Hanna Kuisma: Kunnat haluavat eroon leipäjonoista

Leipäjonoissa ihmiset seisovat yleensä ulkona. Vantaan Yhteisen pöydän projektipäällikön Hanna Kuisman mielestä ihmisiä ei saa seisottaa pakkasessa, sillä se on ”ihmisarvoa alentavaa ja leimaavaa”. Hänestä ruoka on jaettava sisätiloissa ja mieluiten yhteisöllisinä aterioina.

Kuisma on Yhteisen pöydän ja Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston projektin päällikkö. Sitra on nostanut Yhteisen pöydän valtakunnallisen ruoka-avun ja kestävän kehityksen malliksi. Yhteinen projekti sai äskettäin nimen Hukaton Vantaa.

Yhteisen pöydän mallissa hävikkiruokaa jaetaan tarvitseville. Mallia sovelletaan kymmenelle alueelle ensi kesään mennessä. Kiinnostuneita kuntia on, etujoukoissa Järvenpää, Helsinki, Espoo, Turku, Lahti ja Tampere.

Pitkälti siksi, että kunnat haluavat eroon leipäjonoista, Kuisma sanoo.

Ruoka-apua jakavissa pisteissä jaetaan ruokakasseja tai tarjotaan hävikkiruoasta tehty ateria. Osa tekee kumpaakin.

Vantaalla hävikkiruokaa tulee viikossa keskimäärin 20 000 kiloa. Kaupungin työntekijät keräävät syömäkelpoista hävikkiä kaupoista, tehtaat ja tukut toimittavat sitä suoraan isoon hävikkiterminaaliin Koivukylään.

Hävikkiruoka päätyy 65 järjestölle sekä seurakunnalle ja kaupungin toimipisteisiin, kuten asukastiloihin. Viikoittain ruokaa saa yli 5 000 ihmistä.

Rahoittajina ovat Vantaan kaupunki ja seurakuntayhtymä.

Kuismalle sanotaan usein, että eikö ole hienoa, kun hävikkiruoka päätyy köyhien ihmisten pöytään. Siihen hän toteaa ”kyllä ja ei”.

Kyllä siksi, että köyhät ihmiset saavat ruokaa ja hävikkiruoka päätyy hyödyksi.

Ei siksi, että suomalaiset jakautuvat. Valtaosa kansasta valitsee ruokansa, loput hakevat ”jämät tietystä paikasta”. Yhdet maksavat, toiset saavat almuja. Kuisman mielestä se ei ole oikein, sillä ihmistä ei saa tehdä avusta riippuvaiseksi.

TEKSTI: PÄIVI ÄNGESLEVÄ

Lue Hanna Kuisman haastattelu kokonaan tuoreesta Kuntalehdestä.