Kesähelmi: Käsityöt kulkevat aina Maria Sorviston mukana – Ylivieskan kaupunginjohtajan bravuuri ovat villapaidat

Frida Keränen, teksti

Kuntalehden uudessa juttusarjassa kuntakentän ihmiset pääsevät esittelemään erilaisia käsityöharrastuksiaan. Ensimmäisessä osassa Ylivieskan kaupunginjohtajana vuodesta 2018 saakka toiminut Maria Sorvisto kertoo neulomisharrastuksestaan.

– Tykkään eniten puikoilla neulomisesta. Bravuurini ovat erilaiset villapaidat, mutta kudon myös muuta kuin villapaitoja ja teen jonkin verran muitakin käsitöitä kuten virkkausta. Ompelukoneet eivät ole minun juttuni, vaan lankatyöskentely, Sorvisto kertoo.

Sorvisto oppi käsityötaitoja edesmenneeltä mummoltaan, joka opetti hänet neulomaan jo ennen kouluikää.

– Mummon bravuuri olivat ristipistotyöt, jotka taas itselläni eivät ole jääneet elämään osana harrastusta. Tavalla tai toisella käsityöt ovat aina kulkeneet matkassa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Yksi buusti harrastamiseen oli nyt 9- ja 11-vuotiaiden lasteni saaminen. Äitiyslomalla oli kiva värkkäillä heille kaikkea.

Korona-aika innoitti harrastuksen uuteen nousuun, ja siitä lähtien Sorvisto on kutonut kymmenittäin villapaitoja. Niitä valmistuu ainakin yksi kuukaudessa. Häntä kiehtovat harrastuksen hitaus ja juurruttavuus vastapainona hektiselle arjelle.

– Olen miettinyt, että ehkä siinä käsillä tekemisessä on pohjimmiltaan jotain meditatiivista. Tietysti jotkut käsityöt ovat sellaisia, ettei niihin tarvitse juurikaan käyttää ajatuksia. Välillä teen esimerkiksi kirjo- tai pitsineuleita, joiden tekemisessä ajatuksen pitää olla kovasti mukana. Se saa irrottautumaan työajatuksista.

Käsityöt kulkevat kaupunginjohtajalla aina mukana esimerkiksi työmatkoilla.

– Kun lähden Ylivieskasta noin neljä tuntia kestävälle junamatkalle Helsinkiin kokoustamaan, käytän monesti matka-ajat hyväkseni. Toki välillä on esillä myös tietokone töitä varten, mutta käsityöt tuovat hyvin pieniä taukoja. Jos kaupunginhallituksen kokous on ollut pitkä, niin illalla hetkikin teekupin ja käsitöiden äärellä irrottaa mielen työasioista. Omassa työssäni kaupunginjohtajana asiat ovat toisenlaisia, päätöksenteko voi olla aikaa vievää. Tietysti senkin tuloksena voi syntyä jotakin näkyvää kuten vaikka uusi rakennus, mutta käsityöt ovat eri tavalla konkreettisia.

Jonkin verran hän käyttää tekemiään vaatteita myös itse, mutta hän mielellään lahjoittaa niitä ystäville ja sukulaisille.

– En usko, että minulla olisi motivaatiota tehdä näitä vain myyntiin tietämättä, kuka niitä tulee käyttämään.

Haastetta harrastukseen tuovat suurempitöiset vaatteet kuten mekot tai villahousut. Myös erilaisten neulekuvioiden tai väriyhdistelmien kokeileminen tuo harrastukseen haastetta. Omien kaavojen keksimisessä Sorvisto ei ole harjaantunut, vaan hän tekee käsitöitä pitkälti valmiiden mallien mukaan.

– Minulla on ollut haaveena, että olisi ehkä hienoa tehdä oma neulemalli, joka liittyisi vaikkapa kotikaupunkiin. Meillä on täällä Ylivieskassa hyvät mahdollisuudet ostaa lankoja ja ohjeita, ja kirjastosta löytyy hyvin ohjekirjoja. Inspiraatiota löytyy kyllä monesta paikasta.

Sorviston mieleen on jäänyt yksi hänen ensimmäisistä villapaitatöistään.

– Kudoin appiukolle hailuotolaisen tikkurineuleen aika ohuesta langasta, ja siinä paljon työtä. Minua on ilahduttanut kovasti nähdä, että sille on ollut paljon käyttöä.

Viimeisimpänä on valmistunut islantilaisneule lahjaksi eräälle sukulaiselle, ja jouluksi on syntymässä vielä yksi Strömsö-neule ystävän lapselle. Joululomalla hän aikoo myös suunnitella erityistä paitaprojektia.

– Meillä on Ylivieskassa tulossa kevättalvella Kotona-messut. Sinne on tulossa huutokauppaohjelmanumero, johon olen luvannut tehdä villapaidan kaupungin lahjoituksena. Jännittää, millaisen villapaidan oikein keksin.