyinen hallitus on pyrkinyt patoamaan. Samalla asioista sopiminen neuvottelemalla keskusjärjestöjen välillä on vähentynyt, eikä korporatiiviseen päätöksenteon malliin, jossa järjestöjen välisillä neuvotteluilla oli merkittävä rooli lainsäädännön kehittämisessä, ole paluuta.

Tämä on ollut omiaan pakottamaan sopimiseen tottuneet järjestöt kehittymään vaikuttamisorganisaatioiden suuntaan.

Nuivaan suhtautumiseen voi olla monia syitä

On mahdollista, että työnantajien ja palkansaajien välillä ei olisi eroa perinteisemmissä institutionaalisissa vaikuttamisen kanavissa, kuten erilaisissa valtionhallinnon työryhmissä ja eduskunnan valiokuntakuulemisissa tai siinä, kuinka paljon lausuntoja tehtaillaan lausuntomenettelyssä olevista hankkeista.

Myös näissä formaalimmissa vaikuttamiskanavissa yritysten etujärjestöillä on kuitenkin etumatkaa palkansaajiin nähden. Tämäkään ei siis selitä eroa avoimuusrekisterin aktiivisuudessa.

Lähes kaikki lainsäädäntö vaikuttaa jollakin tavalla yrityksiin ja niiden liiketoimintamahdollisuuksiin.

Ei olekaan niin pientä toimialaa, ettei sen yrityksillä olisi etujärjestöä. Aina löytyy jokin yritys, jonka toimintaan aiottu lainsäädäntömuutos vaikuttaa tai jolla olisi intressiä vaikuttaa nykyisen sääntelyn muuttamiseen.

Palkansaajiin vaikuttaa kiinteämmin työ-, eläke-, sosiaaliturva- jne. lainsäädäntö, joten myös palkansaajajärjestöjen fokus on luonnollisesti rajatumpi. Tämä selitys on uskottavampi, samoin kuin se, että yrityksillä on enemmän resursseja kohdistaa vaikuttamiseen.

Tätä päästään avoimuusrekisterin perusteella arvioimaan tarkemmin kuluvan kalenterivuoden jälkeen, kun vaikuttajaorganisaatioiden tulee ilmoittaa taloudelliset tietonsa.

Taustakeskusteluissa muutamat palkansaajaliitot mainitsevat, etteivät eräiden ministeriöiden virkamiehet ole suostuneet tapaamaan heitä tällä hallituskaudella lainkaan.

Nuivaan suhtautumiseen voi olla monia syitä. Virkamiehen näkökulmasta riskinä on, että mikäli käynnissä oleviin hankkeisiin kriittisesti suhtautuvia tahoja tavattaisiin, tulisi yhteydenpito ilmoittaa avoimuusrekisteriin, jolloin myös poliittinen johto saisi siitä tiedon.

Vaikka virkamiehen oikeudellinen asema on vankka, osa virkamiehistä saattaa aprikoida, että on parempi olla tapaamatta tahoja, jotka eivät juuri nyt ole suosiossa poliittisella puolella, vaikka yhteydenpito kenties aikaisemmin olisi ollut molemminpuolisesti hyödyllistä – saavathan kaikki kuitenkin lausua mielensä sitten hankkeen lausuntovaiheessa ja tärkeistä asioista voi aina lähettää sähköpostin tai kirjeen.

Ne organisaatiot, jotka erikseen halutaan huomioida, voidaan myös kutsua valiokuntiin kuultavaksi ja siten osoittaa, ettei hanketta ole runnottu läpi antamatta myös vastakkaista kantaa edustaville organisaatioille tilaisuutta tulla kuulluksi.

Täällä valta on

Ehkä palkansaajajärjestöt lähestyvät yhtä aktiivisesti päättäjiä kuin työnantajajärjestöt ja pyytävät tapaamisia, mutta ovet eivät aukea? Tällöin sähköposti-, puhelin- ja pikaviestiyhteydenotoista voisi tehdä merkinnän avoimuusrekisteriin.

Organisaatioilla ei maineenhallinnallisista syistä kuitenkaan välttämättä ole kannustinta sisällyttää avoimuusrekisteri-ilmoitukseensa tietoa siitä, että on tiedustellut mahdollisuutta tapaamiseen, ja että tapaamista ei ole saatu. Vain harva mainitsee tällaisetkin yhteydenotot, vaikka itse tapaaminen ei ole toteutunut.

