Kansalliskirjaston Kimmo Tuominen: Disinformaatio murentaa luottamusta instituutioihin

Helsingin Senaatintorilla sijaitseva Kansalliskirjasto tunnetaan ulospäin C.L. Engelin arkkitehtuurista. Moni tietää, että empire-tyylisestä rakennuksesta löytyy kulttuuriaarteita, kuten Sibeliuksen sävellyskokoelma, mutta harvemmalla on tarkkaa käsitystä siitä, kuinka laajalle Suomen vanhimman ja suurimman tieteellisen kirjaston lonkerot ulottuvat.

– Viime vuonna digitoimme 2,3 miljoonaa sivua ajankohtaista materiaalia. Taltioimme muun muassa vuoden 2025 aluevaalit sekä keräsimme Nato-keskusteluun ja Ukrainan sotaan liittyvää verkkoaineistoa, ylikirjastonhoitaja, professori Kimmo Tuominen kertoo.

Omat kannuksensa Tuominen on hankkinut Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana sekä muun muassa Eduskunnan kirjaston palvelujohtajana. Hänen puheissaan toistuvat nykyhetkeä kuvaavat määritelmät, kuten ”jännittävä murroskausi” sekä ”kovaa vauhtia muuttuva maailma”.

Tuomisesta somemaailma ja tekoäly ovat tiedontuottajina kaksiteräisiä miekkoja.

– Molempia voi käyttää niin hyviin kuin arveluttaviin tarkoituksiin. Kirjastoilla on tärkeä rooli siinä, kuinka asiakkaita voidaan opastaa toimimaan verkossa turvallisesti eli arvioimaan lähteitä, ymmärtämään algoritmien logiikkaa ja tunnistamaan manipulointia, Tuominen sanoo.

Kirjastoyhteistyö keskeistä

Kansalliskirjasto – ja yleinen kirjastolaitos – nousevat kyselyissä suomalaisissa eniten luottamusta herättävien instituutioiden joukkoon.

– Asemamme on arvokas, ja pyrimme tiiviin yhteistyön avulla tarjoamaan kaikille suomalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet tiedon lähteille pääsyyn, Tuominen sanoo.

Kansalliskirjaston ydintehtävä on suomalaisen julkaisuperinnön säilyttäminen tuleville sukupolville. Kirjaston fyysisissä kokoelmissa on yli sata hyllykilometriä erilaisia aineistoja, kuten vapaakappaleet kaikista Suomessa julkaistavista lehdistä sekä kolme miljoonaa kirjaa ja äänitteitä, karttoja ja käsikirjoituksia.

Ylikirjastonhoitaja näkee työhuoneestaan tien toisella puolella sijaitsevan Tuomiokirkon. Kivenheiton päässä sijaitsee myös Kansalliskirjastolle merkittävä opetus- ja kulttuuriministeriö.

– Keskusteluissamme painottuu nykyisin yhä useammin kulttuurisen kriisinkestävyyden ja resilienssin merkitys, Timonen kertoo.

Informaatioturvallisuuteen liittyvä keskustelu on lisääntynyt muun muassa kansainvälisissä kansalliskirjastojen johtajien kokouksissa. Suomessa on alettu vahvistaa informaatioturvallisuutta globaalin turvallisuustilanteen heikentymisen myötä.

– Maamme ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja korostaa informaatiopuolustusta ja strategista viestintää henkisen kriisinkestävyyden tukena.

Disinformaatio vaikeuttaa suomalaista päätöksentekoa

Informaatioterroristit toimivat usein Suomen rajojen ulkopuolelta käsin. Manipuloinnin menetelminä hyödynnetään niin botteja, trollitehtaita, meemejä, syvävalevideoita kuin alustapalveluja.

– Hämäräperäinen vaikuttaminen on digitaalisissa ympäristöissä aiempaa tehokkaampaa ja hienovaraisempaa.

Disinformaatio murentaa Tuomisen mukaan jo suomalaisten luottamusta instituutioihin sekä vaikeuttaa faktapohjaista päätöksentekoa ruohonjuuritasolla.

Hän korostaa, että informaatioturvallisuutta on syytä vahvistaa niin kirjastoissa, kulttuuriperintöorganisaatioissa kuin koko yhteiskunnassakin.

– Kun kansalaiset saavat luotettavaa, kotimaista tietoa esimerkiksi meidän verkkopalvelujemme kautta, he voivat arvioida paremmin tiedon luotettavuutta eikä valetieto saa valtaa.

Tuomisesta ihmismieli on informaatiosodan viimeisin ja kriittisin taistelukenttä.

– Me ihmiset emme toimi aina rationaalisesti, ja vihamielisten toimijoiden valeuutiset ja disinformaatio iskevät juuri heikkouksiimme. Loppupeleissä kyse on tietenkin myös siitä, kuinka voimme yhteisönä auttaa toisiamme erottamaan toden ja valheen.

