Sote-kustannuksille on asetettava yläraja
Sote-uudistus kaipaa poliittisten päättäjien asettamia selkeitä kustannustavoitteita. Pelkkä kustannusten hillintä ei riitä, vaan nyt kaivataan selkeää kustannuskattoa. Kustannuskaton myötä sote-uudistuksella voidaan saavuttaa jopa 2,6 miljardin euron säästöt. Aalto-yliopiston tuoreessa raportissa arvioidaan ilman kustannustavoitteita nykyisen menon jatkuvan.
– Sote-uudistuksessa tarvitaan nyt tavoitteita. Ilman taloudellista ylärajaa nykyinen meno jatkuu. Tavoitetaso on määriteltävä tavoiteltavana rationointihyötynä. Se on poliittisten päättäjien tehtävä, raportissa todetaan.
Tänään julkistetussa raportissa korostetaan, että sote-uudistuksen kautta luotavan uuden palvelujärjestelmän tulee olla kansakunnan taloudellista kantokykyä vastaava. Kestävyysvaje ei nykymenolla umpeen kuroudu.
Tavoitetaso selväksi
Poliittisesti määritelty sote-alueiden kustannusten tavoitetaso olisi se rahoituksen ohjenuora, joka kulut voi aisoihin saada. Raportissa esitetään rahoitusmallia, jossa järjestämisalueet keräisivät kunnilta kapitaatiopohjaisen maksuosuuden, jonka perustaso määräytyy valtakunnallisesti tehokkaimpien alueiden mukaan. Rahoituksen kasvu voisi raportin mukaan olla sidottu elinkustannusindeksiin tai bruttokansantuotteen kasvuun.
Valtion tuki kunnille olisi sidottu sote-alueille yhteiseen perusmaksuun. Sote-alueet ja tuottamisvastuussa olevat kunnat eivät saisi myöskään ottaa lainaa tappiollisen toiminnan kattamiseen. Siirtymäaikaa uuden mallin käyttöönottoon toki esitetään.
– Kunnilta perittävää summaa voitaisiin tarvittaessa tarkistaa esim. tarvekertoimilla, kuten sote-järjestämislaissa on ehdotettu. Nykyistä pienempi rahamäärä pakottaisi järjestämisalueet ja tuotantovastuualueet aidosti rakenteellisten uudistusten tielle, raportin johtopäätöksissä arvioidaan.
Toki raportissa annetaan alueille mahdollisuus toimia myös kalliimmin, mutta valtiolta ei enää apuja ”liian korkeaan” palvelutasoon tulisi.
– Kunnallisen ja alueellisen itsehallinnon nimissä sote-alueille olisi voitava antaa oikeus kerätä lisämaksu korkeampaa palvelutasoa varten. Ehdottamamme malli ehkäisisi myös sen, että muiden alueiden tai kuntien, tai valtion eli meidän kaikkien, tulisi maksaa jonkin alueen haluttomuus rationalisoida omat sote-palvelunsa tehokkaimpien tasolle.
Eksotesta esimerkkiä
Raportin yhteydessä esitetyissä laskelmissa tutkijoiden laskemat säästöt ja rationalisointihyödyt vaihtelevat 1-2,6 miljardin euron välillä. Suurimpiin säästöihin päästäisiin, mikäli koko maassa päästäisiin Eksoten toimintamallin kaltaisiin lukuihin. Raportti pitää sisällään myös kuntakohtaiset laskelmat eri kustannustasoilla.
Haja-asutusalueiden rahoituksessa tulisi ottaa huomioon muuta maata korkeammat järjestämiskustannukset Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan haja-asutusalueilla. Raportin johtopäätöksissä huomautetaan, että kunnan sote-kustannuksia arvioitaessa on laskettava mukaan koko palvelusektori. Kapitaatiomaksua suunniteltaessa on huomioita kustannuksia keventävät tekijät, kuten työterveyshuolto ja sairasvakuutuspohjainen palvelujen käyttö.
Tutkimus on tehty osana yhdeksän sairaanhoitopiirin ja Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamaa Tunnuslukuprojektia Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitoksessa sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa arkkitehtuurin laitoksessa Sotera-instituutissa. Hankkeen johtaja on professori Teemu Malmi ja tutkijoina KTM Petra Kinnula, DI, KTM Iiris Riippa, sekä professori Erkki Vauramo.
Tutkimusraportti kokonaisuudessaan
Katso myös Kunta.tv:n haastattelut aiheesta > Teemu Malmi / Antti Mykkänen