Jos osa yhteydenpidosta ei tule julki, kenen tulisi siis olla ilmoittava taho? Vaikuttajan vai vaikuttamisen kohteen? Voidaan ajatella, että ilmoittamisvelvollisuus kannattaa säätää sellaiselle taholle, jolla on suurempi intressi vaikuttamisen tulemiseksi julki, intressi vaikuttaa avoimelta tai ainakin olla jäämättä kiinni siitä, ettei ole ilmoittanut vaikuttamisesta.

Tupakkayhtiöiden ja muiden huonomaineisten toimijoiden tapauksessa sen paremmin alan yhtiöillä kuin vaikuttamisen kohteilla ei lähtökohtaisesti ole intressiä yhteydenpidon julkituloon, ellei päättäjä sitten tahtoisi käräyttää tupakkayhtiötä vaikuttamisyrityksistä.

Tupakkafirmat eivät mielellään viesti tekemisistään, koska tupakointi tiedetään vaaralliseksi. Sen sijaan monella muulla organisaatiolla on tarve näyttää olevansa aktiivinen vaikuttaja ja yhteiskunnallinen toimija.

EU:n avoimuusrekisterissä raportointivelvollisuus ei Suomesta poiketen ole lobbareilla, vaan lobbauksen kohteilla.

Näitä ovat komissaarit ja parlamentaarikot avustajakuntineen sekä ylimmät virkamiehet. Tämäkään ei ole ongelmatonta varsinkaan tapauksissa, joissa yhteydenpito on sisältänyt arvokkaan edun, kuten Suomessa tupakkafirmojen tapauksessa esimerkiksi ulkomaanmatkan (MTV 21.5.) tai sitten vain ihan perinteistä syöttämistä ja juottamista.

Lobbauksen jäämisen pimentoon voisi siis toisinaan ajatella olla molempien osapuolten etu.

Samaan aikaan on huomioitava, että päättäjälle (joilla tässä yhteydessä tarkoitetaan sekä poliitikkoja ja heidän avustajiaan että virkamiehiä) on hyödyksi, että hänellä ajatellaan olevan valtaa, koska se tuo lisää valtaa.

Valta on siellä, missä ihmiset ajattelevat sen olevan. Eräs vallan merkki on se, kuinka tavoiteltu päättäjä on.

Mitä useampi ja mitä vallakkaammaksi mielletty organisaatio on pitänyt päättäjään yhteyttä, sitä enemmän voidaan päättäjällä ajatella olevan valtaa. Eiväthän itsekin kiireiset isojen organisaatioiden johtajat, kuten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat, muuten tätä tapaisi.

Tämä ilmiö näkyy esimerkiksi EU:n avoimuusrekisterissä. EU:ssa päättäjät (joihin ilmoitusvelvollisuus kohdistuu) mielellään kertovat heitä lobanneen organisaation henkilön tittelin ja siten käytännössä sen, kuka heitä tapasi, jos kyse on esimerkiksi Nokian toimitusjohtajasta.

Pyöröovi-ilmiö

Valta ja vaikuttaminen on toki paljon muuta kuin teatteria ja performanssia. Se saattaa syntyä myös reaalisesti sitä kautta, että päättäjällä on mahdollisuus hankkia lobbareilta sellaista tietoa, jota muiden on työlästä saada.

Vaikuttaminen toimii myös molempiin suuntiin: vaikuttajat vaikuttavat päättäjiin, mutta myös päättäjät vaikuttajiin. Päättäjät ovat siten osa sitä rihmastoa, jossa päätökset syntyvät. He ovat formaaleja päättäjiä, mutta tosiasiassa yhteiskunnallinen tilaus tai perinteisen ja sosiaalisen median paine tehdä tiettyjä päätöksiä ei aina anna heille mahdollisuutta toimia toisin. Päättäjät tietävät, että myös osa ulkoparlamentaarisista ryhmistä on keskeisiä toimijoita suomalaisessa hajautetussa jälkikorporatiivisessa yhteiskuntamallissa.

Vaikuttajaorganisaatiot hyödyntävät asemaansa ja tietoaan auttaakseen vaikuttajia median ja muiden instituutioiden kautta edistämään erityisesti sellaisia hankkeita, jotka ovat heille ja heidän puolueilleen ja äänestäjäkunnalleen läheisiä.

