Vuosikymmenien kunnalliselämästä luopunut Pekka Sauri ei käytä psykologisia aseita päätöksenteossa: ”Paras argumentti voittaa”

Tiina Isotalus ja Jyrki Liikka, teksti

Pekka Saurin (vihr.) on yksi valtuutetuista, jonka viimeinen kokous on kevään kunnallisvaalien jälkeen takanapäin. Sauri ei hakenut jatkokautta, vaikka Helsingin kunnallispolitiikassa hän ehti olla monessa mukana vuodesta 1984 lähtien. Nykyään tietokirjailijana ja hallitusammattilaisena toimiva Sauri työskenteli Helsingin apulaiskaupunginjohtajana 2003–2017.

Vuosikymmenet valtuutettuna ovat antaneet Saurille hyvän näkökulman, miten suomalainen paikallisdemokratia toimii.

– Se on opettanut yhteistyötä, joka on välttämätöntä, jotta päätöksiä saadaan aikaan, sanoo Sauri.

Saurin mukaan valtuuston kokouksia seuraavien kansalaisten silmissä valtuustotyöskentely saa helposti hiukan vääristyneen merkityksen.

Päätöksiä on valmisteltu etukäteen muissa elimissä, ja lopullinen päätös nuijitaan pöytään valtuustossa. Asiat etenevät virkamiesvalmistelun kautta lautakuntatasolta kunnanhallitukseen ja sieltä valtuustoon.

– Päätöksenteon osuudet, jotka ovat siellä alkupäässä, ovat varsin rauhallisia ja asiassa pysyviä. Yhtä lailla eduskunnassa asia on käynyt läpi pitkän prosessin ennen lopullista päätöskokousta.

Psykologinen manipulointi ei kuulu tapoihin

Positiivisuuden perikuva Sauri löytää valtuutetuista jonkin verran ärsyttäviäkin piirteitä.

– Sellainen pysyvä ärsyttävä piirre on se, että pidetään puheita omille, esiinnytään omille äänestäjille. Tämmöinen performatiivinen ulottuvuus antaa yleisölle keskustelusta riitaisan ja kärjistyneen kuvan.

Kuntapolitiikan lisäksi suomalaiset ovat oppineet tuntemaan Saurin myös tunteiden ymmärtäjänä ja sanoittajana. Psykologi Sauri ei kuitenkaan halua ryhtyä manipuloimaan päätösprosessia, vaikka psykologisia työkaluja tähän löytyisikin.

– Olen yrittänyt mahdollisimman tiukasti pysyä parhaan argumentin periaatteessa. Silloin kun on mahdollista vaikuttaa päätökseen, yritän perustella omaa näkemystäni mahdollisimman vankasti ja toivoa, että perustelut vaikuttavat muihinkin.

Sosiaalisen median irvikuva

Sauri on edelleen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, hänellä on X:ssä 145 000 seuraajaa.

Apulaiskaupunginjohtajana ollessaan hän asetti someen suuria toiveita ja yritti valjastaa sosiaalista mediaa myös kaupungin viestintään.

– Kyllä se toimikin ja sain kiitosta siitä, että yritin sijoittaa asioita kokonaisuuksiin ja kertoa asioista ennalta.

Sauri huomauttaa, että sosiaalisen median ongelma on lähinnä se, että se ei ole sosiaalista, vaan sitä käytetään lähinnä faksina.

– Sitä käytetään hyvin perinteiseen yksisuuntaiseen tiedottamiseen eikä keskusteluun. Tämähän on sosiaalisen median irvikuva. Alun perin sosiaalisen median koko idea oli, että ihmiset voisivat käydä dialogia toistensa ja myös päättäjien kanssa.

Valtuusto jäi, vaikuttaminen jatkuu

Ennen viime kevään kuntavaaleja neljäkymmentä vuotta Helsingin politiikassa ollut Sauri, 71, kävi henkilökohtaisen painiottelun. Jossain kohtaa kenttä pitää pystyä jättämään nuoremmille.

– Kannattaa lopettaa silloin, kun siitä vielä pystyy itse päättämään. Tunnetaan surullisia tapauksia siitä, että ihminen ei oikein osannut lopettaa ajoissa enkä halunnut olla yksi heistä.

– Rupesin ajattelemaan, että olen ikään kuin tehnyt sen mikä on tehtävissä poliittisessa päätöksenteossa. Maailmaan ja tulevaisuuteen vaikuttamisen tapoja on muitakin. Ajattelin nyt keskittyä niihin.

Kuntapolitiikan kiemuroita ex-alivaltiosihteeri Jyrki Liikan ja Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Isotaluksen ruotimana. Sisältää byrokratiaa, narinaa ja katastrofeja. Tuottajana Sami Kuusela. Julkaisija Kuntalehti. Kuva: Tommy Pohjola

Kuuntele kaikki Päättävät elimet -jaksot Kuntalehden nettisivuilta

Seuraa Päättävät elimet -kuntahupailun sisältöjä ja tekemistä myös somessa.