Kirjastoyhteistyöllä miljoonasäästöjä

Kirjastot ympäri maan saavat Kansalliskirjastolta tietoa oman työnsä tueksi. Tuominen iloitsee siitä, kuinka Kansalliskirjaston, kuntien ja Kuntaliiton yhdessä luoma E-kirjasto kasvattaa kävijämääräänsä.

Palvelussa on lainattavissa kaikkiaan noin 12 000 E-kirjaa, äänikirjaa ja E-lehteä.

– Me Kansalliskirjastossa olemme neuvotelleet hankintojen hinnat keskitetysti kustantajien kanssa. Palvelun käyttökustannukset jakautuvat tasaisesti kuntien asukaslukujen mukaan.

E-kirjastoon on liittynyt jo 290 kuntaa ja 97 prosenttia suomalaista voi käyttää sitä. E-kirjaston ohella Kansalliskirjasto tarjoaa kuntien ja yleisten kirjastojen käyttöön myös muita palvelualustoja.

– Yleiset kirjastot hyödyntävät palveluistamme muun muassa Finnaa eli kirjastojen, arkistojen ja museoiden aineistojen hakuliittymää sekä Melindaa, joka on kuvailuympäristö, joka mahdollistaa luettelointi- ja luokitteluyhteistyön keskitetysti.

– Nämä keskitetysti rahoitetut työkalut tuottavat merkittäviä säästöjä niin työresursseihin kuin talouteen, Tuominen kiittelee.

Arvostusta lahjoittajilta

Kuten muissakin julkista rahoitusta nauttivissa organisaatioissa, myös Kansalliskirjastossa pyritään tiukkaan talouskuriin.

– Toistaiseksi nukun yöni hyvin. Olen ajatellut, että ehkä keskitetyistä palveluista leikkaamista ei kannata tehdä ihan ensimmäiseksi, enenevässä määrin myös museoille ja arkistoille palveluja tuottavan Kansalaiskirjaston ylikirjastonhoitaja sanoo.

Kansalliskirjastolla on myös oma kulttuuriperintörahasto, johon kuka tahansa voi tehdä lahjoituksen ja valita kohteen, jota tukee.

– Kyllä se, että meidät koetaan sivistyksen voimaksi, vetää nöyräksi. Olemme saaneet tukea esimerkiksi merkittäviltä säätiöiltä, mikä on mahdollistanut useiden arvokkaiden erikoiskokoelmien konservoinnin ja digitoinnin.

Pelkästään vuonna 1845 valmistunut kirjastorakennus on monille elämys. Kansalliskirjastoon voi tutustua joko itsenäisesti tai yleisöopastuksissa, ja siellä järjestetään näyttelyitä ja muita kulttuuritapahtumia.

Tuominen kehuu myös kirjaston 1900-luvun alussa valmistunutta lisärakennusta, Rotundaa.

– Kupolisalimme taas soi hyvin ja siellä järjestetään konserttejakin.

Tyttäret opettavat, työ ultrajuoksua

Tuomisen vapaa-aikaan kuuluu niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia tukevia elementtejä: kirjallisuutta, pubivisailua ja liikuntaa, kuten äijäjoogaa.

– Koska työni on mielenkiintoista, mutta kohtuullisen stressaavaa, pyrin suhtautumaan siihen kuin maratoniin tai ultrajuoksuun. Itseä ei kannata polttaa loppuun vaan hakea työlle myös vastapainoa, neljä vuotta Kansalliskirjastoa johtanut Tuominen sanoo.

Somessa hän viettää yksityishenkilönä vain rajatusti aikaa.

– Harkitsen, mitä some tarkoittaa yksityisyydensuojani kannalta. Tiktokissa en ole lainkaan, ja pidän myös muiden somealustojen toimintalogiikkaa tietyllä tapaa mustana aukkona. Me käyttäjät olemme se tuote, joita palvelut myyvät erilaisille toimijoille, emmekä voi olla varmoja, mitä kaikkia tietojamme eteenpäin myydään.

Tuominen toivoo, että somen käyttäjät miettisivät tarkkaan, millaisia aineistoja he jakavat.

– Tieto ja se, onko lähde varmasti oikea, kannattaa tarkastaa aina.

Sivistyksen asemasta hän ei ole huolissaan.

– Uskon, että aina löytyy ihmisiä, jotka arvostavat oppimista, ajattelua, keskustelua ja sivistystä. Kyllä nuoretkin arvostavat sivistystä – ja sitä, että heidän kannattaa sitä hankkia.

Omat tyttäret muistuttavat Tuomista siitä, että jokainen sukupolvi on erilainen. Kaksi hänen vanhinta tytärtään ovat juristeja.

– Työskentelemme siinä mielessä samantyyppisissä tehtävissä, että molempiin ammatteihin liittyy isot arvot ja se, että työ on merkityksellistä.

Tuominen, 57, kokee, että tyttäret myös ”kouluttavat” häntä. Tällä hetkellä hän seuraa mielenkiinnolla Italiassa vaihto-oppilasvuottaan viettävää kuopustaan.

– Hän on hurmaantunut Italian kulttuurista ja historiasta niin paljon, että saattaa haluta arkeologiksi, Tuominen kertoo.