Tutkija Sandberg: Väliportaan demokratian pelko vie sote-uudistuksen umpikujaan

Åbo Akademin tutkija, pohjoismaisiin rakenneuudistuksiin perehtynyt Siv Sandberg ei ole yllättynyt, että sote-lain valmistelu on ajautunut vaikeuksiin, vaikka puoluejohtajat pääsivät keväällä sopuun uudistuksen laajoista linjoista.

– Ratkaisuvaihtoehdot ovat huonoja kompromisseja, koska meillä ei ole aluetason demokraattisia toimijoita vaaleineen ja verotusoikeuksineen. Kun on vain yksi palikka, kunnat, jota voidaan liikutella, niin ratkaisut ovat vaikeita, Sandberg sanoo.

– On paradoksaalista, että meille on tulossa metropolivaalit, vaikka metropolihallinnon tehtäväkenttä on paljon suppeampi kuin tulevien sote-alueiden.

Nyt valmistelussa oleva malli perustuu jättimäisiin sote-alueisiin, joilla olisi palveluiden järjestämisvastuu. Sote-alue tilaisi palvelut tuotanto-alueilta, jotka olisivat joko kuntia tai kuntayhtymiä. Sandbergin mukaan tuloksena olisi nykyjärjestelmää monimutkaisempi malli, vaikka tarkoituksena oli yksinkertaistaa rakennetta.

– Siinä mielessä tämä on tyypillistä suomalaista hallinnon uudistamista. Luodaan uutta, mutta ei pureta vanhaa.

– Ymmärrän rakenteilla olevan järjestelmän terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kannalta, mutta sitä en ymmärrä, miksi myös sosiaalihuollon palveluista päättäminen vietäisiin kauas lähitasolta. Monissa maissa on viime vuosina palautettu sosiaalipalveluja kunnan lähipalveluiksi, Sandberg sanoo.

Kolme parempaa vaihtoehtoa

Jättimäiset sote-alueet eivät olisi kansainvälisesti tarkastellen Sandbergin mukaan mikään erikoisuus.

– Erikoista on niiden rakentaminen kuntayhtymiksi. Tälläiset rakenteet ovat yleensä joko valtion ylläpitämiä tai sitten ne perustuvat vaaleihin ja verotusoikeuteen.

Sandberg näkee kolme selkeämpää ja parempaa vaihtoehtoa nyt valmistelussa olevalle mallille.

-Nämä viisi sote-aluetta voisivat olla valtionhallinnon toimielimiä, kuten Norjassa. Toinen vaihtoehto olisi, että sote-alue perustuisi demokraattisiin päätöksentekoelimiin ja verotusoikeuteen. Kolmas olisi se, että palvelut rakentuisivat enemmän yksityisten palveluntuottajien varaan, jolloin alue olisi neutraali tilaaja, joka määrittäisi palvelun tason ja hinnan. Kansalaiset voisivat sitten valita yksityisen ja julkisen palvelun väliltä.

Maakäräjämalli toimii melko hyvin

Suomalaisessa keskustelussa on usein viitattu usein Ruotsiin, jossa terveydenhuolto on vaaleihin ja verotusoikeuteen perustuvien maakäräjien vastuulla. Olisiko Ruotsin-mallin kopioitavissa Suomeen?

– Ruotsin järjestelmä toimii kohtalaisen hyvin. Oikeiston puolella on välillä halua purkaa järjestelmä, siirtää erikoissairaanhoito valtiolle ja rakentaa alempi terveydenhuolto yksityisten palveluntuottajien varaan.

– Nykyiselle demarijohtoiselle hallitukselle maakäräjät kelpaavat varmasti ihan hyvin. Ruotsissa keskustellaan tätä nykyä enemmän maakäräjien lukumäärästä kuin itse järjestelmästä. Nyt maakäräjäpiirejä on 20, mikä on varmasti liikaa.

Euroopassa ei ole Siv Sandbergin mukaan tällä hetkellä mitään erityistä trendiä sen suhteen, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi järjestää.

– Julkisen talouden erittäin kireä tilanne on vetänyt kehittämishankkeet jäihin. Jonkin verran on nähtävissä kehitystä siihen suuntaan, että palveluja siirretään takaisin kuntatasolle. Näin on käynyt muun muassa Hollannissa ja Saksassa.

– Suomessa erikoinen piirre on kuntayhtymien paluu. Niistä on pyritty eroon jo vuosikymmenet, mutta nyt niitä on tulossa roppakaupalla lisää, Sandberg ihmettelee.