“Ei ole sellaista kertaa, etteikö sydämeni lämmöstä nyrjähtäisi”, kuvailee Petteri Löppönen rakasta paikkaa

1. Seuraat päivittäin uutisia eri puolilta Suomessa, mutta millä seudulla on sinulle itsellesi erityinen merkitys Petteri Löppönen?

– Sydämessäni on erityisen lämpöiset koloset kahdelle suomalaiselle seudulle. Toinen on synnyinseutuni Pirkanmaa ja tarkemmin Orivesi, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Tuo kumpuileva pohjoishämäläinen maisema soi sielussani ainutlaatuisen kauniina. Mutta ehkä lienen tässäkin suhteessa hieman outo!

2. Missä juuresi ovat?

– Siitä huolimatta, että olen rääkäissyt ensimmäisen kerran kuuluvasti sarjakuvapitäjä Mämmilässä, koen sydänjuuriltani olevani kuitenkin Etelä-Savosta, Puumalasta ja siellä pienestä Ryhälän kylästä. Ryhälän kylässä sijaitsee isäni synnyinkoti. Ei ole sellaista kertaa, etteikö sydämeni lämmöstä nyrjähtäisi, kun auton nokka kurottelee isäni kotikylän rajamaita kesämökkimatkan lähetessä päätepistettään. Ryhälä muistuttaa minua myös siitä, kuinka isovanhempieni Suomi onnistui selviämään paitsi uhrauksilla myös sinnikkäällä väännöllä kohti tulevaisuuttaan. Siinä on meille tässä hetkessä asennetta opittavaksi.

3. Miten juuresi tai kotiseutusi näkyvät sinussa ja elämässäsi?

– Suhteeni synnyinseutuun on päässyt harmittavasti rapautumaan, sillä elämän polut ovat kulkeneet jo pitkään muissa maisemissa. Oikeastaan suhde on enää lähinnä pankkiin! Mutta oikeasti, Oriveden seutu kulkee minussa esimerkiksi tavassani puhua: puhekieli on melko puhtaanlainen, vahvaa murretta ei sieltä ole tarttunut jäänyt. Tamperelaisen puheenparren vääntäminen käy tosin melko lailla helposti, kuten kanssakulkijani ovat ehkä saaneet huomata. Savokin kuuluu sävyssä. Luikautan ”miän” aika sukkelaan, vaikka olen Hämeessä varttunut. Sanokaapa nyt, mitä siitä tulee, kun yhdistetään hämäläisyys ja eteläsavolaisuus yhteen immeiseen? Voiko olla yhtä aikaan vaatimaton ja harkitseva sekä letkeä ja nopea? Tässä sitä ollaan.

4. Mikä paikka on sykähdyttänyt sinua erityisesti?

– Oulu! Ehdottomasti Oulu! Jo ensimmäisellä käyntikerralla ällistyin siitä valtavasta polkupyörien määrästä ja vahvasta pyöräilykulttuurista. Oulu edustaa minulle myös vahvaa uskoa omaan pystyvyyteen, vetovoimaan ja tulevaisuuteen, ei haittaa, vaikka sijaittaisiin etäällä etelän kaupungeista ja valtavirrasta. Oululainen identiteetti kantaa valoisaa soihtua! Ei vaadita montaa sanaa, kun jo toisensa löytäneet ”kärpät” virkkovat, että ”nuin” mennään ja että montako ”kilua” tarvitaan jauhoja. Upea kaupunki, upeita ihmisiä. 

 5. Millainen olisi unelmiesi kotiseutu, sellainen täydellinen kylä tai kaupunki?

– Haluaisin, että tulevilla polvilla olisi mahdollisuus katsoa aamujensa kajoa ympäristössä, jossa ihmiset arvostavat toisiaan, ihan jokaista ja näkevät lähimmäisen tasavertaisena turvallisessa ympäristössä.

– Täydellinen asuinympäristö tarjoaisi tarvittavat palvelut tarpeeksi helposti, kunta uskaltaisi katsoa ja rakentaa tulevaisuutta kohti yhteistä yhä parempaa hyvää. Päättäjät näkisivät suuren arvon visertävällä ympäristöllä, jossa myös meille tuiki tärkeät nelijalkaiset sekä vedenelävät voisivat elää immeisten kanssa hyvässä sovussa. Sellainen olisi täydellinen kotiseutu.