Suomalaisessa järjestelmässä virka- ja avustajakunnasta ja päättäjien joukosta ponnistetaan usein vaikuttajakentälle ja päinvastoin.

Esimerkkeinä tästä pyöröovi-ilmiöstä ovat EK:n toimitusjohtaja Häkämies (entinen kokoomusministeri), kansanedustajana uransa jälkeen käväissyt SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly samoin kuin lukuisat vaikuttajaviestintätoimistoissa ja yritysten yhteiskuntasuhteissa uraa tehneet, kuten Mikael Jungner (entinen SDP:n puoluesihteeri, kansanedustaja, Kreabin lobbari ja YLE:n toimitusjohtaja ja jälleen nykyinen lobbari).

On harmaita eminenssejä, jotka vetävät naruista taustalla, mutta nykyisin sellainen rooli on entistä hankalampi.

Jos kukaan ei ole halunnut tavata poliitikkoa, avustajaa ja virkamiestä, voiko kyseessä olla vaikutusvaltainen taho? Vaikuttajaorganisaatiot saattavat alkaa pohtia, kannattaako tällaista tahoa tavata, kun muutkaan eivät tapaa.

Tällä tavalla huomio keskittyy muutamiin superpoliitikkoihin ja -virkamiehiin, joille kertyy valtaa sen ansiosta, keihin he pitävät yhteyttä. Juhliin ja muihin tapahtumiin on myös kiva saada kutsuja, joten kynnys on hyvin korkea kieltäytyä tällaisesta yhteydenpidosta.

Yritysmyynnin sukulainen

Vaikuttaminen ei ole maratonlaji, vaan limittäisten maratonien muodostama kudelma, jossa tuloksia saavutetaan usein vasta vuosien sinnikkäällä työllä.

Kuten yhteiskunnallisissa asioissa muutenkin, ei vaikuttamisessakaan ole usein jälkikäteen osoitettavissa, että juuri tietty taho olisi toimenpiteillään saanut aikaan jonkin muutoksen politiikassa.

Makeat vaikuttamisvoitot siintävät usein jossakin hamassa tulevaisuudessa ja niiden toteutuminen on epävarmaa.

Mitattavien tulosten puutteessa mitataan usein toimenpiteitä. Vaikuttamistyö on siinäkin mielessä yritysmyynnin sukulainen, että onnistumisia tulee harvoin, mutta ne ovat toteutuessaan suuria. Myyntityössä mitataan aktiviteetteja, eli puheluita, sähköposteja, tapaamisia, tarjouksia ja niin edelleen.

Samoin vaikuttajaorganisaatiot esittelevät kernaasti aktiviteettejaan: säädösvalmistelun ja muiden valtioneuvoston hankkeiden työryhmien jäsenyydet, annetut lausunnot, eduskunnan valiokuntakuulemiset, mediaosumat sekä oma aktiivisuus ja tavoittavuus sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa.

Avoimuusrekisteri on tuonut tähän yhden tason lisää. Avoimuusrekisteri on siinä mielessä demokraattisempi kuin osa yllä mainituista virallisista vaikuttamisen kanavista. Valtioneuvoston hankkeiden työryhmiin ja eduskunnan valiokuntakuulemisiin kutsutaan, ei ilmoittauduta.

Avoimuusrekisterin avulla ne vaikuttajaorganisaatiot, jotka haluavat antaa itsestään vaikuttavan kuvan, voivat tehdä niin listaamalla halutessaan jokaisen päättäjän, johon ovat törmänneet. Tätä näkyy erityisesti kansalaisjärjestöjen parissa, joista osa on ilmoittanut tavanneensa lähes kaikki kansanedustajat kasvokkain ja ministerit kasvokkain useampaan kertaan huhtikuun 2024 jälkeen.

Avoimuusrekisteri-ilmoitus on itsessään viestintää, jonka avulla voi rakentaa organisaatiostaan kuvaa uskottavana toimijana ja haluttuna kumppanina.

Esimerkiksi kun vaikuttajaviestintäfirma Blic Oy järjesti 10-vuotisjuhlansa, oli osallistujien joukossa 20 keskeistä päättäjää neljästä eri puolueesta, muun muassa seitsemän kansanedustajaa ja lisäksi valtiovarainministeri, sosiaaliturvaministeri ja pääministeri.

