Tutkimus: Sote-integraatio on mahdollinen – mutta siihen vaaditaan tahtoa
Tuusulan sote-johtajan Pirjo Vainion tutkimuksessa mallinnettiin soten tuotantorakenteita niillä kriteereillä, joita hallitus on asettanut sote-uudistukselle. Integraatio on mahdollista saavuttaa, mutta se edellyttää merkittävää muutosta organisaatiokulttuurissa.
Aito horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteessa on mahdollista saavuttaa, jos vain halua siihen löytyy, päättelee Tuusulan sosiaali- ja terveystoimen johtaja Pirjo Vainio palvelurakenteita käsittelevässä tutkimuksessaan.
Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa Vainion opinnäytetyönä tehdyssä Tuotantorakenteen mallit ja palvelujen organisoituminen sosiaali- ja terveydenhuoltoalueella -tutkimuksessa kuvattiin neljä tuotantorakenteen mallia: 1) maakuntamalli, 2) maakunta-lähialuemalli, 3) integroitu malli ja 4) lähialuemalli.
Vainion työssään hahmottelemalle maakuntamallille ominaista on, että palvelut ovat totaalisen keskitetysti organisoituja ja johdettua, ne ovat siiloutuneet tarkkarajaisina ja niiden keskittämisen perusteena on professiolähtöinen toiminta.
– Seurauksena on, että valta keskittyy ylimpään johtoon. Toimintaa ohjaa monopolinäkemys optimaalista palvelurakenteesta, äärimmilleen yhtenäistävistä toimintatavoista ja toimintamalleista. Riskinä on vahvasti standardoitu palvelu, joka ei välttämättä kohtaa asiakkaan palvelutarvetta, tutkimuksessa todetaan. Tutkimuksen johtopäätöksissä tällaisen mallin todetaan olevan vastoin maan hallituksen tavoitteita.
Integroitu malli toimivin
Tuotantorakennemallien perusteella tutkimuksessa johdettiin myös mahdolliset palveluorganisaatioiden arkkityypit. Ehyestä palvelukokonaisuudesta oli esimerkkinä ikäihmisten palvelut.
Vainio lähestyi aihetta sen pohjalta, mitä hallitus on linjannut toimintasuunnitelmassaan. Suunnitelmassa tavoitellaan ”palveluketjujen saumatonta kokonaisuutta ja toimivampia peruspalveluja”.
Vainion tutkimuksen perusteella hallituksen kriteerien mukaiseksi parhaaksi malliksi osoittautui kuvattu integroitu malli, joka mahdollistaisi perustason ja erityistason palvelujen sekä sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen käytännönläheisen yhteensovittamisen.
Organisaatiokulttuurin
pitää muuttua
Ehyestä palvelukokonaisuudesta esimerkkinä tutkimuksessa on ikäihmisten palvelut, joissa tyypillisesti yhdistyvät terveys- ja sosiaalipalvelut samanaikaisesti, ja toimivat palveluketjut erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä ovat erityisen tärkeitä.
– Esimerkki osoittaa integraation haasteet – ja mahdollisuudet. Viesti on, että palveluketjujen toteuttaminen ei ole mitenkään helppo asia, Pirjo Vainio sanoo Kuntalehdelle.
Vainion mukaan myös aito integraatio ehyissä palvelukokonaisuuksissa ja asiakkaan palveluketjuissa on mahdollista. Se kuitenkin edellyttää, että muutetaan totuttuja ajattelutapoja, että joku palvelu kuuluu terveyspalveluille ja joku mielenterveyspalveluille.
– Lähestymistapa voisi olla toisenlainen: asiakkaan näkökulmasta kun ajatellaan, palvelut organisoituvat toisella tavalla. Ja se on iso juttu organisaatiokulttuurisesti, jos tällaiseen mennään.
Tutkimuksessa on annettu esimerkki vaadittavasta organisaatiokulttuurisesta muutoksesta : ”Mikäli kotona asumisen mahdollistaminen on palvelujen organisoitumisen perusperiaate, niin se tarkoittaa palvelujen statuksessa sitä, että ikäihmisten palvelut luovat ensisijaisen perustan ihmisen elämiselle ja terveyspalvelut siirtyvät keskiöstä tukipalvelujen asemaan. Näin ollen kotona asumisen mahdollistaminen perusperiaate mullistaisi asiakaskeskeisen palvelujen organisoitumisen.”
Vainio toivoo, että muutoksessa kyettäisiin objektiiviseen suhtautumiseen ja näkemyksellisyyteen.
– Meillä on avoimet ovet, kaikki on ihan mahdollista.
Haveri: Integroitu malli
hyvin perusteltu
Vainion tutkimuksessa integroitu malli perustuu tuotantorakenteen dimensioon hajautettu ja palvelutoiminnan osalta maakuntatasoon. Painopiste on isommissa kokonaisuuksissa, mutta niitä ohjaa hajauttamisen periaate.
Tutkimuksessa päätellään, että kun integraatio toteutetaan tosiasiallisesti palveluketju- ja palvelukokonaisuustasolla, vaikutus ulottuu myös ylemmille tasoille, kuten palvelujen verkostoon, palveluorganisaation ja tuotantorakennemallien toteutustapoihin.
– Maakuntamallin mukainen keskitetty ja tiukkarajainen palvelujen tuotantorakenne edellyttää palveluketjuilta vahvaa koordinaatiota. Näin ollen integraatiota ylläpidetään kenties keinotekoisilla toimenpiteillä kuten esimerkiksi työryhmillä, johtopäätöksissä todetaan
– Integroitu tuotantorakennemalli sisältää jo itsessään palvelujen organisoinnin yhdistämisen ja saumattomuuden ideologian.
Kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta pitää Vainion työtä hyvin systemaattisena.
– Lopputulemana suositeltu integroitu malli on hyvin perustelu, Haveri sanoo.
Integraatiosta on jo
toimivia esimerkkejä
Valinnanvapautta pohtineen professori Mats Brommelsin työryhmän suosittama malli, jossa asiakas valitsisi sosiaali- ja terveysasemansa joka puolestaan toimisi myös palveluiden ”portinvartijana”, osuu tutkimuksen malleista lähimmäs maakunta-lähialuemallia.
– Ominaisuuksien perusteella voitaisiin arvioida, että suur-sote-asemista tulee autonomiahakuisia yksiköitä ja mahdollisesti toisistaan eristäytyviä yksiköitä, Vainio sanoo.
Kuntaliiton sote-yksikön johtaja Tarja Myllärinen arvioi, että integraation toteutuminen monituottajamallissa ja valinnanvapauden maailmassa on merkittävästi haastavampaa.
– Integraation toteuttaminen edellyttää toisenlaisia toimia. Julkisen palvelun integraatio on toteutettu esimerkiksi Eksotessa tai Kainuussa. Niissä edetään kohti tavoitteita, joita sekä vertikaaliselle että horisontaaliselle sote-integraatiolle on asetettu.