Tutkimus: Poliitikkojen ja virkamiesten välinen epäluottamus on merkittävä ilmiö kunnissa – Epäilyksiä tiedon oikeellisuudesta, epäselviä valtasuhteita, huonoja henkilökemioita

Poliitikkojen ja virkamiesten välillä esiintyy epäluottamusta niin valtion kuin kuntien tasolla, selviää Helsingin yliopiston tuoreesta väitöskirjasta. Epäluottamus on molemminpuolista, eli poliitikot kokevat epäluottamusta virkamiehiä kohtaan ja vastaavasti virkamiehet poliitikkoja kohtaan. Poliitikkojen ja virkamiesten välillä on silti huomattavasti enemmän luottamusta kuin epäluottamusta.

– Epäluottamusta voi esiintyä kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa, mutta valmisteluvaihe on epäluottamuksen syntymisen ja esiintymisen kannalta kriittisin, sanoo väitöskirjan tehnyt valtiotieteiden maisteri Mervi Katainen yliopiston tiedotteessa.

Tutkimuksessa löydettiin poliitikkojen ja virkamiesten väliseen epäluottamukseen lukuisia erilaisia syitä. Näitä olivat esimerkiksi epäilykset tiedon oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta, tietovuotojen pelko, poliitikkojen ja virkamiesten välisen roolituksen sekoittuminen, epäselvyydet valtasuhteissa sekä henkilökemiaongelmat.

Katainen muistuttaa, että epäluottamuksen esiintymisessä on suuria organisaatiokohtaisia eroja. Epäluottamus liittyykin vahvasti organisaatioiden vakiintuneisiin toimintakulttuureihin ja toimintatapoihin.

Katainen tarkasteli tutkimuksessaan poliitikkojen ja virkamiesten välistä epäluottamusta ilmiönä, epäluottamuksen syitä ja seurauksia sekä mahdollisia keinoja vähentää epäluottamusta. Tutkimus on toteutettu valtion ja kuntien tasolla. Se perustuu suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten haastatteluihin, minkä lisäksi siinä on käytetty aineistona poliitikkojen ja virkamiesten välistä epäluottamusta käsitteleviä lehtijuttuja.

Epäluottamuksella on tutkimuksen mukaan paljon haittavaikutuksia: päätöksentekoprosessien hidastuminen, valmistelun laadun heikkeneminen ja kustannusten lisääntyminen. Lisäksi huono ilmapiiri ja toimijoiden välinen epäluottamus heikentävät työhyvinvointia.

– Toisaalta epäluottamuksella on tärkeä rooli toimijoiden välisen valtatasapainon ylläpitäjänä ja järjestelmän toimivuuden varmistajana, Katainen sanoo.

Aihe esillä esimerkiksi kuntajohtajien erottamisten yhteydessä

Poliitikkojen ja virkamiesten välisestä epäluottamuksesta on puhuttu paljon julkisuudessa, ja ilmiön koetaan kasvaneen 2000-luvulla. Kunnissa epäluottamus on ollut esillä muun muassa lukuisten kunnanjohtajien erottamisprosessien yhteydessä. Vaikka poliitikkojen ja virkamiesten välinen epäluottamus on ollut säännöllisesti otsikoissa, ei poliitikkojen ja virkamiesten välistä epäluottamusta ole juurikaan aiemmin tutkittu.

Poliitikkojen ja virkamiesten välisen haitallisen epäluottamuksen vähentämiseen ja luottamuksen lisäämiseen pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota julkisen hallinnon toimintakyvyn varmistamiseksi.

Kataisen mukaan olennaisimmat keinot epäluottamuksen vähentämiseksi ovat avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen sekä poliitikkojen ja virkamiesten välisten roolien ja toimivaltasuhteiden selkiyttäminen.

– Haluan tutkimuksellani herättää keskustelua poliitikkojen ja virkamiesten välisestä epäluottamuksesta ja epäluottamuksen vaikutuksista poliittisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen. Uskon, että ilmiön tunnistaminen ja syiden ja vaikutusten ymmärtäminen ovat edellytyksiä sille, että epäluottamukseen voidaan puuttua, Katainen sanoo.