Kaikki sellaisia keskeisiä korkean tason päättäjiä, jotka on avoimuusrekisterilain mukaan mainittava nimeltä.

Tilaisuus lukeutuu avoimuusrekisterilain 5 :n tarkoittamaan lobbarifirman asiakassuhteen ulkopuolella tapahtuvaan vaikuttamistoiminnan kohteisiin kohdistuvasta yhteydenpidosta, jossa vaikuttamistoiminnan neuvontaa harjoittavan pyrkimyksenä on vaikuttamistoiminnan neuvonnan harjoittamista hyödyttävien yhteyksien luonti vaikuttamistoiminnan kohteisiin tai tietojen vaihto vaikuttamistoiminnan kohteiden kanssa.

Blicin tuli luonnollisesti ilmoittaa avoimuusrekisterilain tarkoittamat kohteet, jotka osallistuivat juhlaan, mutta aiheeksi se olisi voinut kirjoittaa jotakin muuta. Blic erityisesti siis halusi kertoa saaneensa eturivin päättäjiä juhliinsa.

Kun kilpaileva lobbarifirma Rud Pedersen puolestaan järjesti omat kymmenvuotisjuhlansa, osallistui juhliin vähintään yhdeksän päättäjää, mutta vain neljä sellaisia keskeisiä tahoja, jotka on mainittava nimeltä.

Yksikään heistä ei ollut ministeri, ja vain kaksi oli kansanedustajia. Lobbarifirmojen päättäjäpippalokisassa Blic veti siis tällä kertaa pidemmän korren.

Rekisterin ensisijainen käyttötapa

Avoimuusrekisteristä löytyy myös vastakkaisia esimerkkejä: osa organisaatioista ilmoittaa lähestyneensä päättäjiä saadakseen puhujan järjestämäänsä tilaisuuteen. Kun saman tilaisuuden puhujapyyntö on lähetetty useille eturivin päättäjille, mutta puheita pidettiin vain yksi, on ilmeistä, että organisaatio on lähestynyt useita päättäjiä, ennen kuin on tärpännyt.

Kiireisten päättäjien ajasta kilpailevat monet organisaatiot, ja päättäjät joutuvat arvottamaan tilaisuuden ja organisaation heille ja heidän edustamalleen agendalle tuomaa arvoa.

Päättäjät eivät ehdi esiintymään jokaiseen tilaisuuteen, johon heitä pyydetään. On siksi luonnollista, että organisaatio kuin organisaatio joutuu lähestymään useita päättäjiä ennen kuin tärppää.

Useimmat organisaatiot eivät kuitenkaan halua tehdä tästä numeroa ja jättävät siksi ilmoittamatta, keiltä saivat pakit, ja ilmoittavat tällaisissa tapauksissa vain sen tahon, joka lopulta saatiin tilaisuuteen puhujaksi.

Mikäli kohteita on tavattu työn merkeissä, voidaan siitä kirjata avoimuusrekisteriin oma aiheensa, jossa kerrotaan, mitä tapaaminen koski.

Tämä onkin avoimuusrekisterin ensisijainen käyttötapa. Tapaamiset ovat kuitenkin vain tapaamisia ja asioita on paljon helpompaa hoitaa, jos päättäjiin on mutkattomat suhteet myös muutoin kuin virallista väylää.

Mikäli päättäjiä saadaan vaikuttajaorganisaation vappu- tai kesäjuhliin, rapujuhliin tai pikkujouluihin, saadaan avoimuusrekisterin avulla nämäkin tarvittaessa esille, koska ne voidaan ilmoittaa omina aiheinaan.

Vapaamuotoiset tilaisuudet eivät useinkaan ole pääasiallisia yhteydenpidon tapoja, vaikka niitä voikin tämän tästä olla, vaan asiat hoidetaan tapaamisissa tai jos suhde on hyvä ja asian laatu sen sallii, muita viestintävälineitä hyödyntäen.

Valottamalla paitsi virallisia tapaamisia, myös vapaamuotoisempaa suhdetoimintaa avoimuusrekisteri avaa sellaista yhteydenpitoa, josta Suomessa ei aikaisemmin ole ollut tietoa saatavilla.

Lue myös:

”Nostan jokaiselle hattua” – Suomen vaalidatassa numerot muuttuvat analyyseiksi