Kasvatuksen hinta nousee jyrkästi erityisesti pienissä kunnissa

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lapsi- ja oppilaskohtaiset kustannukset ovat nousseet kaiken kokoisissa kunnissa viiden viime vuoden aikana. FCG Finnish Consulting Groupin mukaan kustannuspaine kasvaa tulevina vuosina entisestään lasten määrän vähentyessä.

Varhaiskasvatuksen kustannukset ovat nousseet vuosina 2021–2025 noin 30–45 prosenttia kunnan koosta riippuen. Vuonna 2025 varhaiskasvatuksen nettokäyttökustannukset olivat eri kuntakokoryhmissä keskimäärin noin 13 700–14 850 euroa kunnan 1–6-vuotiasta kohden, kertoo FCG tiedotteessaan.

Kun päiväkotien, koulujen ja henkilöstön muodostama palvelurakenne palvelee aiempaa pienempää lapsijoukkoa, kustannukset lasta ja oppilasta kohden kasvavat.

– Lasten määrän väheneminen ei pienennä kustannuksia samassa suhteessa. Päiväkoteja ja kouluja tarvitaan edelleen. Jos palveluverkko ja toiminnan järjestäminen eivät mukaudu väestökehitykseen, kustannus lasta kohden jatkaa kasvuaan, kertoo FCG:n johtava konsultti Raila Oksanen.

Kuntien väliset erot ovat jo suuria. Vuonna 2025 kymmenessä kunnassa varhaiskasvatuksen nettokäyttökustannukset ilman asiakasmaksutuottoja olivat vähintään 20 000 euroa kunnan 1–6-vuotiasta kohden. Vuosien 2024 ja 2025 välillä kustannukset kasvoivat vähintään tuhat euroa lasta kohden 95 kunnassa. Suurimmat nousut näkyivät kunnissa, joissa lasten määrä on vähentynyt eniten.

Myös henkilöstökulut vaihtelevat kunnan koon mukaan. Alle 2 000 asukkaan kunnissa henkilöstökulut olivat vuonna 2025 keskimäärin 13 614 euroa kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa ollutta lasta kohden. Yli 100 000 asukkaan kaupungeissa vastaava luku oli 11 002 euroa. Eroa on noin 2 600 euroa lasta kohden.

Kehitys ei kuitenkaan ole kaikkialla samanlaista. Vuonna 2025 henkilöstökulut lasta kohden laskivat 94 kunnassa, kun taas 37 kunnassa ne kasvoivat yli 2 000 euroa.

Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on noussut kaiken kokoisissa kunnissa vuosina 2021–2025, mutta osallistuvien lasten määrä on kasvanut vain yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Muualla pienenevä lapsimäärä nostaa osaltaan kustannusta lasta kohden.

– Kuntien tilanteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Pelkkä kustannusten vertailu ei siksi kerro koko kuvaa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen osallistumisaste, kunnan lapsimäärän kehitys, palveluverkko, yksiköiden koko ja palvelujen järjestämistapa vaikuttavat siihen, mistä kustannuserot syntyvät, sanoo FCG:n johtava asiantuntija Erikka Saastamoinen tiedotteessa.

Sama kehitys perusopetuksessa

Sama kustannuskehitys näkyy perusopetuksessa. 9-vuotisen perusopetuksen korkeimmat oppilaskohtaiset kustannukset painottuvat pieniin kuntiin, kun taas kasvukeskuksissa kustannus oppilasta kohden on selvästi matalampi.

Vuosien 2024 ja 2025 välillä perusopetuksen kustannukset kasvoivat yli tuhat euroa oppilasta kohden noin neljänneksessä kunnista. 42 kunnassa kustannukset puolestaan laskivat edellisvuodesta.

Perusopetuksen suurimman kustannuserän muodostavat opetus ja muu oppilashuolto. Luku ei sisällä esimerkiksi ruokailua, hallintoa, oppilaskuljetuksia tai tilakustannuksia. Myös näissä kustannuksissa korkeimmat oppilaskohtaiset luvut painottuvat pieniin kuntiin.

Opetukseen ja oppilashuoltoon käytettiin vuonna 2025 yli 100 000 asukkaan kaupungeissa noin 3 800 euroa vähemmän oppilasta kohden kuin alle 2 000 asukkaan kunnissa. Vuosien 2024 ja 2025 välillä kustannukset kasvoivat yli 500 euroa oppilasta kohden noin kolmanneksessa kunnista. Sen sijaan 48 kunnassa kustannukset laskivat.

Lapsimäärä vähenee

Väestökehitys lisää painetta sopeuttaa palveluja tulevina vuosina. Vain 47 kunnassa 0–6-vuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan vuoteen 2032 mennessä, ja näistäkin 30 kunnassa kasvu jää enintään viiteen prosenttiin. 20 kunnassa varhaiskasvatusikäisten määrän ennakoidaan vähenevän yli 20 prosenttia vuoden 2025 tasosta.

Osassa maata varhaiskasvatusikäisten määrän jyrkin lasku on jo tapahtunut. Pienempien ikäluokkien vaikutukset näkyvät nyt perusopetusikäisissä.

FCG tarkastelisi rakenteita

FCG:n mukaan kustannusten nousua voidaan hallita. Kuntien kannattaa tarkastella ryhmäkokoja, henkilöstön mitoitusta ja tuen resursointia suhteessa lasten ja oppilaiden määrään sekä todelliseen tarpeeseen. Myös palveluverkkoa ja tilojen määrää on sopeutettava pitkäjänteisesti pieneneviin ikäluokkiin.

Samalla on arvioitava, mikä palveluissa perustuu lakisääteisiin velvoitteisiin, mikä paikallisiin olosuhteisiin ja mikä kunnan omiin valintoihin. Ratkaisuja voidaan hakea myös kuntien yhteistyöstä esimerkiksi palvelujen järjestämisessä sekä yhteisissä johtamis- ja asiantuntijaresursseissa.

Lisäksi kunnissa voidaan tarkastella johtamisen ja hallinnon rakennetta, esihenkilöiden määrää ja johtamisalueita. Pienemmissä kunnissa yksi vaihtoehto ovat kuntien yhteiset johtamis- ja asiantuntijaresurssit.